Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

30

symppaa

1 vuosi sitten

minua on syrjitty seksuaalisen-suuntautumisen, musiikkimaun, ulkonäön, sukupuolen, harrastuksien ja tiettyjen ohjelmien katsomisen takia (esim. piirrettyjen katsomisen takia).

syrjitty

3

symppaa

8 kuukautta sitten

Mua ei oo hirveesti kiusattu vaikka hieman haukuttu ja puhuttu pahaa. Asia minkä halusin sanoa että oon tosi epävarma ittestäni ja pelkään olla luokan edessä jos mulle vaikka naurettais jos tekisinki jotain väärin. Mulla on kans ulkonäköpaineita jotka vaan kasvaa vuosien varrella. Jos mä kuulen että mua on haukuttu niin mietin asiaa ja ajattelen sen olevan totta. Mietin esim. että olenko todella läski tai että tykätäänkö musta. Tässä oon yläasteelle menossa joten kaikki paineet kasvaa eikä vaan jaksais mennä sinne. Meijän luokassa on tosi paljon draamaa joskus se on ihan hirveetä kun joutuu olla muitten riitojen välissä, tällä hetkellä oon kahden mun kaverin riidan välissä eikä se tunnu kivalta koska se saa paineita. Mulla on veli joka joskus sen kaverin kaa haukku mua läskiks mun veli on mua kaks vuotta vanhempi ja silloin vielä painoin sitä enemmän josta tää johtu. Ketään ei sais ikinä kiusata ulkonäön, ihonvärin, painon tai jostakin muusta syystä. Ei saisi ikinä kiusata ja te joita on kiusattu niin voimia teille❤️

/:

7

symppaa

1 vuosi sitten

Mä itse olen ollut kiusattu, ja myös kiusaaja. Mua alettiin kiusata heti ensimmäisellä luokalla, haukkuen, pilkaten ja musta keksittiin tyhmiä juttuja. Mun korvaan huudettiin ja mua säikyteltiin ja kun säikähdin ne kaksi kiusaajaa vaan nauro ja lähti pois. Olin ykkösluokalla tosi ujo. En uskaltanut kertoa opettajille siitä, kotonakin se oli hieman vaikeaa. Ekan luokan loppua kohden se kuitenkin väheni, kunnes muutinkin kokonaan toiselle paikkakunnalle toisella luokalla. Koulu vaihtui ja sain uusia kavereita. Mutta ensimmäisen kouluvuoteni jälkeen jälleen uudessa koulussa olin edelleen tosi ujo enkä meinannut juurikaan päästä piireihin mukaan. Muistan eräänä päivänä itkeneeni koulun pihan portailla ja kuulleeni erään luokkalaiseni sanoneen: "Mä en ees jaksa kattoo sua." Kaikki järjestyi kuitenkin. Meistä tuli sen ihmisen kanssa tosi hyviä ystäviä silloin ja aloin tulla toimeen luokkani kanssa. Olin todella onnellinen kun vaihdoin koulua. Siellä sain ystäviä, joista muutama on ystäväni edelleen. Minusta tuli itsevarmempi. Enää en edes kuvittelisi olevani sama tyttö kuin silloin. Mutta jossain vaiheessa mielentilani muuttui. Tuli riitoja ja ongelmia kavereiden kanssa. Kävin kerran jopa yhteen kaveriini kiinni ja jouduin isoihin ongelmiin. Kutosluokalla koin tulleeni petetyksi. Minusta tuli äärimmäisen vihainen ja sanoin parhaalle ystävälleni mitä rumimpia asioita koulussa päin naamaa ja tyhmänä, jatkoin samaa haukkumista ja uhittelua netissä vapaa -ajalla. Tönin ja tiputtelin hänen tavaroitaan. Ja se jos mikä oli lapsellista ja tyhmää. Ja voin myöntää, koska sellaista tein, mulla ei ollu henkisesti hyvä olla. Purin pahaa oloani. Mun maine siinä luokassa meni täysin tyyliin. Mutta kului aikaa ja tajusin että toimintani on todella tyhmää. Pyysin anteeksi. Ymmärrän miksi hän ei heti antanut anteeksi. Hän oli minulle vihainen kauan ja pelkäsin ettemme enää palaisi ystäviksi. Mutta ajan kanssa, hän antoi anteeksi ja saimme asiat sovittua. En olisi voinut kiitollisempi olla silloin. Ja siihen lopetin kiusaamisen, enkä enää ikinä siihen lähtisi. Kiusaaminen on väärin. Kenenkään ei pitäisi joutua kiusatuksi. En osannut antaa itselleni anteeksi vähään aikaan asioiden selvittyäkään. Kaduin ja häpesin sitä mitä tein, pitkään mielessäni. Ja kadun sitä aina. Mutta se on mennyttä, eikä enää ole onneksi läsnä arjessani. Tiedän siis miltä tuntuu olla kiusattu. Tiedän myös millaista on olla kiusaaja. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole millään tavalla loistokas.

