Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

10 kuukautta sitten

Elikkäs, olin 4 luokalla ja tietenkin näitä ihastuksia oli :D. Noh, sitten ku menin koulusta kotiin, niin meidän luokan whatssapp ryhmään oli tullut viestejä ja tietenkin menin katsomaan ne. Siellä puhuttiin musta.. Kaikki pojat laitto screenshottei niitten ja mun viesteistä. Sanoin niille et mikä homma ja et voisko ne lopettaa. Tietenki vastaukses tuli et "oo hiljaa" jne. Selitin mun kavereille tilanteen kun ne ei ollu vielä nähny niitä viestejä, ja yks tosi hyvä kaveri lupas auttaa. Noh siinä sitte yritettii pari tuntii saada niitä lopettaa mut tilanne kävi vaa pahemmaks ja pahemmaks. Tyypit alko haukkuu mua ja yht mun sen aikasta hyvää kaveria vaikkei hän liittyny mitenkää koko tilanteeseen.. Oli siis perjantai joten oli vielä 2päivää aikaa saada tää lopetettua. Se ei loppunu.. Mulla on diagnosoitu vakava masennus ja mulle tuli vaik millasii ajatuksii mitä tekisin itelleni.. Nykyää ku meen syksyllä 6, nii onha se aik hirvittävää mitä oon ajatellu. En täällä aio kertoa että mitä ajatuksia on ollu, kun jos täällä on vähän nuorempii tyyppejä :) anyways, aloin saada yksityisviestei niilt pojilta ja niis luki kaikkee et "huora" "lesbo" "tapa ittes lol" yms. Ja toi tapa ittes on kyl sellanen juttu mitä kenenkään ei pitäis koskaan kuulla tai sanoo toiselle. Koska ei voi ikinä tietää et millanen elämä sil on tai et mitä se käy läpi :(. No kuitenkin, menin sitten maanantaina kouluun ja ne pojat oli ku mitää ei ois käyny joka oli iha hemmetin outoo, mut sitten liikuntatunnin alussa ope käski koko luokan piiriin ja alko puhuu siitä. Jotkut itki siel ja jotkut oli vakavissaa ja mulla meinas tulla itku xd aiinä me sit joku 1h 30min puhuttii ja alotettii liikuntatunti. Onneks oon vaihtanu kouluu johonki hyvin kauas muuttamisen takia. Btw isot halit ja tsempit muille❤️

Anonyymi

0

symppaa

1 vuosi sitten

Olin koulukiusattu 3-luokalta eteenpäin koko peruskoulun ajan. Uskon, että pääsyy kiusaamiseen oli se että olin hyvä koulussa ja opettajat pitivät minusta, olin todella erilainen kuin muut luokkani tytöt ja muutin toiselta paikkakunnalta täysin eripuolelta Suomea. Uudessa koulussa oli vain sata oppilasta joista yläasteella 33. Omalla luokallani oli minun lisäkseni vain kolme tyttöä, joista yksi oli varsinainen kiusaaja ja muut hiljaisia hyväksyjiä. Ala-asteella luokallamme oli myös viides tyttö, joka kiusasi minua tämän toisen kanssa. Ala-asteen lopussa hän kuitenkin pyysi tekemisiään anteeksi ja ystävystyimme. Olemme ystäviä edelleen ja arvostan suuresti sitä että hän uskalsi pyytää minulta anteeksi päin naamaa. Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä: minut jätettiin yksin sekä välitunneilla että oppitunneilla. Muut tytöt kaipasivat seuraani vain kun koulumenestyksestäni oli hyötyä heillekkin. Onneksi luokallani oli muutama poika joiden kanssa tulin hyvin juttuun ja en ollut aina ihan yksin. Luokkani tytöt myös juoruilivat minusta, ainakin tuli sellainen tunne, kun selän takana naureskeltiin, kuulin oman nimeni ja kun olin kauempana niin huomasin pitkiä tuijotuksia kun en katsonut. Ala-asteella oli myös jonkun verran tönimistä ja lumipalloilla heittelyä koulumatkalla. Fyysinen kiusaaminen jäi varmasti vähemmälle koska olin muita tyttöjä yli päätä pidempi ja muutenkin voimakkaampi. Ylä-asteen lopulla sain kuulla että kiusaajallani oli hankalat kotiolot, ja ymmärsin että hän ehkä halusi purkaa omaa pahaa oloaan helppoon kohteeseen, eli minuun. Se ei silti oikeuta hänen tekojaan. Kiusaaminen jätti minulle syviä arpia mieleen, on hankala tutustua uusiin ihmisiin ja muistan kun lukion alussa pelkäsin etten saa yhtään kaveria ja jään taas aivan yksin. Lisäksi kiusaaminen oli osasyy masennuksen puhkeamiseen kahdeksannella luokalla. Se oli elämäni pahinta aikaa, tunsin itseni mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Tällöin minulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia ja satutin itseäni fyysisesti. Onneksi kouluni opettajat välittivät, ja aloin käydä juttelemassa asioistani ammattilaisen kanssa. Se auttoi ja mieliala koheni. Kiusattuna oleminen ja siitä puhuminen ovat silti yhä arka aihe ja sen ajattelu satuttaa. Olen huomannut että usein kiusaamiskeskustelussa kiusaaja maalataan itse paholaiseksi, joka ei juurikaan saa myötätuntoa puhumattakaan avusta. Toivoisin että samoin kuin kiusatulle tarjotaan keskusteluapua, myös kiusaajalle pitäisi tarjota tilaisuus siihen. Uskon että se auttaisi enemmän kuin se, että kiusaaja vaihtaa koulua tai häntä puhutellaan ja sen jälkeen tilanne jatkuu entisellään. Toki kiusaajan pitäisi ymmärtää ettei mikään oikeuta satuttamaan muita. Pitäisi myös opettaa lapsia ja nuoria myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Oma kiusaajani ei koskaan pyytänyt anteeksi ja aina kun tilanteista puhuttiin opettajan kanssa hän sanoi: "Ei me sua koskaan kiusattu, sä vaan kuvittelit kaiken". Tuo lause satutti ehkä eniten.

