Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

5

symppaa

1 vuosi sitten

Härnäsin ennen yhtä kaveriani. Juoksin karkuun, mulkoilin ja kerran halusin estää häntä menemästä kotiin koulusta. En kuitenkaan uskaltanut. Onneksi. Olin silloin nuori kolmas luokkalainen tyttö enkä ymmärtänyt kiusaamista. En ole ihan varma, mutta taisin ehkä kerran yrittää piilottaa hänen lakkinsa. En kai uskaltanut sitäkään tehdä. En muista. Nykyään ollaan parhaita kavereita ja en voi kuvitella elämääni ilman häntä❤ Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, peruisin kaikki mun ilkeät teot.

Kiusaaja

19

symppaa

1 vuosi sitten

1-6 lk. ja eskari mua kiusattiin vaan siitä et mä olin se erilainen mulla oli lyhyet hiukset ja käytin mun vanhempien poika serkkujen vanhoja vaatteita ja noita ei katottu sillon ainakaan meijän luokassa/koulussa mitenkään hyvällä jos oon tyttö ja sä käytät ns. poikien vaatteita ja sul on ns. poikien hiukset. Vasta 6 keväällä se meni siihen pisteeseen että meidän piti mennä juttelee rehtorin kanssa mut sitä ei koskaan tapahtunut sillä se vaan veny sillon samoihin aikoihin meijän opettaja määräsi tälle henkilölle koulu päivinä koskavan puhe että lähestys kiellon et mul olis mukavat viimeset puol vuotta mut tietenkin ne keksi sitten jotain muuta tapoja härnätä. Mua on tönitty, potkittu, viety ja piiloteltu tavaroita, heitetty jäisillä lumipalloilla, kivillä, oksilla yms. Mut sittenku ei voinut koululla härkkiä piti härkkiä vapaa ajalla esim kun kävelin koulusta kotio ja se matka on 50m-100m eli ei pitkä matka. on haukuttu ja huoriteltu ja nimitelty perus asioita. Emmä kanna kaunaa mut emmä pysty antaa anteekskaan koska se oli hyvin hirveät 7 vuotta mun elämässä