Kiusattu kiusaaja

1

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin 10 vuotta. Kaikki alkoi harrastuksista, kun "kaverit" mukamas unohti ilmoittaa, jos joku aika oli muuttunut ja saivat mut ulkopuolelle sillä tavalla. Mua jätettiin tosi paljon vapaa ajalla ulkopuolelle ja koulussa valehdeltiin mulle silmät kirkkaina, kuinka ihana mä oon ja kuinka haluisivat mun kanssa tehdä jotain kivaa, kuten käydä elokuvissa tai syömässä tai muuten vaan viettää aikaa. Kerran sovittiin tapaaminen pizzalle porukalla ja kun saavuin paikalle muu porukka oli juuri lähdössä, olivat jo syöneet ja nähdesään mut naureskelivat päälle. Tämä sattui tosi kovaa ja tuntu tosi pahalta. Saman porukan kanssa oli myös kesällä sovittu, että mennään tivoliin, ja lähdin mun siskon kanssa yhtämatkaa ja siskon kanssa erkaannuttiin, hän omaan porukkaan ja mä lähdin etsimaan omaa porukkaa. Kun viimein löysin mun porukan, lähti he naureskellen juoksemaan pakoon. Itku siinä tuli, olin odottanut sitä päivää. Sisko ja hänen kaverit sitten otti mut mukaan, mutta ei se tuntunut silloin kivalta, teki mieli lähteä vain kotiin. Nämä sattui Ala- ja Ylä-Asteella. Sen jäkeen pääsin ammattikouluun missä pahin kiusaaminen vasta alkoi. Mua nimiteltiin, nöyryytettiin koulun edessä ja jätettiin ulkopuolelle. Monesti meinasin luovuttaa sen koulun, kun en olis jaksanut sitä nöyryytystä. Kotona itkin valtavasti. En kuitenkaan luovuttanut, vaan halusin pysyä koulussa kiusaajien silmissä ihan kiusalla :) En halunnut antaa sitä iloa heille, että pääsevät musta eroon. Kun valmistuin, sain kesätyöpaikan, jossa mua kiusattiin taas. Ajatteli,n että kai se on mun kohtalo ja mua kuuluu kiusata. Kesätyön loputta jäin työttömäksi, enkä oikein uskaltanut hake mihinkään töihin enkä kouluun. 2 vuoden jälkeen uskaltauduin hakemaan takasin kouluun ja pääsin opiskelemaan. Se koulu oli jotain aivan uutta. Siellä ei kiusattu ja sain ensimmäiset oikeat ystävät. Nyt aikuisena on jäänyt jotain arpia ja pelkään vielä tiettyjä tilanteita. En oikein uskalla porukalla lähteä mihinkään, pelko hylkäämisestä on suuri. Lohdutan itseäni sitten sillä, että jos niin käy ,niin oon mä ennenkin pärjännyt yksin. En ole tekemisissä kenenkään kiusaajani kanssa, mutta jotenkin mä säälin heitä, jos nään joitain, sillä jotkut vaikuttavat hyvin yksinäisiltä. Nykyään voin hyvin ja itseluottamuksen olen saanut melko hyvin takaisin. Joskus salaa toivon, että joku kiusaajista ilmestyisi oven taakse pyytämään anteeksi tekojaan .