Tomboy ja ylpeä siitä

0

symppaa

1 vuosi sitten

Muistan kun muutimme omakotitalosta kerrostaloon olin tuolloin 7 vuotta vanha jo ekoina päivinä minun kiusaaminen ja se oli yhtä helvettiä kun niistä oli hauskaa kun en saanut happea koska minulla oli astmakohtaus tätä sitten jatku aina teini-ikään saakka. Ensin kotipihalla ja sitten välitunneilla koulussa olin tuolloin kansakoulussa sitten kun meni kansalaiskouluun niin jokapäivä kun kävin vessassa niin pääni työnnettiin pönttöön huuhdeltiin siis minun pääni. Sitten yksi keksi kun on joukko takana niin hän voi tehdä mitä vaan niin kuin hakata välitunnilla vaikka yritin päästä pakoon. Sitten kun menin ammattikouluun näin miten raakoja saman luokan oppilaat minua ei kiusattu mutta rinnakkaisluokan poikaa esim. metallityötunnilla kuumenti hitsipillilä juotospuikkoja tökki tätä poikaa vain siksi kun hän oli erinlainen. Siitä puhuttiin opettajalli mutta ne vaan sanoi että pojat on poikia ja karastuu työelämään. En todellakaan usko että karaistuu vaan päinvastoin, päähän siitä sekoo kun aina kaikkea hölmöä saa kestää ihan opettajien luvalla. Itseäni kiusattiin kotipihalla joten olen saanut elinikäisiä arpia, pahimpia niistä on päänvammat joita olen kärsinyt nyt jo yli 40 vuotta. Mutta näillä on mentävä mitä onkin sitten sattunut, erittäin vaikea masennus ja kipujen takia melkein joka päivä toivoisin että olen kuollut. Jos minä näen että jotakin kiusataan olen aina mennyt väliin, kaikkein karsein näky oli kerran kun kaverin kanssa ajeltiin korttelirallia nähtiin kun 2 poikaa ja tyttö potki ja hakkasi kehitysvammaista poikaa se on tosiaan jäänyt karuimpana kokemuksena kuin myös ammattikoulun poika. En enää jaksa kirjoittaa kun sormet eivät aina toimii vaan joudun kirjoittamaan aina kutakuinkin kahdesti joskus kolmesti, joten päätän tarinani tähän.