Ikuiset arvet

2

symppaa

1 vuosi sitten

Mä oon ollu monta vuotta kiusattu ja kiusaaja. Mun vanhemmat eros ku mä olin yksvuotias, mut ne on edelleen puheväleissä. Mun kummatkin vanhemmat oli matalasti koulutettuja kun mä olin pienempi. Ne ei oikeen tienny miten käsitellä mua. Mä olin päiväkodissa välillä väkivaltainen ja mulla ei ollu oikeen käytöstapoja. Mua syrjittiin siellä sen takia. Vanhemmat ja päiväkodin ohjaajat ei luottanu muhun koska mä valehtelin iha yksinkertasistaki asioista. Me ei paljoo puhuttu vanhempien kanssa mistään. Mä olin myös arka muiden lasten kanssa/en osannu hoitaa kaverisuhteita. Sitte me muutettii Kuopioon ku olin eskarin puolivälissä. Siellä mulla oli kanste perus riitelyä ja vastaavaa ja en oikeen päässy porukoihin. Sitten ykkösellä mä jouduin erityisluokalle, ja siellä oli aika hurja meno. Mä olin aina ollu lahjakas koulussa, mut erityisluokalla koko tunti oli sitä ku kaikki muut jutteli ja huus ja meidän opeki oli aika huono ja seki huus meille ja laitto monesti oppilaita käytävään. Välkillä mun luokkalaiset oli aika väkivaltasia ja se tarttu muhun vähitellen. Sitte joskus kolmosluokan puolessa välissä mä pääsin pois erityisluokalta. Niinä samoina aikoina mun iskä löys uuen tyttöystävän, joka on tässä tarinassa tärkee. No kuitenki siellä normaalilla luokalla mulla meni paremmin ku erityisluokalla. Mutta sen mukana tuli paljon vastoinkäymisiä. Ne mun huonot ja väkivaltaset tavat mitkä olin oppinu vanhalta luokalta siirty suoraan uuelle luokalle ja musta tuli suoraan tosi epäsuosittu. Mun oli myös hankalaa puhua normaalisti tyttöjen kaa ku erityisluokalla ei koskaa ollu yhtää tyttöö ja mä jotenki vaa opin pitämää välii niihin. Mulla rupes muodostumaan kitkaa varsinki yhen mun luokan pojan kanssa. Se ei tykänny siitä et mä aina kommentoin muiden tekemisiä ja valitin niistä opettajille. Joten se rupes syrjimään mua ja yrittämään saaha mut lopettamaan sen käytöksen. Esimerkiks ku pelattii jotai välkällä luokan kaa ni se keksi omia sääntöjä mua vastaan. Ja mä en oikeen tienny mitä tehdä. Sitte se homma rupes menemää siihe että monesti suututtii toisillemme ja mä yritin käydä sen kimppuun. Kaikki oli tietysti sen puolella koska ne oli sen kavereita ja mä olin se outo tyyppi erityisluokalta. Näihin samoihin aikoihin mulla oli myös yks kaveri ja me oltii monesti sen ja sen toisen kaverin kaa. Aina ku me pelattii tai leikittii jotai ni se teki säännöt sillee et sen oikeella kaverilla meni hyvin ja mulla ei niinkään. Mä kävin jo tähän aikaan terapiassa mut se ei tuntunu auttavan paljoo. Mut nyt tulee kuvaan se iskän tyttöystävä. Se näki et meiän perheellä meni tosi huonosti ja se halus auttaa meitä. Joten se rupes opettaa meille et miten puhutaan asioista ja muuta vastaavaa. Se rupes helpottaa tosi paljon. Lopulta mä laitoin välit poikki sen mun "kaverin" kaa. Iskän tyttöystävä ja iskä otti yhteyttä sen mun luokkalaisen pojan vanhempiin ja me sovittiin kaikki. Nykyään mulla on paljon kavereita ja kaikki hyvin. Mä oon itsevarma ja hyvä puhumaan ihmisille.

14V. poika Kuopiosta

11

symppaa

1 vuosi sitten

Mua kiusattiin ala-asteelta asti suhteellisen rankasti siihen ikään nähden. Olin kai kiusaajan mielestä liian erilainen. Mä pelkäsin mennä kouluun kiusaamisen vuoksi. Oli ihan fyysistä väkivaltaa mukana, semmosta tuuppimista ja muutaman kerran lyömistäkin. Tavaroita varastettiin, pipoa heiteltiin, mulle naureskeltiin ja mun henkilökohtaisia asioita leviteltiin. Suuri osa kavereista lähti mukaan kiusaamiseen, ehkä sitä tajuamatta. Kiusaamiseen ei vielä ala-asteella puututtu, koska opettajat uskoi kiusaajaa mun sijaan. Yläasteellakin kiusaamista jatkui, mutta onneksi paljon lievempänä. Yläasteella mua uskottiin, kiusaamiseen puututtiin ja se loppui. Kiitos siitä yläkouluni kuraattorille ja terveydenhoitajalle. Se oli tosi rankka kokemus, joka vei luottamuksen ihmisiin ja kulkee mukana ajatuksissa edelleen.

Nainen 16v

0

symppaa

1 vuosi sitten

Moi! Ei kannata odottaa kiusaajalta anteeksipyyntöä. Mä olen odottanut sitä useammalta henkilöltä. Jotkut ihmiset ovat vain itsekkäitä. Esim. meillä oli luokkakoukus ja ajattelin antaisikohan kiusaaja anteeksi. Hän vältteli mua, mutta kun hän tuli vessasta niin juttelin vähän hänen kanssaan. Hän vastsasi "No anteeks jos oot tulkinnut mun teot kiusaamisena". Ymmärsin että anti olla, ei toiselta saa anteekspyyntöö... Näin kyllä hänen helpottuneet ilmeet luokkakokouksen loppuvaiheella kun lähdin pois luokkakokouksesta. Toinen kiusaajani piti mielipiteistään niin kovin kiinni..., hänestä pääsin irti kun opiskelujen jälkeen menimme omille teille.

