Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

1 vuosi sitten

Kun olin ykkös luokalla mua kiusaa yks tyyppi. Se tönäs mut metristä kiipeily telineestä selkä edellä halus mut mukaan leikkeihin vaikka siellä vaan toni ja laukku mua ja sano että oon ruma enkä osaa mitään mutta jatkoin elämää ja kun kerroin tästä se puhuttiin läpi ja se loppu VINKKI KAIKILLE (KERTOKAA JOLLEKIN TUTULLE) Se auttaa T: nyt iloinen poika. :)

Kiusattu

1

symppaa

1 vuosi sitten

terve vaa joo just sä mä kerron nyt oman stoorin here we go again - - > eli olen tyttö ja käyn yläastetta ja mä olen yksin. Siis ei sillee mulla on kyllä kavereita mut en puhu kellekkään siitä miten paha olla mulla on. Mä olen helvetin yksin ihmisten ympärillä. Mä peittelen mun tunteita ihan joka päivä siis esitän että olen ilonen, emmä oikeesti ole vaan ihan tosi masentunut. Ei mun mielestä masennuksessa ei oo mitää hienoo enkä tajuu miks se on joku vitun trendi, pls ei näin. Oon satuttanu itteeni ja itken paljon. Välillä en pysty valitettavasti edes itkemään sekin helpottaisi ihan vähän. Olen miettinyt kauan itseni tappamista. Olen yrittänyt puhua asiasta ammattilaisen kanssa. Ja tämä kaikki alkoi siitä kun tulin ylästeelle ja sain paskan luokan täynnä kiusaajia.Selvisin pari vuotta jotenkin. Viime vuonna minulle läheisin ihminen kuoli, silloin minun elämältä lähti pohja. Koulussa käyminen vaatii minulta paljon voimia, itken kun pääsen koulusta. Luokkani kiusaajat heittelevät kommentteja jotka sattuu vaikka en sitä halua todellakaan näyttää.Olen helvetin väsynyt. En jaksa kuunnella heidän vittuilua enää. Apua

väsynyt.

7

symppaa

1 vuosi sitten

Olin päivä-kodissa siihen aikaan minulla oli paljon syyliä minua kiusattiin sen takia jain monta kertaa piirin ulko puolelle kun muut leikkivät ja nauroi minä taas olin yksi jossain. Kerran olin yhden pojan kanssa leikkimässä kiipeily telineella kunnes hän tiputtaa minut sieltä alas en vielläkään tajua miksi. Kiusaaminen loppui vähäksi aikaa kun taas ala-asteella se jatkui olin välillä yksin välkilla ja suokalassa olin kuin ilmaa 3-luokalla munulle ja kavereille tuli riita en tiedä vielläkään mistä se riitä päätyi reksin puheille, meidän piti sopia hänen vanhenpiensa luona,Tuohon aikaan en välittännyt muiden mielipideista mutta 3-6 välissä se muuttui täysin sen riidan jälkeen aloin miettiä itsensä satuttamista en tehnyt sitä . Vitosella eräs pika sanoi minua läskiksi se osui kunnolla minuun. Minulle tuli pieni masennus aloin raapimaan itseen läsistä ja painoin kynnellä niin kovaa että tuli verta . Koulussa kaverit ärsytti minua niin että lähdin vessaan itkin ja raavin ja painoin kynttä ihoon. Uskalsin vasta 5sella kertoa äitillenibettä minulla saattaa olla pieni masennus .