Kiusattu

1

symppaa

1 vuosi sitten

Ala-asteen alussa oli yksittäisiä kiusaamistapauksia, kuten lyömistä tai lällätystä. Varsinainen kiusaamisongelma alkoi 5-luokalla, kun vaihoin toiseen luokkaan. Minut jätettiin aivan ulkopuolelle enkä saannut kavereita. Minua haukuttiin tyhmäksi ja lavastettiin ilkivallan tekijäksi. Sitten porukka väitti, että olin muka kiusaaja, johon opettaja uskoi. Sitten mentiin yläasteelle ja suuri osa mun luokkalaisista tuli samaan luokkaan. Siellä oli myös uusia ihmisiä, jotka kuitenkin päätyivät minua vastaan. Minut jätettiin jälleen ulkopuolelle ja ei lisätty luokan Whatsapp-ryhmään. Kerroin luokanvalvojalle, mutta ei uskonut minua vaan sanoi, että se on mun oma syy, miksi olen yksin. Töitäni haukuttiin. Vaatteitani heiteltiin. Minulle naurettiin. Kasiluokalla mun mielenterveys huononi ja aloin viiltelemään. Osa opettajistani alkoivat myös syrjimään minua. He eivät auttaneet minua, kun sitä tarvitsin, arvostelivat minua ilkeästi sekä välttelivät minua kun tulin lähelle. Minulla on kavereita toisessa luokassa, osa lapsuudenystäviä ja loput äskettäin tutustuneita. Heihin sain tukea. Keväällä sanoin reksille että halusin vaihtaa luokkaa. Ysiluokalla sitten pääsin uuteen luokkaan, jossa oli mukavia luokkakavereita ja opettajia. Myöhemmin alkoi lukio, jonne menin yksin. Sitten kiusaaminen alkoi. Kiusaajani oli yksi tyttö, joka oli tuttu ala- ja yläasteelta. Aiemmin teki mitä tahansa, ettei tarvitsisi työskennellä mun kanssa. Väitti muille koululaisille, että haukuin heitä. Jäin aivan yksin. Kukaan ei halunnut olla ystäväni, eikä kukaan sietänyt minua. Erosin lukiosta huhtikuussa. Tämän kesän aikana kerroin lukion reksille, että kyseinen tyttö juoruilee ja kiusaa. En tiedä, onko reksi edes puhunut kiusaajan kanssa. Opiskelen nykyään amiksessa toisessa kaupungissa. En ole päässyt tollaisista kokemuksista läpi ja usein ajattelen menneitä. PS. Jos olet kiusaamisen uhri, kerro aina kiusaamisesta luotettavalle henkilölle!

Kiusaamisen uhri

0

symppaa

1 vuosi sitten

Mut on jätetty ulkopuolelle siitä lähtien kun menin ykköselle. Mulla oli silloin kaksi parasta kaveria ja valehtelin niille aina että vaikka kaveri1 on mun parempi kaveri kun kaveri2 kysyi että kumpi on parempi kaveri sanoin sille että sä oot. Sitten noin vuoden puolivälissä nää kaks kaveria rupes oleen kahestaan ja jättämään mut ulkopuolelle. Tätä jatkui kunnes me mentiin kolmoselle ja nää mun kaverit meni ”eri kouluihin” sillon tää kaveri1 löysi muita kavereita ja yksi poika rupesi kiusaamaan mua. Mä en oikein muista mitä se teki mutta se kiusaa mua vieläkin satunnaisesti. Kun me mentiin neloselle meidän luokat sekoitettiin ja mun luokalle tuli viiden pojan porukka joka aluksi vain huuteli typeryyksiä. Sitten kutosen alusta nämä pojat rupesivat lyömään potkimaan ja tönimään. Viitosella kun mulla olin vähän kavereita niin nämä ”kaverit” teki cheeriä joka välkkä ja ingooras mut. Nää samat kaverit jatko sitä vähän kutosella mutta ei kovin pahasti. Sitten kun mä tokavika viikolla vahingossa paljastin olevani lesbo/bi ja tykkääväni yhdestä meidän kaveriporukan tytöstä niin se kaveriporukka ingooras mut koko vikan viikon. Sitten taas koulu alkoi kesäloman jälkeen ja tää kaveri porukka palas kouluun ja meni seiskalle niin siitä oli lähtenyt kaksi muihin kouluihin. Tän kaveri porukan inhottavin tyyppi L oli jäänyt samaan kouluun mun kanssa ja sai mun melkein hyvän kaverin oleen mulle ilkeä. Joka kerta kun mä kerroin jollekin tästä ja mua yritettiin auttaa tän tilanteen kanssa niin mikään ei auttanut vaan tää kaikki kiusaaminen vain jatkui. Sitten yhtenä aamuna kun mä pyöräilin kouluun mä lupasin itselleni että mä näytän keskaria kaikille jotka vielä kiusaa mua tai on mulle feikki kavereita. Haluan antaa neuvon kaikille kiusatuille: Älkää ikinä antako kiusaajien lannistaa teitä ja olkaa aina omia itsejänne sillä te olette parempia kuin mikään tyhmä teko tai sana. Oon ylpeä siitä että oon lesbo/bi ja lihava. Näen nyt totuuden mun feikki kavereista ja mun idiootista pikkusiskosta joka käyttää muhun väkivaltaa eikä vanhemmat näe sitä.

