Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

5

symppaa

1 vuosi sitten

Mua on kiusattu eskarista-6luokan alkuun. Vieläkin tulee pieniä kiusamisia mutta en jaksa välittää, tai näyttää sitä että välitän. Kiusaaminen aiheutti mulle tosihuonon itsetunnon, mä olin tosi sosiaalinen mutta nyt oon ujo ja aika epäsosiaalinen. Yleensä yritän esittää, esm nauran aika usein vaikka ei naurata. Juttelen tunnilla jotta mua ei pidettäis nolona kun en muka uskaltais. Mua ahistaa uudet ihmiset tosi paljon. Mua ahistaa oikeestaan koko ajan joku enkä välttämättä tiiä ees mikä. Mua masentaa ja itkettää tosi usein. Musta on tullu itsetuhoinen. Oon ajatellu itsemurjaa. Kirjotin kerran itsemurha kirjeenkin. Mut en ikinä uskaltanu tehä sitä. Oon sortunu tupakkaan ja alkoholiin. Mua ahistaa et jos vanhemmat sais tietää. Ne kuitenkin tuomitsee mut. Oon varmaan koko suvun häpeä pilkku.

..

1

symppaa

1 vuosi sitten

Ku koulut jatku mulla nyt 8.8 ni aattelin et voisin alottaa puhtaalta pöydältä ja kaikki tulis olee paremmin. Oon aina ollu vähän isompikokonen jonka takia mua on myös sen takia nimitelty. "Läski" "tapa ittes" "laihuta" yms. No kuitenki ku eilen klulut sit alko ni ei se siihen loppunu. Ei mua nyt oo haukuttu tai tällee mut mua syrjitään ja oon joka välkillä yksin. Rihmistä mut unohetaan eikä haluta mukaan. Mikä mus on niin huonosti ettei voi edes hetkeä mun kanssa olla? Tänään välkällä mun kaveri oli mun kans 5min ennenku löyty larempaa seuraa.. no olin sit koko loppuvälkän yksin... et eipä siin.

Erilainen

4

symppaa

1 vuosi sitten

1-2 luokalla meidn luokalla oli poika joka puhui pelkästään viroa ja muutaman sanan suomea. Kerran tuo poika tuli kysymään että voiko se tulla leikkimään meidän kanssa. Me ei oikein haluttu leikkiä sen kanssa kun meillä oli joku oma leikki ja se ei puhunut suomea paljon. Seuraavalla tunnilla opettaja kysyi tunnilla kuka syrji sitä poikaa ja mä kerroin ettämä ja ne lun kaverit. Olin ainoa joka pyysi pojalta anteeksi sillä mun kaverit oli eri ryhmässä . Tuntuu siltä että mun yksi kaveri on jotenkin vähän alkanut syrjiä mua (sen nimi on nyt vaikka Minttu). Mun kaveri porukassa siis on 4 tyyppiä ja se yksi minttu ei halua että olen kahdestaan yhden toisen tytön kanssa(sen nimi olkoon Mia). Kerran Minttu sitten lähti saattamaan Miaa ja sanoi kolmanelle kaverille (olkoon Linda) että ei halua että mä tulen mukaan saattamaan Miaa. Linda kertoi tämän mulle kun pyöräiltiin yhdessä kotiin. Tuntuu että se Minttu vieläkin luo ikäviä katseita muhun jos vaikka pääsen sen Mian pariksi jossain parityössä.

Syrjijä

26

symppaa

2 vuotta sitten

Mä oon ollut se joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla.

Sara Vanninen

10

symppaa

1 vuosi sitten

Rasismi on kiusaamista. Minun kotikulmillani on jokapuolella erilaisuutta paheksuvia tarroja ja erinäköisiä ihmisiä tuijotetaan ja heille huudellaan. Minua ahdistaa useiden suomalaisten käytös. Erilaisuus on rikkaus, lapset leikkivät kaikenlaisten lasten kanssa, jos heitä ei kotona opeteta väärille teille kammoksumaan erilaisuutta, vastuu on vanhemmilla!