Stop

9

symppaa

1 vuosi sitten

Olen ollut jo 9 vuotta peräkkäin yksin ilman parasta kaveria tai hyväksyntää oman ikäisiltä ja joutuu olemaan nuorempien kaveri, en päässyt mukaan koukkuun, olin ilman paria parityöissä ja näin jos toinen ei halunnut olla kanssani pari, istuskelin yksin käytävillä. Kukaan ei kysyny multa mitään, haukuttiin hamsterin kustannuksella luokan ryhmässä johon puutuin ja sain tukea j apua siinä, alasteella luiseri lappu selkään, kukaan ei selvästikään halunnu olla mun kaveri. Ja nyt 9 vuoden jälkeen amiksesta tunnen vieläkin olevani uuden ryhmän ulkopuolella, kun muilla on hauskaa mä olen hiljaa ja seuraan vierestä. Mä vaan aina mietin et miks, miksi mulle just tätä tapahtuu, mikä mussa on vikana, miks ja miks. Masennustakin jo hieman oireilen, en tiedä pääsenkö koskaan olemaan ilman kiusaamista. Tuntuu että kahleet pitelee mua kiusatun puolella en pääse vapaaksi en pääse olemaan itseni. Haluan vain olla se mikä olen mutta se ei ole mahdollista. Älkää kiusatko se sattuu se jää mieleen se ei ole hauskaa, ette pystyis olee edes yhtä päivää kiusattu. Älkää tehkö toisen elämästä huonoa, älkää alistako. Pliis lopettakaa.

Aina ulkopuolella

7

symppaa

1 vuosi sitten

Minulla on ollut syntymästä asti paljon sairauksia mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Kun menin kouluun minä olin aina yksin koska en asannut hankkia kavereita minä kuitenkin tunsin monia mm meidän luokalta mutta olin välitunnit aina yksin. Kakkosen luokalla sain itselleni ensimmäisen kunnon ystävän. Hän oli minulle ainä läheinen leikimme paljon yhdessä ja naurettiin. Kolmosen luokalla minua alettiin vähän kiusaamaan siitä että olen kasvissyöjä ja minulla on sydänsairauksia. Nelos luokalla ystävästäni alkoi kiusaamaan minua mm nimitteli löi potki yms en enää halunnut olla hänen kaverinsa. Vedennen luokan syksyllä olimme jälleen ystäviä minua alkoi kiusaamaan tosi moni, minä aloin viillellä, se kuitenkin loppui samana talvena. Viidennen luokan keväällä minulla alkoi tulla poissaolo kohtauksia eli en pystynyt liikkumaan ja olin todella poissa oleva. Kun kuudennes luokka alkoi minulla oli hirveät ulkonäkö paineet ja pelkäsin kauheasti mitä muut ajattelevat minusta. Syksyllä minun jalkoihin tuli hermoston toiminnallinenhäiriö ja en pystynyt kävellä, minua siispä alettiin kiusaamaan enemmän ja olin kaikille vain ilmaa. Aina kun olin käytävällä pyörätuolini kanssa minut vain töykeästi siirrettiin pois tieltä. Minulle tuli uusi poissaolo kohtaus joka kesti jopa tunnin ajan en pystynyt tehdä mitään mutta näin ja kuulin kaiken, se oli tosi pelottavaa. Olin noi pari viikkoa osastolla. Alku keväästä minun mielenterveys ongelmat vain pahenivat aloin viileelä päljon, raavin ja hakkasin ja hakkaan yhä itseäni olin pari viikkoa psykiatrisella osastolla. Aloin käymään psykiatrille juttelemassa ja minulle tehtiin psykologin testejä. Kesällä minulle todettiin lieväkeskivaikea masennus. Nyt olen seitsemännellä luokalla mutta minulla on yhä itsetunto ongelmia, masennusta, ahdistusta ja syömisestä on tullut vähän ongelma. Kun aloin yhdesti miettimään tuta kaikkea paskaa niin kaikki alkoi vain kiusaamisesta. Kiusaaminen voi jättää henkiset tai fyysiset arvet, minulle se jätti molemmat. #stopkiusaamiselle

