Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

12

symppaa

2 vuotta sitten

Minun kiusaajani löysivät minut jo ala-asteella. Olin liian kiltti. Kaikesta innostuva kaikkien kaveri, joka tottelevaisen puudelin lailla kulki muiden perässä ja teki mitä sanottiin. Lammas. Kunnioitusta sellainen ihminen ei lasten maailmassa saa. Jätetään ulkopuolelle kaikesta. Nauretaan päin naamaa ja sivustakin. Huudellaan haukkumasanoja. Lauletaan pilkkalauluja. On raskasta, kun jo pieni lapsi joutuu näkemään, millainen on halveksuva katse. Sellainen jättää jäljet kauas. Pian jo 40 vuotta ikää, ja yhä itsevarmuus olematon. Olen yhä varma, että en ole minkään arvoinen. Muuri ympärillä on nykyään paksu mutta höttöinen. Yritän suojella itseäni, mutta silti sen läpi pääsee kaikki pahat sanat ja ne kytevät kauan...

Nainen, 39v

0

symppaa

1 vuosi sitten

Kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen ovat molemmat hirveitä asioita. Kerron tässä oman tarinani joka alkaa ykkös luokalta, näin se siis alkaa; meidän luokalla oli yksi tyttö jonka nimi oli O. O oli kiusannut minua todella pitkän aikaa. Päiväkodista asti. Hän puhui minusta pahaa selän takana sekä valehteli. (Kiusaamista ei välttämättä huomaa jos sitä tekee, se jää vähän niin kuin tavaksi.) Hän myös potki ja esitti ystävääni, seuraavana päivänä hän kuitenkin ''vihaisi" minua taas. Tämä jatkui ja jatkui. Sen jälkeen alkoi kakkosen luokka. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin taas kasurilan koulussa niin kuin O. Kiusaamista ei kuitenkaan näkynyt. Kahden viikon jälkeen kuitenkin muutin Lapinlahdelle. Muutto oli ollut minulle hyvin raskas ja olin surullinen. En oikein halunnut tutustua muihin ihmisiin. Rupesin kiroilemaan aivan liikaa... Nyt se hävettää. Kakkosella minä itse kiusasin. Enemmänkin härnäsin kahta kiusaajaa. Heidän nimiä minä en saa mainita. En itse huomannut että kiusasin ja se tuli vähän niin kuin tavaksi. Se jatkui. Ja jatkui ja jatkui kunnes älysin sen. En pyytänyt anteeksi, olisi kyllä pitänyt. Noh- kolmosen luokka meni samalla lailla kuin ykkönenkin. Kolmosella siis muutin takaisin kasurilan kouluun. (kasurilaan) Neljännellä luokalla muutin Kuopioon. Täällä minä vihasin ja vihaan olla. Luokan pojat härnäävät minua ja masennuksen oireet ovat todella vahvat muutenkin. En voi elää itseni kanssa eivätkä pojat kyllä auta yhtään.

Liian nuori teini

16

symppaa

2 vuotta sitten

Mua kiusattiin koska oli pitkät hiukset ja näytin muka homolta ja olin vähän pullero.

Mies, 15v

14

symppaa

1 vuosi sitten

Niin... minua kiusattiin ala-asteella sukunimeni vuoksi, joka kuulostaa varmasti naurettavalta ja sitähän se olikin. Vaikka koitin hokea itselleni että se on vain hauskaa läppää, mutta oikeasti se oli kiusaamista ja nimittelyä. En jaksanut mainita tästä asiasta opettajille vaikka he kyllä olivatkin huomanneet asian. Ylä asteelle mentäessä kiusaamiseni loppui kun ns. kiusaajat menivät eri luokalle. Välillä joitakin kuittailuja sai kuulla. Myös ala-asteella aloittaessani sähly harjoituksissa käymisen niin sain sielläkin kuulla, että olin huono. Se meni minulla ihon alle huolella ja niin loppui se harrastus siihen, joka on todella sääli. Siitä lähtien olen varmaankin ollut masentuneena. Ala-asteen jälkeen kaveri suhteet vapaa ajalla jäivät ja niin sanotusti syrjäydyin, vaikka koulussa olikin kavereita , joiden kanssa juttelin. Tällä hetkellä olen lukiossa ja masennukseni on pahentunut. Haluan sanoa voimia kaikille muille jotka ovat tätä kokemaan. Peace. (anteeksi sekalaisesta tarinasta)