Ahdistunut

5

symppaa

1 vuosi sitten

Mua alettiin kiusaamaan kun menin 7-luokalle. Mulla oli kavereita vielä ala-asteella, mut ne oli 1-2v nuorempia ku minä nii jäivät sinne sitten. Aluks oli vaa syrjimistä, karkkien heittelyä ja jotai naureskelua, sit alettii viskoo kenkiä ja kirjoja ja peiteltiin koulun valvontakameraa tekojen aikana. Kotona myös ongelmia ollut, mun isällä alkoholiongelma. Ei oo ollut väkivaltanen tai mitään, mutta lapsuudesta jäi aika paljon pois. Äiti pääasiassa kasvatti. Mut siirrettiin sit jossai vaihees ihan toiseen päähän Suomea perhekotiin, kun syrjäydyin kotona kavereista, kun en vaa jaksanu olla edes niiden kans. Siellä yläasteella kiusaaminen jatku. Mulle huudeltiin käytävillä, heitelty tavaroita ja reppuja päälle, tönitty. Mulla on astma ja on yritetty tupakan savulla tukehduttaa välillä. Mun ulkonäkö muuttu jossai vaihees emo tyyliin (jos joku ei tiedä mitä se tarkoittaa nii Googlaa). Aloin viilteleen pahaan oloon. Se paljastui, kun sitä oltiin epäilty pidempään ja yks poika sitten vetäsi mun hihan ylös nii siitä lähes kaikki alko välttelemään vielä enemmän ja haukuttiin puukottajaksi, hulluks. Seuraava koulupuukottaja jne. Huudeltiin monesti, että tapa ittes. Sitähän olin moneen kertaan yrittänyt ja olis kerran onnistunut, jos mun kaveri ei olis tullu just käymään mun huoneessa ja siitä olen ikuisesti kiitollinen tälle kaverille 💚 Olin aika pitkään yksin mut tapasin sit 3 todella hyvää kaveria sen koulun aikana. Silti mua edelleen kiusattiin mut en kuitenkaan enää ollu yksin, joka merkitsi mulle todella paljon. Oon nyt 19v ja tästä on muutama vuosi. Jäljet on jättäny, fyysisesti ja henkisesti. Mulla on sosiaalinen ahdistus tullut tuosta ja yläasteen jälkeen oli todella ahdistavaa kulkea bussissa kaupunkiin ja välillä en pystynyt edes menemään sinne ahdistuksen ja paniikkikohtausten takia. Nyt ei enää kuitenkaan ole sen kanssa haastetta. Eteenpäin on menty. Silti uudet tilanteet ja paikat tuo mulle edelleen paljon ahdistusta ja saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen mutta sekin on hallinnassa :) Vielä on haasteita ja muita asioita, jotka epätasapainottaa mun mielenterveyttä, mutta ovat hoidossa. Arvet on sydämessä jotka ei koskaan varmasti lähde, mutta on parantuneet osittain. Toisaalta katson sen myös positiiviseksi asiaksi, että mua on kiusattu. En ehkä olisi se henkilö, joka musta on tullut, jos en olisi kokenut tätä ja saanut ymmärtää millaista se on. Mua myös kaduttaa kun alakoulussa olin "piilokiusaaja" enkä tajunnut tätä sillon. Paria mun kaveria kiusattiin tuolloin ja olin joskus mukana siinä tai puhuin selän takana. Olen ymmärtänyt tän myöhemmin, että tein väärin kun en ole mennyt puuttumaan asiaan tai lopettanut omalta osalta aikasemmin, mutta ainakin olen pyytänyt anteeksi näiltä vanhoilta kavereilta. Eipä mulla muuta. Jos sua kiusataan niin kerro jollekkin tai yritä pysyy vahvana ja sano kiusaajalle ihan suoraan kuinka nolo se on. Muista että väkivalta ei ole ratkaisu, itsepuolustus on eri asia jos siihen on tarve. Olet ihana muista se💚