kiusattu92

10

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin koulussa 10v ajan. Ala-asteella se oli lähinnä porukasta pois jättämistä ja haukkumista. Kerran kaadettiin kun ajoin pyörällä. Yläasteella haukkuminen jatkui ja välillä kiusaaminen meni fyysiseksi. Minusta myös kirjoiteltiin inhottavia juttuna koulun vessan seinille. Yläasteen jälkeen jatkoin lukioon ja kun pikkukaupungista kyse niin toki ne kiusaajat olivat sielläkin. Toisena lukiovuonna yritin itsemurhaa ja lukio jäi kesken. Itsemurhayrityksiä tuli vielä useita koska vihasin itseäni niin paljon. Syytin itseäni siitä etten osannut olla parempi, että olin jotenkin viallinen ja ansaitsin kiusaamisen. Mihinkään kouluun en ole uskaltanut enää hakea. Itsetuntoni on murskana ja olen esim viillellyt itseäni usean vuoden ajan ja välillä olen paennut pahaa oloa päihteisiin. Terapian avulla olen saanut elämääni vähän kasaan, mutta kun sitäkin saa vaan kolmeksi vuodeksi niin se jäi ihan kesken. Voi olla että olen jotenkin keskimääräistä heikompi ihminen kun en ole kyennyt jatkamaan elämää normaalisti.

Nainen

16

symppaa

1 vuosi sitten

Kiusaamiseni alkoi jo ala-asteen ensimmäisenä vuonna. Aluksi se oli yksin jättämistä välituntisin. Päivien/viikkojen edetessä se alkoi tulemaan myös tunneille mukaan, ryhmätöihin ei haluttu, liikuntatunneilla olin aina yksin tai opettajan parina.. Siitäkös kaikki riemastui. Toisena vuonna se kehkeytyi jo kuvataide/koulutöiden tuhoamiseen, tavaroiden varasteluun, piloihin, kuten se kun löysin repustani sinne kaadetut perunavellit ruokailun jälkeen. Kolmantena vuonna ajattelin ettei se voi enää pahentua, mutta sitten kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Minua kaadettiin maahan, heiteltiin tavaroilla Yms. Pahin/traumaattisin kaikista sinä vuonna oli kuitenkin se kun ryhmä ylempi luokkalaisia raahasi minut väkisin koulun kiikkujen luo ja hakkasivat kiikulla päähän, edelleenkin minulla on suussa posken mittainen arpi, sekä onneksi hiusten alla piilossa oleva 7cm pitkä arpi. Muistan vieläkin elävästi sen kun kävelin verissäpäin, itkien kotiin tapauksen jälkeen. Samaa rataa jatkuivatkin loput ala-asteen vuodet. Ylä-asteelle siirtyessä pelkäsin, mutta olin myös toiveikas uudesta koulusta ja luokasta, mutta tottakai pahimmat luokan kiusaajat tulivat samalle luokalle. Sama kuvio kun ala-asteella siis seurasi minua, mutta mukaan tuli lisäksi juorut ja kiusaajat saivat porukkaansa lisää ihmisiä... Nykyisin opiskelen ammattiopistossa, opiskelu on haastavaa masennuksen, ahdistuskohtauksien, paniikkikohtauksen Yms. Takia. En kykene nukkumaan 1h kauemmin painajaisten takia ja syön siksi unilääkkeitä, lisäksi käyn psykiatrilla 2x viikossa. Vanhempiani asiat eivät kiinnosta, he ovat muuttaneet 200km päähän, asun vanhemman siskoni kanssa, ja yritän kaiken keskellä pyörittää taloa pystyssä, hänen käydessä töissä.. Päivittäin olen niin rikki että romahdan illalla täysin, enkä enää saa edes kyyneleitä aikaiseksi, joka helpottaisi pahaa oloa. Kai se on vaan kestettävä tai kaivettava kuoppa...