Oon vieläkin vahva

2

symppaa

1 vuosi sitten

Olin koko peruskouluajan kiusattuna. Ne yhdeksän vuotta yksinjäämistä ja selkäänpuukotusta jätti todella isot arvet ja traumat. Oon aina ollu se ruma ja läski. Aina se outo. Oon taistellu oman pääni kanssa, yrittäny lähteä tästä maailmasta monesti. Siitä on nyt viisi vuotta, enkä mä vieläkään kykene menemään kouluun. En tuu varmaan koskaan saamaan peruskoulun jälkeistä koulutusta näiden haavojen takia. Mun elämä murskattiin. Mut mä yritän. Itteni takia. Joka päivä mä joudun käymään taisteluita mun pään sisällä ja jankkaamaan positiivisia asioita, sillä kun yhdeksän vuotta kuulee pelkkää pahaa itsestään, siihen alkaa uskomaan. Jos sulla on millään tavalla sama tilanne tai muuten vaan paha olla; taistele. Ittes takia. Älä luovuta. Oot arvokas ja hyvä ihminen.

Ehkä tää vielä joskus tästä.

1

symppaa

11 kuukautta sitten

Mua ei oo koskaan fyysisesti kiusattu, onneks. Mutta mua on haukuttu, jätety ulkopuolelle ja ne jota luulin mun kavereista puhuu pahaa mun selän takana. Mua on kiusattu seiskalla ja kasilla mun harrastuksen takia eli ratsastuksen takia. Pojat on huutanu mulle ”hevoset kuuluu leivän päälle”, ”v***n meetvursti” ”miks et lopeta ratsastamista, hevoset on ruokaa!” Jne.. ne sanat on jättänyt muhun syvät arvet ja pahin asia tässä oli se että sitä tapahtu tunneilla ja monesta opettajasta mitä mulla on ollut niin vain yksi puuttu jotenki siihen mutta se opettaja lopetti niin siihen sekin puuttuminen opettajien puolelta loppu. Nykyään ysillä mua ei enää niin paljon ratsastuksesta kiusata mutta kaikki sanat tuun aina muistamaan. Nyt mun ”parhaat” kaverit jättää mut ulkopuolelle ja ei vastaa mun viesteihin. Se sattuu kun tietää myös sen mitä selän takana on puhuttu, mun tukena on ollut pari kaveri ja ne on koittanut kans puuttua siihen kiusaamiseen se nyt ei oo auttanut mutta ilman niitä pari kaveria mä en ois selvinnyt. Alotan syksyllä uuden koulun ja toivon saavani ens jotain kavereita, pahin asia koulun vaihdossa on että mun pahin kiusaajakin haki yhteishaussa sinne kans. Se mua pelottaa että jos mun kiusaaja sielläkin alkaa puhua pahaa ja kääntämään muita mua vastaan kun se on mun nykyisessä koulussa kin tehnyt. Vaikka mun tarina ei ehkä oo ollut niin paha niin syvät arvet se kiusaaminen on Jättänyt muhun. #stopkiusaamiselle.

