#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

7 kuukautta sitten

Tää alko kun mä menin yläkouluun. Mul oli monenlaisia kavereita, jotka ei ihan tykänny toisistaan, mut en mä siitä mokomin välittänyt. Mä olin aina koulussa mun parhaan kaverin M*** (nimi muutettu) kanssa, joka tutustu porukkaan, jossa ei tehty niin hyviä juttuja. Mä en tykänny että mun paras kaveri oli niiden kanssa mut ei se mulle kuulunut. M*** alko häpeemään mua ja niitä mun muita kavereita koska oltiin muka niin erillaisia ja noloja eikä se halunnu että sen uudet "coolit" kaverit näkee mut ja mun kaverit. M*** oli vuosia mun paras kaveri ja vaikken halunnut mä silti valitsin M*** ja aloin huomaamatta menettämään ystävyyttä mun muiden kavereiden kanssa ja jouduin muuttaa itteni ja mun ulkonäön täysin että voisin olla hyvä M*** silmissä. Joskus mä vaan sit tajusin että M*** on muuttunut ja käyttäyty vaan tosi törkeesti mua kohtaan, joten vedin välit ja olin ihan yksin koska vanhat kaverit ei enään tykänny musta kun mä tavallaan hylkäsin ne jonkun sellasen asian takia ja saatoin joskus olla jopa aika töykeä. Mä tunsin itteni samaan aikaan kiusaajaksi ja kiusatuksi ja mun omatunto kolkutti mua kokoajan. Siitä on nyt jo aikaa ja mä oon taas niiden mun hyvien ystävien ystävä, oon oma itteni ja oon kiitollinen siitä mitä mulla on. Ainakin tän tapasia tilanteita voidaan välttää melkeen vaan sillä että älkää ikinä kuunnelko mitään negatiivista ja menkö siihen mukaan, edes, jos se henkilö on ollut sulle läheinen tosi pitkään. Kertokaa aikuisille rohkeesti ja olkaa vaan niiden kanssa, keiden kanssa ootte parhaimpia mahdollisia versioita itestänne. Ootte täydellisiä!

7 kuukautta sitten

Hei, minä olen 14- vuotias poika, minua on kiusattu lähes aina eri tavoin esim: kokoni perusteella, jos on vähänkin isokokoisempi kuin toinen niin heti otetaan silmätikuksi ja ruvetaan pilaamaan vaikka se olisi jonkun mielestä kivaa se kuitenkin jättää arvet kiusatulle henkilölle. Kerran koulun päätyttyä menin hakemaan takkiani naulakolta ja siinä seisoi 2 "laihaa" poikaa naulakkojen edessä ja kun tulin siihen niin yksi näistä pojista kysyi "haluuksä turpaan" ja löi mahaan ja lähti. En ollut hänelle sanonut enkä tehnyt mitään ja hän vielä sanoi päätteeksi "mursu" jolla viitattiin minun kokoon. Minulla on lukuisia kiusaamis tarinoita mutta en niitä kaikkia rupea kertomaan. Tätä kiusaamista jatkui yli vuoden nimittelyä, lyömistä yms. Menin kotiin itkien, kaaduin maahan ja sanoin en jaksa tätä enää. Jos sinä olet kiusaaja niin lopeta heti

7 kuukautta sitten

oon 17 vuotias tyttö ja minua kiusattii alaasteella 1-4 luokilla, oli yksi tyttö jolla ei ollut hirveesti kavereita tai mitään ja hän oli kateellinen minulle ja minun ystävistä ja perheestäni. kiusaaminen oli haukkumista, tönimistä, lyomistä, tavaroitteni varastamista ja rikkomista , kerran hän kirjoitti rumia asioita minusta koulun kivi seinään josta kerroin opettajalle, sitten kerran kolmasluokalla oli sateinen ja mutainen keli ja hän otti minun uuden hienon lippikseni ja heitti mutaan ja talloi sen päältä ja sanoi minulle ”nouda” ilkeästi nauraen