"Mennyt on mennyttä"

0

symppaa

1 vuosi sitten

Kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen ovat molemmat hirveitä asioita. Kerron tässä oman tarinani joka alkaa ykkös luokalta, näin se siis alkaa; meidän luokalla oli yksi tyttö jonka nimi oli O. O oli kiusannut minua todella pitkän aikaa. Päiväkodista asti. Hän puhui minusta pahaa selän takana sekä valehteli. (Kiusaamista ei välttämättä huomaa jos sitä tekee, se jää vähän niin kuin tavaksi.) Hän myös potki ja esitti ystävääni, seuraavana päivänä hän kuitenkin ''vihaisi" minua taas. Tämä jatkui ja jatkui. Sen jälkeen alkoi kakkosen luokka. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin taas kasurilan koulussa niin kuin O. Kiusaamista ei kuitenkaan näkynyt. Kahden viikon jälkeen kuitenkin muutin Lapinlahdelle. Muutto oli ollut minulle hyvin raskas ja olin surullinen. En oikein halunnut tutustua muihin ihmisiin. Rupesin kiroilemaan aivan liikaa... Nyt se hävettää. Kakkosella minä itse kiusasin. Enemmänkin härnäsin kahta kiusaajaa. Heidän nimiä minä en saa mainita. En itse huomannut että kiusasin ja se tuli vähän niin kuin tavaksi. Se jatkui. Ja jatkui ja jatkui kunnes älysin sen. En pyytänyt anteeksi, olisi kyllä pitänyt. Noh- kolmosen luokka meni samalla lailla kuin ykkönenkin. Kolmosella siis muutin takaisin kasurilan kouluun. (kasurilaan) Neljännellä luokalla muutin Kuopioon. Täällä minä vihasin ja vihaan olla. Luokan pojat härnäävät minua ja masennuksen oireet ovat todella vahvat muutenkin. En voi elää itseni kanssa eivätkä pojat kyllä auta yhtään.

Liian nuori teini

18

symppaa

1 vuosi sitten

Olin ihan tavallinen ala-aste ikäinen. Minulla meni ala-asteella 3- luokkaan asti hyvin, kunnes kaikki muuttui. Luokan tytöt alkoivat silloin pukeutumaan kaikki aikalailla samalla tavalla sekä alkoivat meikkaamaan ja vaihtamaan reppuja käsilaukkuihin. Minä en näin halunnut tehdä vaan pukeutua niinkuin itsestä hyvältä tuntui sekä käyttää reppua jossa kirjat sai kätevämmin kannettua. Tästä syystä minua ruvettiin kuitenkin koulussa kiusaamaan niin luokan tytöt kuin pojat. Itkien välillä välitunnilla yksin jossain puskassa kun kaikki kiusasivat ja vihasivat minua. Minun ulkonäköä haukuttiin, vaatteita ja naamaa. Muistan vieläkin kuinka minua ammuttiin ritsalla tunnilla ja kuinka minun lukihäiriölle naurettiin kun piti lukea jotain tekstiä ulkoa. 6- luokalla en saanut edes pitää nalle puh paitaa päällä, mikä olisi tällä hetkellä ihan okei asia, kun on taas muodissa. Ala-asteelta siirtyessä ylä- asteelle luulin kiusaamisen loppuneen, mutta ei. Ylä-asteelle siirtyi samoja oppilaita ketkä olivat minun kanssa olleet samalla ala-asteella. Ylä-asteella juorut levisivät ja ei mennyt kauaakaan kun koko koulu sai tietää kuka olen. Noh ylä- asteen selvisin kuitenkin, kun jätin kiusaajat omaan arvoonsa yhdessä mun uuden ystävän kanssa, joka oli kanssa erilainen kuin muut. Tästä kiusaamisen kohteeksi joutumisesta olen oppinut paljon itsestäni ja olen tullut paljon vahvemmaksi elämän suhteen. Mutta kiusaaminen jätti minuun pysyviä vaurioita joka on aika elämää rajoittava minun kohdallani ja se on paniikkihäiriö sekä ahdistuneisuus häiriö. Sekin, että vaikka minä olenkin erilainen kuin muut niin ei se ulkonäkö loppuenlopuksi kerro siitä ihmisestä mitään. Mielestäni minä olen hyvä ystävä ja paras kuuntelemaan muita, mutta kiusaajat eivät sitä nähneet vaan pelkän "poikkeus" henkilön, joka pukeutuu eri tavalla kuin muut. Nyttenkin kun olen paljon vanhempi niin en edelleenkään ymmärrä miksi kiusaajat eivät hyväksyneet erilaisuutta? Minä joka yritän olla kaikkien kaveri ja joka yrittää ymmärtää muita sekä tukea ystäviä kun heillä on vaikeaa. En ymmärrä miksi minä jouduin kiusatuksi?