Kiusattu

2

symppaa

1 vuosi sitten

Muista aina miettiä mitä sanot, ja sen seuraukset. Olin tietyssä kaveriporukassa, jossa oli tyttö, jolla oli kiusatun taustaa. Kaveriporukassa puhuttiin mitö sylki suuhun tuo ja haukuttiin ihmisiä ristiinrastiin toisten selkien takana. Ei ikinä tarkoitettu sitä kiusaamisena, se vaan oli meidän tapa (aivan idioottimainen sellainen). Tämä tyttö sai jostain syystä kuulla tästä. Vasta vuoden jälkeen selvisi, että hän tiesi siitä. Sanoi, ettei meihin kannata tutustua ja olemme kiusanneet häntä. Tämä oli täysin oikeutettua. Veimme asian läpi ja menimme puhumaan asian puhki opettajan kanssa. Tyttö itki, ja itsekin meinasin purskahtaa itkuun. Olen aina ollut kiusaamista vastaan, mukamas sitten. En halua uskoa vieläkään mitä tein, mutta kadun sitä varmasti koko loppuelämän. Olemme nyt sovussa. Ylimpiä ystäviä ei meistä enää tullut, mutta onneksi nyt kaikki on ok.

Anteeksi.

1

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin 10 vuotta. Kaikki alkoi harrastuksista, kun "kaverit" mukamas unohti ilmoittaa, jos joku aika oli muuttunut ja saivat mut ulkopuolelle sillä tavalla. Mua jätettiin tosi paljon vapaa ajalla ulkopuolelle ja koulussa valehdeltiin mulle silmät kirkkaina, kuinka ihana mä oon ja kuinka haluisivat mun kanssa tehdä jotain kivaa, kuten käydä elokuvissa tai syömässä tai muuten vaan viettää aikaa. Kerran sovittiin tapaaminen pizzalle porukalla ja kun saavuin paikalle muu porukka oli juuri lähdössä, olivat jo syöneet ja nähdesään mut naureskelivat päälle. Tämä sattui tosi kovaa ja tuntu tosi pahalta. Saman porukan kanssa oli myös kesällä sovittu, että mennään tivoliin, ja lähdin mun siskon kanssa yhtämatkaa ja siskon kanssa erkaannuttiin, hän omaan porukkaan ja mä lähdin etsimaan omaa porukkaa. Kun viimein löysin mun porukan, lähti he naureskellen juoksemaan pakoon. Itku siinä tuli, olin odottanut sitä päivää. Sisko ja hänen kaverit sitten otti mut mukaan, mutta ei se tuntunut silloin kivalta, teki mieli lähteä vain kotiin. Nämä sattui Ala- ja Ylä-Asteella. Sen jäkeen pääsin ammattikouluun missä pahin kiusaaminen vasta alkoi. Mua nimiteltiin, nöyryytettiin koulun edessä ja jätettiin ulkopuolelle. Monesti meinasin luovuttaa sen koulun, kun en olis jaksanut sitä nöyryytystä. Kotona itkin valtavasti. En kuitenkaan luovuttanut, vaan halusin pysyä koulussa kiusaajien silmissä ihan kiusalla :) En halunnut antaa sitä iloa heille, että pääsevät musta eroon. Kun valmistuin, sain kesätyöpaikan, jossa mua kiusattiin taas. Ajatteli,n että kai se on mun kohtalo ja mua kuuluu kiusata. Kesätyön loputta jäin työttömäksi, enkä oikein uskaltanut hake mihinkään töihin enkä kouluun. 2 vuoden jälkeen uskaltauduin hakemaan takasin kouluun ja pääsin opiskelemaan. Se koulu oli jotain aivan uutta. Siellä ei kiusattu ja sain ensimmäiset oikeat ystävät. Nyt aikuisena on jäänyt jotain arpia ja pelkään vielä tiettyjä tilanteita. En oikein uskalla porukalla lähteä mihinkään, pelko hylkäämisestä on suuri. Lohdutan itseäni sitten sillä, että jos niin käy ,niin oon mä ennenkin pärjännyt yksin. En ole tekemisissä kenenkään kiusaajani kanssa, mutta jotenkin mä säälin heitä, jos nään joitain, sillä jotkut vaikuttavat hyvin yksinäisiltä. Nykyään voin hyvin ja itseluottamuksen olen saanut melko hyvin takaisin. Joskus salaa toivon, että joku kiusaajista ilmestyisi oven taakse pyytämään anteeksi tekojaan .

kiusattu92

5

symppaa

1 vuosi sitten

Kaks tyyppi härnää :( mua ja mun kavereita, mutta me pistetään niille aina jauhot suuhun niin ne menee hiljaseks. Ei me siis haukuta niitä tai mitään, vaan sanotaan niille tosiasiat ja kaikkee jne. Tommosta :D

Tubetube

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.