Rikkinäinen

7

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin yli 6vuotta. Ensimmäisen kerran se tapahtui eskarissa kun olin saanut tikit päähän pahan kaatumisen jälkeen. Mua syrjittiin ja kukaan halunnu leikkiä. Mut vietiin lopulta sisälle kun asialle ei voitu tehdä mitään. Seuraavaksi kiusattiinkin jo ala-asteella. Ensin vain haukuttiin kun puhuin väärää murretta, syrjittiin kun olin erilainen, mahdoton alistaa toisen varjoon. Sitten alettiin haukkua ja töniä. Lopulta vietiin penkit alta niin, että tämähän lattialle. Mun tavaroita vietiin ja sotkettiin. Useasti istuin rehtorin luona kuuntelemassa kun kiusaajat pyytelee anteeksi. Pian alettiin huoritella. Tuohon aikaan 12 vuotias tyttö ei voinut käsittää mistä tämä johtuu. Itkien terkkarille oikeasti anomaan vapaata koulusta. En kestänyt olla siellä. Yläaste koitti, pelokkaana menossa kouluun. Mietin litsaamista pitkään. Ala-asteen kiusaajat odottivat jo minun tuloa. Vuosi vuodelta kiusaaminen paheni. Nyt minua huoriteltiin, haukuttiin, tönittiin ja tavaroitani rikottiin minun nähden. Tunneilla heitettiin tavaroilla, huudettiin ja häiriköitiin. Käytävillä tönittiin ovien suissa, päätä hakattiin metallikaappien ovien väliin sekä liikintatunneilla pahoinpideltiin. Päälle istuttiin tai hypättiin, palloilla heitettiin lujaa päin näköä ja nauloilla lyötiin paljaille varpaille. Polkupyöräni hajotettiin, renkaat puhkottiin, satula irrotettiin ja sisäkumi pistettiin solmuun. Myöhemmin mönkijästäni löysättiin peili ja vinssin ulos-sisään painike. Minua tultiin jopa minun kotiini kiusaamaan kun vanhempani ollut kotona. Lopulta sain tarpeekseni siihen, että joka päivä sai kulkea käsi paketissa, itkeä kotimatkat ja itkeä uneen. Pelätä opiskelua ja ihmisiä. Ei ystäviä kun voinut luottaa kehenkään.. muutin ammattikoulun aikaan toiselle paikkakunnalle. Siellä ensimmäinen vuosi syrjittiin, hakattiin räteillä ja häiriköitiin tunneilla. Loppu 2v menikin yksin ollessa. Välillä sain soittoja kuinka hirveä olen ja kuinka kukaan halua minua elämäänsä. Menin töihin kesällä ja kiusaaminen jatkui.. tönittiin kuumia pinnoja päin ja oltiin ilkeitä. Nyt kiusaaminen loppu. minulla on työ, masennus ja yksinäisyys. Onneksi työ on lääke kumpaankin. Ei ystäviä, ei luottoa ihmisiin pahemmin.. olen todella yksin, vihaan itseäni ja asun negatiivisessa ilmapiirissä. Onneksi töissä on ihana käydä <3