7 kuukautta sitten

Oon 12v tyttö jota on kiusattu päiväkodissa ja eskarissa :( se oli vaan yks joka kiusas mua mutta se teki sitä aika monta vuotta. Olin niin hyvä uskonen että olin sen kaveri vaikka se teki mulle kaikenlaista jahtas mua pihalla, löi ja työnsi milloin huvitti. Voin kertoa pari tarinaa. Kerran eskarissa olimme tulleet ulkoolta leikkimästä ja olimme pesemässä käsiä. Allas jossa pesimme oli metallinen ja se pojassa oli terävä reuna. Olin juuri pessyt käteni ku kiusaajani tuli ja työnsi minua. Tietenkin käteni oli terävän reunan kohdalla ja sain syvän haavan. kun oli vielä eskarissa säihkädin sitä niin paljon että tyyliin luulin että kuolin😬 No mut eihän siinä kiusaaja joutui puhutteluun, pyysi anteeksi ja sain laastarin. No mutta seuraavaan tarinaan. Olimme leikkimässä. Leluja oli kahdessa laatikossa. Kiusaajani otti laatikot alas ja minä laitoin kummatkin ylös mutta en laittanut toiseen laatikkoon kantta. No kiusaajani hermostui ja minä sain lähteä ulos mutta hän jäi taas puhutteluun. Hetken päästä hän pääsi ulos ja siitä se alkoi. Hän juoksi perässäni ympäri pihaa. Ohjaajat eivät puuttuneet koska luulivat sitä leikiksi. Mutta sitten kun en enää jaksanut juosta niin hän potki ja löi minua ja parasta kaveriani kun hän puolusti minua. Yritin sanoa kiusaajalle että hän voisi lopettaa mutta hän vain jatkoi ja jatkoi. Loppujen lopuksi ohjaajat huomasivat ja auttoivat minua. Ikuiset traumathan tuosta jää mutta nykyään hän on rinnakkais luokalla ja olemme ihan hyvissä väleissä😕😊

7 kuukautta sitten

Minua kiusattiin kun olin eskarissa. Olin hiljainen ja ujo tyttö. Erotuin joukosta kehitysvammani takia. Kävelin jäykästi. Ja en osannut sanoa r-kirjainta oikein. Minua potkittiin ja nimiteltiin. Kiusaaminen loppui 9-luokalla kun parhaat ystäväni kertoivat asiasta rehtorille 8-luokalla. He ovat vieläkin ystäviäni. Puhuin kiusaamisesta kouluterkkarin kanssa. Se helpotti.

7 kuukautta sitten

Minua alettiin kiusaamaan heti ekana päivänä, kun aloitin yläasteen. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että isäni on homo. Minua alettiin myös nimitellä homoksi. Toki paljon muitakin haukkumasanoja löytyi. Kaikki esitelmäni haukuttiin myös. Esityksien aikana hihiteltiin ja kommentoitiin tylysti, mutta kaikki muu niihin liittyvä hoidettiin välitunneilla. Asioita ei koskaan viety eteenpäin, paitsi sitten, kun kiusaaminen muuttui fyysiseksi 7. luokan kevättalvella. Asiasta käytiin koululla yksi ainoa keskustelu, joka auttoi muutaman viikon. Sitten kaikki alkoi uudelleen, enkä jaksanut enää yrittää puuttua. Elin vaan sen kanssa kaikki 3 yläaste vuotta. Olihan se raskasta ja se murensi itseluottamukseni täysin ja elän sen kanssa edelleen, monen vuoden jälkeenkin. En uskalla olla täysin oma itseni, pelkään ilmaista mielipiteeni, luottaa ihmisiin ja olla avoin. Pahinta ehkä on, että kaikkein pahin kiusaajani on pikkusiskoni ystävä. Ja siskoni on yrittänyt ja yrittää edelleen saada kiusaajapoikaa pyytämään anteeksi tekemisiään ja sanomisiaan, vaikka olen sanonut, että se ei auta mitään. Se kun ei ole aito anteeksipyyntö vaan pikemmin pakottamista. Silti olen tavallaan onnellinen siitä kaikesta, se kaikki on kasvattanut minusta vahvan ihmisen, joka kasvaa päivä päivältä paremmin siihen, mitä haluaisi olla ja oli ennen kuin kaikki paha alkoi.