Kiusattu

18

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin 9 vuotta eli koko peruskoulu. En todellakaan kuulu massaan. En juo, käytä nuuskaa, polta, käytä pieniä vaatteita, enkä vedä niitä helvetin housuja sinne persvakoon asti. Olin muiden mielestä esim. kääpiö (oon 156), nolo ja ärsyttävä. Mua syrjittiin, puhuttiin paskaa selän takana (niitä oli kiva kuulla sitte joltai kaverilta että "susta on sanottu tätä ja tätä"), mun vaatetyylille naurettiin. mun itsetuntoo yritettiin kaikin keinoin saada alas ja ne onnistuki siinä, mutta nyt lukiossa se on jo vähän noussu. Mutta hetket mitkä on jääny mun päähä on ollu tälläsii: Ekalla luokalla oli paskaa. Kun kysyin joka ikistä meiän koulussa leikkiin mun kaa (meiä koulu oli aik pieni. Jotai 80 oppilasta), kaikki sano et:" no en ku sä oot noi lyhyt!" Toinen tapahtuma oli tälläne:" Oot koulun lavalla laulamassa. Katsot yleisöön ja näet ilkkuvia katseita. Osa kuiskii toisilleen ja he alkavat nauraa. Tällainen kiusaaminen on minulle pahinta koska minusta tulee isona muusikko joten se laskee itsetuntoa aika rutkasti alas. Kolmas tapaus on taas tällainen: Kuljet koulun käytävillä. Yrität päästä yhden ryhmän ohi. He alkavat tuuppia sinua ja kaadut maahan. He alkavat nauraa. Tällaista yläaste oli minulle. Nyt onneksi pääsin pois sieltä helvetistä ja olen lukiossa jossa minua ei enää syrjitä :)

Lukiolainen

16

symppaa

1 vuosi sitten

Kiusaamiseni alkoi jo ala-asteen ensimmäisenä vuonna. Aluksi se oli yksin jättämistä välituntisin. Päivien/viikkojen edetessä se alkoi tulemaan myös tunneille mukaan, ryhmätöihin ei haluttu, liikuntatunneilla olin aina yksin tai opettajan parina.. Siitäkös kaikki riemastui. Toisena vuonna se kehkeytyi jo kuvataide/koulutöiden tuhoamiseen, tavaroiden varasteluun, piloihin, kuten se kun löysin repustani sinne kaadetut perunavellit ruokailun jälkeen. Kolmantena vuonna ajattelin ettei se voi enää pahentua, mutta sitten kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Minua kaadettiin maahan, heiteltiin tavaroilla Yms. Pahin/traumaattisin kaikista sinä vuonna oli kuitenkin se kun ryhmä ylempi luokkalaisia raahasi minut väkisin koulun kiikkujen luo ja hakkasivat kiikulla päähän, edelleenkin minulla on suussa posken mittainen arpi, sekä onneksi hiusten alla piilossa oleva 7cm pitkä arpi. Muistan vieläkin elävästi sen kun kävelin verissäpäin, itkien kotiin tapauksen jälkeen. Samaa rataa jatkuivatkin loput ala-asteen vuodet. Ylä-asteelle siirtyessä pelkäsin, mutta olin myös toiveikas uudesta koulusta ja luokasta, mutta tottakai pahimmat luokan kiusaajat tulivat samalle luokalle. Sama kuvio kun ala-asteella siis seurasi minua, mutta mukaan tuli lisäksi juorut ja kiusaajat saivat porukkaansa lisää ihmisiä... Nykyisin opiskelen ammattiopistossa, opiskelu on haastavaa masennuksen, ahdistuskohtauksien, paniikkikohtauksen Yms. Takia. En kykene nukkumaan 1h kauemmin painajaisten takia ja syön siksi unilääkkeitä, lisäksi käyn psykiatrilla 2x viikossa. Vanhempiani asiat eivät kiinnosta, he ovat muuttaneet 200km päähän, asun vanhemman siskoni kanssa, ja yritän kaiken keskellä pyörittää taloa pystyssä, hänen käydessä töissä.. Päivittäin olen niin rikki että romahdan illalla täysin, enkä enää saa edes kyyneleitä aikaiseksi, joka helpottaisi pahaa oloa. Kai se on vaan kestettävä tai kaivettava kuoppa...