Vakavasti rikottu

40

symppaa

1 vuosi sitten

Minuu alettii kiusaamaa ku mie olin 2vuotias. Aluks se oli vaa sellast haukkumista mut sit se meni jo väkivallan puolelle et alettii potkimaa, lyömää ja vetää hiuksista. Sit se vaa jatku ja jatku kunnes olin jo eskarissa. Siellä minuu ei välil otettu mukaa johokii leikkeihi ja minuu haukuttii. Sit alko koulut ja eka luokka meni hyvin olin tosi vahva enkä välittäny mistää ja miust tuli "pissis". Sit miul meni hermot ja miust tuli kiusaaja. Miut hyväksyttii vast sillo ku olin "iso tyttö" ja kiusasin muita. 3luokal tajusin et kuinka typerää se oli ja miten tyhmä mie olin. Kadun niitä aikoja ikuisesti, se on yks syy miks en pidä itestäni. Sit en kertonu kenellekkää et lopetin sen typeryyden koska en halunnu jäähä yksin. 4luokalla kaikki sai sen selville ja sit miun kiusaaminen jatku. Seisoin joka välitunti yksin tolpan juurella ja kukaa ei huomannu. Kukaa ei ottanu mukaa ja kaikki vaa puhu pahaa selän takana:( Sama jatku koko 4luokan. Sit menin 5luokalle. Aluks kaikki oli hyvin koska mei luokkalaiset oli taas miu kavereita. Perustettii ryhmä nimeltä "******". Meit oli 5 tyttöö siin. Sit tunsin siin itteni ulkopuoliseks ja sanoin opelle. Ope puuttu asiaan mut mitään ei tapahtunu, miul meni motivaatio ja aloin juomaa ja polttamaa. Aloin myös viiltelemään jo 4luokalla. Sit miust tehtii lastensuojelu ilmotus ja aloin käymää lasten ja nuorten talolla. Sit miu alko taas ja miut "potkittii" ulos ryhmästä. Minuu syytettii ihan kaikesta. Sit yritin itsemurhaa mut en onnistunu. Sain masennus lääkkeet ja selvis et miul oli ollu masennus jo 4luolta asti. Yritin muutaman kerran itsemurhaa. Menetin miu parhaankaverin. Menetin kaiken! Kaikki oli minuu vastaa eikä miul ollu yhtää kaverii. Sit tuli kesäloma ja olin vaa sängyn pohjalla koko kesän. Nyt sit alko 6luokka ja ruotsikii alko. Myö siirryttii mei pikkukoukust mei kylän suurimpaa kouluu koska mei kaupunki johtaja tyypit päätti et kaikki pikku koulut pois:/ ahistaa iha vitusti joka päivä ja pelottaa lähtee himast kouluu :( Onneks miul on ainakii nyt 5 kaverii. Mut mei luokkalaiset yrittää viiä miu kavereit sillee et tutustuu niihi ja sit menee puhuu miust pahaa niille joka ei oo totta:/ mut onneks ne 5 on nii kivoi ja ihanii et ne uskoo minuu😔❤