Oma itsensä

2

symppaa

1 vuosi sitten

Muistin että nyt kolmos luokalla jossain vaiheessa meidän piti löytää erot luokasta ja ehdotin meidän luokan kaappia joka oli raollaan sitten yks meidän luokkalainen viisasteli:- Se on aina auki. Hän nousi ja yritti laittaa kaappia kiinni väkisin.. Minulle tuli paha mieli.. Mutta sitten yks toinen sanoi jotain en muista enään mitä, mutta kuitenkin hän puuttui siihen (pieneen? kiusaamiseen) tsemppiä kaikille kiusatuille ja kiusaaja: LOPETA kiusaaminen Ps. Olen vain 10 vuotias tyttö enkä osaa sanoa kauheasti mitään... En ole enempää joutunut kiusatuksi enkä ole IKINÄ ollut kiusaaja muistaakseni..Ei muuta :]

10 vuotias

3

symppaa

1 vuosi sitten

Mun kiusaaminen alkoi jo eskarista. Mun nimi oli joidenkin mielestä niin tyhmä et siitä oli pakko tehdä vitsi. Mun paras kaveri suuttuu mulle usein. Kerran kun se meni mun ohi me alettiin tapella. Se teki arven mun poskeen. Tappelun syynä oli että niiden kissat jouduttiin antamaan pois ja mua syytettiin sitten siitä. Mut hakattiin vitosella mun nimen takia. Olen itse ollut kiusaajakin ja tajuan kyllä miten tyhmää se on. Vaikka kuinka tyhmältä se kuulostaa mun kiusaaminen loppui noin 7 lk lopussa koska mun isä kuoli. Olen yksillä ja se ei ole loppu kunnolla vieläkään. Jos voisin lopettaa huolehtimisen muiden mielipiteistä voisin olla aina oma itseni ja iloinen. Ei tarvitsisi enää pelätä kun kohtaa jonkun tutun jonka kanssa ei oo parhaimmat välit. Moikkaisisin ja sopisin kaiken.

Paula

8

symppaa

1 vuosi sitten

Kiusaaminen alkoi kahden pojan toimesta kun olin eskarissa päiväkodissa. Olin helppo kohde koska olin ujo. Pojat nimittivät minua vammaiseksi ja potkivat minua, koska olin kehitysvammainen ja huonon tasapainon vuoksi erotuin joukosta. Heidän mielestään olin ärsyttävän erilainen. Onneksi kiusaaminen saatiin loppumaan kun vanhemmat huomasivat seuraavana päivänä kun tulin päiväkodista taksilla kotiin että minulla on mustelmia jaloissani kun olin kaatunut maahan potkimisen takia ja sain kerrottua siinä samalla vanhemmilleni että minua kiusataan. Kiusaamisesta tai erilaisuudesta voisi tehdä näytelmän kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Jonz8

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.