Masentunut

4

symppaa

1 vuosi sitten

1-2 luokalla meidn luokalla oli poika joka puhui pelkästään viroa ja muutaman sanan suomea. Kerran tuo poika tuli kysymään että voiko se tulla leikkimään meidän kanssa. Me ei oikein haluttu leikkiä sen kanssa kun meillä oli joku oma leikki ja se ei puhunut suomea paljon. Seuraavalla tunnilla opettaja kysyi tunnilla kuka syrji sitä poikaa ja mä kerroin ettämä ja ne lun kaverit. Olin ainoa joka pyysi pojalta anteeksi sillä mun kaverit oli eri ryhmässä . Tuntuu siltä että mun yksi kaveri on jotenkin vähän alkanut syrjiä mua (sen nimi on nyt vaikka Minttu). Mun kaveri porukassa siis on 4 tyyppiä ja se yksi minttu ei halua että olen kahdestaan yhden toisen tytön kanssa(sen nimi olkoon Mia). Kerran Minttu sitten lähti saattamaan Miaa ja sanoi kolmanelle kaverille (olkoon Linda) että ei halua että mä tulen mukaan saattamaan Miaa. Linda kertoi tämän mulle kun pyöräiltiin yhdessä kotiin. Tuntuu että se Minttu vieläkin luo ikäviä katseita muhun jos vaikka pääsen sen Mian pariksi jossain parityössä.

Syrjijä

1

symppaa

1 vuosi sitten

Oon kohta 17 vuotias tyttö ja mä oon ollut mun elämän aikana sekä kiusaajan, että kiusatun roolissa. Olin peruskoulussa aika ujo tyttö, syrjäydyin helposti ja olin ylipainoinen. Olin siis helppo kohde. Yläasteella tutustuin yhteen tyttöön, jonka kanssa meistä tuli parhaita kavereita. Oltiin todella samanlaisia, kuin sielunsiskoja. Meidän luokalla oli yksi tyttö, jonka tunsin entuudestaan ja tämä tyttö oli monien opettajien suosikki ja hyvä koulussa. Tämän sen aikaisen kaverini kanssa alettiin syrjiä tätä kyseistä tyttöä ja sitä kesti muutaman kuukauden, kunnes meidän luokanvalvoja puuttui asiaan. Myönsin toimineeni väärin, mutta kaverini ei myöntänyt. Oltiin tuon saman kaverin kanssa vielä tekemisissä pitkään, koska meillä oli yhteisiä kavereita, mutta en pitänyt häntä enää parhaana kaverinani. Meidän yhteisten kavereiden joukossa oli kaksi tyttöä, jotka olin tuntenut jo monta vuotta. Toisen kanssa oltiin oltu kavereita jo vauvasta asti ja toinen oli ollut kaverini eskarista lähtien. Kasilla puolessa välissä vuotta kaverini alkoivat käyttäytyä oudosti mua kohtaan. Ne ei enää huomioineet ja ne käyttäyty kuin olisin ilmaa. Yhtenä päivänä mulle riitti ja lähdin vain porukasta sanomatta sanaakaan. Kukaan niistä ei kysellyt mun perään. Siitä alkoi noin vuoden kestävä yksinäisyys. Sinä aikana en käynyt kuin ehkä maksimissaan viisi kertaa syömässä koulussa. Melkein koko sen ajan mulla ei ollut meidän luokassa ketään kenelle puhua. Paritöissä mä jäin aina joko ilman paria, menin kolmanneksi johonkin tai sitten meiän luokan yks kolmen porukka aina erotettiin silleen et olin aina niistä yhden pari. Mulla oli onneksi rinnakkaisluokalla kaksi tyttöä joiden kanssa vietin aina välillä aikaa. Ne oli kans vähän semmosia syrjittyjä tyttöjä. Ysillä aloin oleen jossain vaiheessa kahden meidän luokan tytön kans, jotka oli potkittu pois tosta meiän vanhasta kaveriporukasta jossa itekkin olin ennen. Meillä oli hauskaa kolmestaan ja sitten yhtäkkiä nää mun vanhat kaverit alko oleen myös näiden mun uusien kavereiden kans. No, meistä tuli sitten taas kaikista kavereita keskenään, kunnes sitten ysillä, toiseksi viimeinen viikko, luokkaretkellä, ensimmäisenä päivänä oltiin vielä hyviä kavereita kaikki ja hiippailtiin yöllä toistemme huoneisiin, mutta seuraavana iltama mua ei otettukaan enää mukaan ja olin yksin koko sen loppu luokkaretken ja siitä eteenpäin koulun loppuun asti. Tän lisäksi jotku rinnakkaisluokan pojat mulle aina välillä huuteli jotakin vaan et ne sais mun olon epämukavaksi, koska ne tiesi että oon helppo kohde. Tää kaveri joka oli ollut mun paras kaveri seiskalla, oli vieny multa kaikki mun kaverit. Mun lapsuuden kaverit ei oo ollu mun kans enää missään tekemisissä sen jälkeen, mikä harmittaa mua ihan hirveen paljon. Yhden ihmisen takia mä menetin monta hyvää ystävää. Nyt oon amiksessa ja eri koulussa kuin nuo tytöt. Onneks oon saanut täällä maailman parhaan ystävän ja pari muutakin hyvää kaveria.