Rikkinäinen💔😔

8

symppaa

1 vuosi sitten

Olen 18-vuotias tyttö. Olen ollut kiusaamisen uhrina elämästäni 7 vuotta. Ne 7 kokonaista vuotta olivat elämäni hirveimpiä ja tuhosivat osittain lapsuuteni. Kärsin yhä satunnaisesta masennuksesta, sekä tietyissä tilanteissa paniikkihäiriöstä menneen kiusaamisen takia. Olen joutunut käymään koulukuraattorilla, psykologilla, sekä terapeuteilla, sillä oloni on ollut hirveä jo kolmannesta luokasta asti. Nyt olen lukiossa abivuodella, minulla on hyviä ystäviä ja olen päässyt kauas pois sen ihmisen luota joka minua kiusasi. Hän kiusasi minua 3-6 luokalla henkisesti ja kidutti minua niin, että en uskaltanut mennä kouluun. 5 luokalla minun oli pakko vaihtaa luokkaa sillä en kestänyt enää mutta luokanvaihdos ei onnistunut, joka sai minut masentuneemmaksi. Olin ala-asteella jo itsetuhoinen enkä omistanut yhtään ystävää koulusta, kunnes 6-luokalla. Ainoat ystäväni ala-asteella olivat leluni. Leikin niillä aina kun olin ahdistunut ja muutenkin. Jatkoin leikkimistä kahdeksannelle luokalle asti, sillä leikkiminen oli juurtunut minuun niin syvälle, että en tiennyt kuinka lopettaa. Leikkiminen oli ainut asia, jossa näin hyvää perheeni lisäksi. Opettajani eivät auttaneet minua ja pelkäsin joskus opettajaani enemmän kuin kiusaajaani. Mielestäni opettajan pietäisi suojella lasta, ei saada tämän oloa ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. Onneksi opettaja vaihtui 6-luokalla, jolloin aloin saamaan ystäviä, sillä en joutunut enää pelkäämään opettajaa tai kiusaajaa, jota opettaja aina puolusti. Kun oli aika siirtyä yläasteelle, kiusaajani toivoi minua samalle luokalle, jotta saisi jatkaa. Hän pääsi ja jatkoi. Yläasteella mietin itsemurhaa. Siellä onneksi sain ystäviä. Jouduin kuitenkin käymään koulukuraattorilla, sillä olin yhä hyvin masentunut, sekä itsetuhoinen. Minua ahdisti joka päivä. Yläaste on muutenkin melkein jokaiselle hyvin vaikeaa aikaa. Seitsemännellä luokalla kiusaajani koetteli minua myös kerran fyysisesti. En koskaan käsittänyt sitä, että minkä takia juuri minä. Miksi minun piti kokea ja kestää se kaikki kauheus. Olisin halunnut käydä koulua ilman pelkoa ja nauttia lapsuudestani. Nykyään minulla on hyvä olla ja katseeni on vain tulevaan. Aion toteuttaa unelmani ja ryhtyä näyttelijäksi tai kirjailijaksi. Haluan vaikuttaa asioihin ja otan nykyään usein kantaa ajankohtaisiin asioihin, esimerkiksi feminismiin, ilmastonmuutokseen, sekä kiusaamiseen. Toivon, että jonain päivänä saan kertoa tarinani yksityiskohtaisemmin ja julkisemmin niin, että jokainen kiinnittää huomiota siihen, että jokaisella lapsella on hyvä olla ilman pelkoa aamuisin ennen kouluun lähtöä. Haluan, että kiusaaminen loppuu, sillä se on asia, jonka kanssa kenenkään ei tule kamppailla, varsinkaan yksin. Haluan, että opettajat eivät ole välinpitämättömiä, sillä jokaisen opettajan kuuluu suojella lasta ja jokaisen lapsen täytyy saada olla juuri sellainen kuin haluaa.

Entinen kiusattu, nykyisin onnellinen

3

symppaa

1 vuosi sitten

ELIKKÄ kaikki Alko kun olin päivä kodissa ja jäin melkein aina pois kavereijengeistä ja en oikein tiedä että miks mutta halusin silloin aina kovasti olla niiden kiusaajien kaveri en tiedä miksi ja kerran kutsuin nämä kiusaajat kaverisyntymäpäivilleni ja ne kiusaajat pilasivat ne synttärit täysin ja sitten ne kiusaajat jatko samaa kiusaamista viskari iän loppuun kunnes siirtyivät eri tarharyhmään ja sillä välillä sain paljon kavereita ja olin iloinen ja kaikki oli aika hyvin mutta ykkösluokan alussa jatkui se sama kunnes otin asian puheeksi koulussa ja kotona ja se kiusaaminen päättyi ja sen jälkeen tutustuin mun nykyisiin parhaisiin kavereihin ja kaikki on mennyt aika hyvin mutta kyllä ne kiusaajat vieläkin joskus mulle vähän vinoilee mut en välitä siitä enää yhtään. Ja nyt mulla on asiat aika hyvin ja olen samaa mieltä Että STOP KIUSAAMINEN!!!!

Kiusattu

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.