7 kuukautta sitten

Mä olen nyt 15 v. Tyttö, joka on kärsinyt jonkun tason kiusaamisesta koko ikäni. Ja kun sanon, niin myös tarkoitan koko ikääni. Aluksi OMA ISÄNI teki minun ja muun perheeni elämästä vaikeaa sen aikaisen naisystävänsä kanssa, jonka takia minusta tuli... outo, tai ainakin muiden ikäisteni mielestä. Tämä kyseinen nainen ei voinut hyväksyä muita kuin omat lapsensa, jonka takia hän käytti minuun ja isoveljeeni ankaraa henkistä väkivaltaa. Isäni oli myös mukana siinä. Minusta tuli pelokas, epävarma ja minä valehtelin, koska pelkäsin isääni ja hänelle totuuden kertomista. Välimme eivät koskaan tule olemaan hyvät niiden vuosien jälkeen. Kouluni aloitettuani asiat näytti melko lupaavilta. Toivoin, että saisin vihdoinkin, edes jotain normaalia elämääni ja sainkin. Sain yhden kaverin. Kaverin, joka siirtyi lähes heti kiusaajieni puolelle. Vaihdoin koulua 8 vuotiaana. Vuosia koulun vaihdon jälkeen äitini kertoi syyksi sen, että silloinen opettajani oli alkanut riehua vanhempain illassa siitä, kuinka en koskaan voisi olla mitään, koska vanhempani olivat eronneet kun olin ollut vauva. Koulun vaihdon jälkeen kiusaaminen muuttui. 2 luokan töniminen vaihtui syrjimiseen ja haukkumiseen. Johtui heidän mukaan siitä, etten ollut kuin muut. En hymyillet tai puhunut paljoa, ja tulin paremmin toimeen äitini kavereiden kanssa kuin ikäisteni, enkä oppinut kuten muut ikäiseni. Aina jos minulta kysyttiin perheestäni niin en maininnut biologisesta isästäni mitään, koska en olisi tiennyt mitä olisin sanonut. 'Joo siis mun isä kiusaa mua ja mun perhettä tekemällä perättömiä lastensuojelu ilmoituksia eikä näe siinä mitään väärää.' Mites teillä? Silti mulla oli "isän" tapaamis velvollisuus, jonka takia joudun olemaan hänen kansaan yhä tänäkin päivänä tekemisissä. En voi sille mitään, että syytän häntä siitä, että olen ihan paskana. Ja mikä pahinta, hän ei edes tajua, miksi en ole kunnioittanut häntä koskaan. Nyt opiskelen kaksois tutkintoa paikassa jossa kukaan ei tiedä tarinaani, tai että olen ylipäätään elänyt tällaista elämää. Vaikka nyt voin olla ihan kuka haluan niin en voi mitään sille että 15 vuotta kiusaamista on tehnyt minusta huonon tutustumaan. Välttelen lähes jokaista ihmistä, enkä luota kehenkään muuhun kuin itseeni, en edes äitiini, vaikkei hän ole tehnyt minulle mitään. Lisäksi sekä fyysiset, että psyykiset arvet tekevät elämästäni helvettiä. Tähän sitä ollaan tultu. Olen yrittänyt tappaa itseni useammin kuin kerran ja olen sairastanut anoreksiaa. Sen sijaan että olisin ollut kavereiden kanssa kuten muut, mietin tapoja tappaa itseni. Ja uskokaa tai älkää, mutta joskus pahin paikka jossa voi olla on oman pääsi sisällä. Sori tästä pitkästä vuodatuksesta jota kukaan ei edes toden näköisesti jaksanut lukea. Mutta jos luit niin toivottavasti tästä oli vertaistukea jollekkin samojen ongelmien kanssa tappeleville. ~Erilainen

7 kuukautta sitten

Minua kiusattiin peruskoulussa 4-9lk ja se jätti minuun henkiset arvet. Kiusaaminen tapahtui yleensä välitunneilla henkisen väkivallan ja joskus fyysisen väkivallan muodossa. Kiusaaminen oli lyömistä, raapimista, haukkumista, porukan ulkopuolelle jättämistä ja vääräntiedon levittämistä. Kiusaaminen vaikuttaa edelleen minuun siten, että en pysty luottamaan oikein keneenkään ja mielenterveyteni kärsi. Terapiasta ei ollut apua, mutta löydettyäni kumppanini olen pystynyt purkamaan niitä asioita, enkä esimerkiksi ole nykyään itsetuhoinen. Kiusaaminen on väärin ja, jos näen sitä jossain menen väliin. Olen myös yrittänyt olla vertaistukena kiusatuille ja auttaa heitä omien kokemusteni pohjalta.

7 kuukautta sitten

Mulla oli 2.-7.-luokilla toksinen kaveri, joka ei antanut mun olla muiden kaveri, vaati multa paljon muttei itse antanut vastineeksi mitään eli käytti mua hyväkseen, valitti mulle kaikesta mitä tein eli ei antanut mun olla oma itseni. Hänellä oli ongelmia kotona, äitinsä on alkoholisti ja vanhemmat olivat eroamassa, niin tavallaan ymmärrän, että lapsi purkaa sen helposti kaveriinsa. Silti toivon, ettei tuollasta tarvitsisi tapahtua ja aikuiset huomaisi ja puuttuisi asiaan. Olen nyt nuori aikuinen ja alottamassa psykoterapiaa muista syistä, mutta varmasti tullaan käsittelemään myös tuota. Mä luulen, että suurin osa ihmisistä kokee lapsuudessa jotain sellaista, jonka takia on hyvä käydä aikuisena terapiassa. Eli et ole yksin<3 Vaikka tuntuu vaikeelta, niin kaikesta selviää ja viimeistään aikuisena on mahdollisuus tehdä omasta elämästä ihanaa ja omannäköistä. Ootte myös ihan helvetin vahvoja ja joku päivä teistä tulee niin hyviä ystäviä ihmisille, jotka teidän ystävyyden ansaitsee <3

7 kuukautta sitten

Mua kiusataan ja kohdellaan huonosti mun paniikkihäiriön masennuksen ja sen takia kun isäpuoleni käytti päihteitä... Mulla on suuri itseinho, en uskalla käyttää liian paljastavia vaatteita ja mietin joka koulu aamu 1h mitä mä puen ja sitten kadun vielä valintaani jälkikäteen mut on heitetty järveen talvella koulun jälkeen. 😭