kausikaveri

3

symppaa

1 vuosi sitten

7 vuotta kiusattuna. Oon se virtahepo, jonka takia kaikki liikuntatunnin joukkuepelit on aina hävitty. Tyksissä monta kertaa itketty, joka viikko kuraattorilla, koulupsykologilla, kiva koulu palavereja. Lopputulos on enemmän kiusaamista ja opettajat jotka jauhaa vaan samaa "kyllä se tästä, en nyt kuitenkaan usko etta tässä kiusaamisesta on kyse". Yhteisiä viestiryhmiä, seläntakana puhumista, syrjimistä, haukkumista. "Eks sä nyt sitä osaa" Ensimmäinen koulupäivä, kaikki välkät yksin. Kesäloman aikana itkin niin paljon kun oon koskaan itkenyt, samalla kun toiset näki toisiaan, piti hauskaa. En nähny yhtään kaveria kesälomalla. Kilpirauhasen vajaatoiminta, ylipaino, anemia, hengitysvaikeukset stressistä, koulupaineet, ulkonäköpaineet, Kaikki johtuu kiusaamisesta. Kuudennella luokalla ja uravalinta tehty. Psykologi. Aion pelastaa mut tältä hirveydeltä, jos sinne asti pääsen.

****

25

symppaa

1 vuosi sitten

Omat kokemukset kiusaamisesta ajoittuu peruskouluaikoihin, jonkun verran myös lukioon. Nyt opiskelen yliopistossa, mutta muistan edelleen, millaista oli olla pienen kyläkoulun ainoa tyttö, jota ei haluttu mukaan kaverikuvaan ja joka ei saanut kutsua lasten halloween-bileisiin. Muistan millaista oli ala-asteella tulla kiusatuksi milloin toppavaatteistani, milloin koulukuvauspäivänä päälleni valitsemastani mekosta. Muistan millaista oli harrastuspaikassa huomata toisen varastaneen omia varusteitani, millaista oli kerta toisensa jälkeen tulla lukituksi ulkoapäin pieneen huoneeseen ja millaista oli siellä kuunnella sitä, miten omalla pyörälläni ajettiin tahallaan seinää vasten. Lopulta en saanut mennä harrastamaan ilman tuttua aikuista. Jonkinlaisen kuoren tämä ihmiseen kehittää ja yläasteella huomasin olevani jonkinlainen hauskuuttaja ja kiusaaminen muuttuikin huumorin varjolla kiusaamiseksi. Muistan millaista oli milloinkin piikitellä mistäkin. Muistan sen naurun. Muistan millaista oli olla yhdessä kaverien kanssa joululahjaostoksilla ja huomata jääneensä yksin johonkin liikkeeseen, kun muut olivat jo keskenään jatkaneet matkaa. Muistan millaista oli kuulla kommentteja ja piikittelyjä silloisesta ensimmäisestä poikaystävästäni. Opin silloin myös muistamaan, millaista oli olla saamatta kutsua milloin mihinkin. Kouluajoiltani on paljon myös ihania muistoja, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivät ne hautaudu kiusaamisen alle. Mutta hei, vitsillä vaan. Eikö?

Hei vitsi se vaan oli

1

symppaa

1 vuosi sitten

Mulla koulukiusaaminen on jatkunut jo yli 4 vuotta. Yksi kiusaamistapaus on ollut somessa, muut lähinnä koulussa. Tällä hetkellä olen vihainen yhdelle luokkani tytöistä. Hän salakuunteli minua kun juttelin opettajani kanssa sellaisesta asiasta, joka ei hänelle kuulu. Kaiken mitä hän kuuli levitti vielä muille. Voimii kaikille kiusatuille ❤️💪

Surullinen ihminen

7

symppaa

1 vuosi sitten

Mua alettiin kiusata jo päiväkodissa, siitä ajasta ei ole kyl kovin tarkkaa muistikuvaa. Sitten koitti ala-aste, silloin muut oppilaat haukkuivat ja syrjivät, joku jopa kiusasi somessa. sitten koittikin yläaste, jossa päädyin samalle luokalle vanhojen kiusaajien kanssa, toisin sanoen, kiusaaminen jatkui. Kasiluokalla tuli kuvioihin masennus, kun aloin miettiä kaikkea mitä oli tapahtunut. Viiltelin pari kertaa. Ajattelin että asiat muuttuu, kun alkaa lukio. Luulin väärin. Kaikki asiat vain paheni. Nyt toisen vuoden opiskelijana mietin vain mikä vika mussa on ja mietin vain miksi oon enää elossa, miks en vaan ole jo kuollut. Toivottavasti asiat paranisi eikä vain mene huonompaan suuntaan.

Elämäänsä kyllästynyt

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.