Rikkinäinen

0

symppaa

1 vuosi sitten

Kaverini alkoivat syrjimään minua, en vieläkään tiedä miksi. Minusta puhutaan myös pahaa selän takana, mitä nyt olen hyviltä ystäviltäni kuullut ”*** on ärsyttävä” ”se ei osaa hoitaa kissoja” Mitä muita näitä nyt onkaan.. Vaikka nää kuulostaa tosi pieniltä, se tuntuu kauhealta

Syrjitty

0

symppaa

1 vuosi sitten

Muistan kun muutimme omakotitalosta kerrostaloon olin tuolloin 7 vuotta vanha jo ekoina päivinä minun kiusaaminen ja se oli yhtä helvettiä kun niistä oli hauskaa kun en saanut happea koska minulla oli astmakohtaus tätä sitten jatku aina teini-ikään saakka. Ensin kotipihalla ja sitten välitunneilla koulussa olin tuolloin kansakoulussa sitten kun meni kansalaiskouluun niin jokapäivä kun kävin vessassa niin pääni työnnettiin pönttöön huuhdeltiin siis minun pääni. Sitten yksi keksi kun on joukko takana niin hän voi tehdä mitä vaan niin kuin hakata välitunnilla vaikka yritin päästä pakoon. Sitten kun menin ammattikouluun näin miten raakoja saman luokan oppilaat minua ei kiusattu mutta rinnakkaisluokan poikaa esim. metallityötunnilla kuumenti hitsipillilä juotospuikkoja tökki tätä poikaa vain siksi kun hän oli erinlainen. Siitä puhuttiin opettajalli mutta ne vaan sanoi että pojat on poikia ja karastuu työelämään. En todellakaan usko että karaistuu vaan päinvastoin, päähän siitä sekoo kun aina kaikkea hölmöä saa kestää ihan opettajien luvalla. Itseäni kiusattiin kotipihalla joten olen saanut elinikäisiä arpia, pahimpia niistä on päänvammat joita olen kärsinyt nyt jo yli 40 vuotta. Mutta näillä on mentävä mitä onkin sitten sattunut, erittäin vaikea masennus ja kipujen takia melkein joka päivä toivoisin että olen kuollut. Jos minä näen että jotakin kiusataan olen aina mennyt väliin, kaikkein karsein näky oli kerran kun kaverin kanssa ajeltiin korttelirallia nähtiin kun 2 poikaa ja tyttö potki ja hakkasi kehitysvammaista poikaa se on tosiaan jäänyt karuimpana kokemuksena kuin myös ammattikoulun poika. En enää jaksa kirjoittaa kun sormet eivät aina toimii vaan joudun kirjoittamaan aina kutakuinkin kahdesti joskus kolmesti, joten päätän tarinani tähän.

Kiusattu

3

symppaa

1 vuosi sitten

Pojat kiusas mua kuudennella luokalla. Ne sano esimerkiksi "hyi älä tuu lähelle". Se oli osa jotain tyttö ja poika bakteeri juttua, mutta se ei kohdistunut muihin tyttöihin meidän luokalta. Myös tytöt kiusas yhtä poikaa mun luokalta samalla tavoin, jopa ennen kuin mua alettiin kiusata. Ennen kuin mua alettiin kiusata mä en edes kunnolla ymmärtänyt miten pahaa kiusaamista sen pojan kiusaaminen oli, mä ja kaikki muut pidettiin sitä pelkkänä vitsinä. Se ei ollutkaan niin hauska vitsi kun ite oli sen kohteena. Yksi suurimmista ongelmista, joka vaikeuttaa kiusaamisen lopettamista, on se etteivät kaikki ymmärrä, mitä kiusaaminen todella on. Sä voit sanoa lapsille ettei saa kiusata, mutta jos ne ei ymmärrä, että esim. se pelkkä vitsi voi satuttaa toista todella pahasti ja olla kiusaamista, ne ei välttämättä tajua lopettaa sitä.

Joku tyttö

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.