Anonyymi

0

symppaa

1 vuosi sitten

Heips, vähän ensin alkutietoja oon nyt 19-v ja oon koko elämäni ollu aina vähän isokokonen. En koskaa mikää sairaalloisen lihava mut pientä ylipainoo. Ekan kerran ku muistan et muo siitä kiusattiin se oli ala-asteella, oltiin 5-luokalla. Mun luokkalainen poika kysy "ootko raskaana" ku vuotta vsnhempi poika oli käskeny kysyy. Aloin itkee ja kaverit oli tukena ja tää poika pyys anteeks "se oli läppä". Mulle se ei ollu läppä, itkin sen loppupäivän mut en kertonu asiasta kellekkää, osa kavereista kuuli mut asiast ei puhuttu sen jälkeen mitää. Yläasteella mun luokkalaiset ja rinnakkaisluokkalaiset pojat alko kiusaamaan muo, sanallisesti. Ei haluttu ikinä ryhmätöissä samaan ryhmään, mun sukunimee huudeltiin luokassa ja käytävillä ja naureskeltiin perään. En itkeny koulussa asian takii ku yhen kerran yläasteella. Mut itkin joka päivä kotona. Vaikka se oli vaan et mun nimee huudeltiin ja naureskeltiin, otin sen tosi pahasti. Luulin et mussa oli oikeesti jotain vikaa. Jälkeenpäin oon tajunnu et ei mussa ollu vikaa, olin helppo uhri vähän hiljanen ja se tyttö joka ei koskaan sanonu takas mitään. Nää pojat eioo kukaan pyytäny mult asiast anteeks ja vieläki jos sattumalta nään ne jossain, alkaa ahdistas tosi paljon ja meen piiloon. En pysty kohdata niitä. Tää koko juttu on saanu mun itsetunnon super alas ja tuhos mun yläasteajan. Vihasin koulunkäyntii yläasteella koska pelkäsin et mitä jos joskus se kiusaaminen menee pidemmälle ku sanalliseks. Ei onneks koskaan menny. Kiusaaminen jättää ikuiset jäljet. Vieläki taistelen itsetunnon kans ja sen kans et oliko mussa vai kiusaajissa vika.

Mävaa

19

symppaa

1 vuosi sitten

1-6 lk. ja eskari mua kiusattiin vaan siitä et mä olin se erilainen mulla oli lyhyet hiukset ja käytin mun vanhempien poika serkkujen vanhoja vaatteita ja noita ei katottu sillon ainakaan meijän luokassa/koulussa mitenkään hyvällä jos oon tyttö ja sä käytät ns. poikien vaatteita ja sul on ns. poikien hiukset. Vasta 6 keväällä se meni siihen pisteeseen että meidän piti mennä juttelee rehtorin kanssa mut sitä ei koskaan tapahtunut sillä se vaan veny sillon samoihin aikoihin meijän opettaja määräsi tälle henkilölle koulu päivinä koskavan puhe että lähestys kiellon et mul olis mukavat viimeset puol vuotta mut tietenkin ne keksi sitten jotain muuta tapoja härnätä. Mua on tönitty, potkittu, viety ja piiloteltu tavaroita, heitetty jäisillä lumipalloilla, kivillä, oksilla yms. Mut sittenku ei voinut koululla härkkiä piti härkkiä vapaa ajalla esim kun kävelin koulusta kotio ja se matka on 50m-100m eli ei pitkä matka. on haukuttu ja huoriteltu ja nimitelty perus asioita. Emmä kanna kaunaa mut emmä pysty antaa anteekskaan koska se oli hyvin hirveät 7 vuotta mun elämässä

Ikuiset arvet

0

symppaa

1 vuosi sitten

Hei! Ja heti aluksi nyt sanon että juu ehkä (tai no tein) väärin. Mutta kuitenkin: Olen 12 vuotias tyttö, jolla ei elämä ikinä ole ollut parhaasta päästä. Ja olen kiusannut ihmisiä. Esimerkiksi XXXB kanssa (nimet muutettu) piirsimme koulun vessoihin joka on myös väärin, ja kirjoitin että XXXA. On kirjoittanut ja tehnyt kaikki nämä piirrokset vessaan. No, XXXA ei ikinä ole ollut paras kaverini, mutta yritän muuttua!! Olen satuttanut XXXA:ta henkisesti, ja ihan vähän fyysisesti. Oikeastaan syy oli silloin se, että minun oli paha olla, enkä saanut apua!! Oikeasti voidaanko antaa apua ihmisille? No ihan sama, myös olen kiusannut syystä että minua on kiusattu. Haukuttu, tönitty, nolattu yms. ja minä taistelen etten kiusaa vaikka en koe saavani tarpeeksi apua esim. Isän kuolemassa 2017. Mutta joo, siinä nyt vähän tekstiä, ja muistakaa että nimet ovat keksittyjä!!

ite kiusannut

0

symppaa

1 vuosi sitten

muistan joskus 1-2 luokalla kun isommat pojat kuristi mua palloseinään ja nauro päin naamaa. siinä oli ihmisiä ympärillä mutta ei kukaan mitään tehny kun niitä pelotti että ne olis kohta myös siinä seinällä. nyt kaikki on ok

poika 14v

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.