Tee lupaus

#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Kampanjan kautta olemme saaneet yli 1 000 koskettavaa tarinaa kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta ja kiusaamisesta selviämisestä. Voit kertoa myös oman kokemuksesi.
Lue ja kirjoita tarinoita täällä >>

Tee lupaus

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Liity joukkoon ja anna oma lupauksesi täällä >>

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

1 vuosi sitten

Koin kiusaamista noin 10 vuotta mutta amikseen pääsyni jälkeen elämäni on muuttunut olen jotenkin myös kiitollinen kiusaajilleni kuinka paljon mursivat minua koska sitten opin nousemaan vielä vahvempana ylös, nykyään mua ei murra mikään.

Kiusattu

8

symppaa

1 vuosi sitten

Sori tulee olee tosi sekava kun en muista tarkalleen asioita. Mun kiusaaminen alko eskarista. Eskarissa nua ruvettiin haukkuu. Mulla on 1-4 ihan unholassa. En muista mitään, mutta kuitenkin kiusattiin se koko aika. Niin fyysisesti kuin henkisesti. En tule mistään n terveestä perheestä. Olen käynyt puhumassa ongelmista koulukuraattorin ja koulu spykologin luona. Minua kiusattiin mun painon, ulkonäön ja koska olin hyvä koulussa. Mutta muistan, että vitosella alko seläntakana puhuminen ja kiusaaminen oli aikalailla kaikkien meidän luokkalaisten osalta. En ole saanut yhtään hyvää ystävää. Kaikki kaverit oli feikkei. Mutta kun pääsin ylä-asteelle tänä syksynä kiusaaminen loppui, koska en halunnut ketään entisestä koulusta ihmisiä. Eli aloitin koulun puhtaalta pöydältä. Taas alkaa kuraattorin luona käynnit itsetuntoni takia.

kiusattu - _-

12

symppaa

1 vuosi sitten

Kun olin pieni sanoin kaikille että isäni on kuollut. Oikeasti isäni oli alkoholisti ja minulle maailman pelottavin ihminen joten oli helpompaa kertoa hänen kuolleen ja sitä toivoin. Minua kiusattiin ala-asteellaa isäni kuolemasta ja siitä että olin muka läski ja ruma lapsi. Suurin pelkoni aina on ollut hylätyksi tulemisen pelko ja sen sain kokea pahimmillaan kun olin parhaimillaan aivan yksin 3kk. Kiusaamiseen ei puututtu ja se alkoi syömään minua sisältä ja nelosen alussa olin varma että haluan kuolla. Kuitenkin päätin että pysyn elossa äitiäni varten ja teen elämästäni parempaa. Minun kohdallani se tarkoitti että aloin itse kiusaamaan. Milloin laitoin minua vuotta nuoremman itkemään ja milloin tönäisin toisia maahan. 7 luokalla sain jopa omalla kiusaamisellani lapsuuden kiusaajani vaihtaamaan koulua. En tiedä miksi, mutta en kadu tekojani ja olen iloinen lapsuudestani. Sain kokea jotain kamalaa joka kasvatti itkevästä pikku tytöstä kauniin nuoren naisen joka ei pelkää sanoa omaa mielipidettä eikä varsinkaan pelkää muiden mielipidettä itsestään.

Kiusattu ja kiusaaja

0

symppaa

1 vuosi sitten

Minua kiusattiin ala-asteella. Olin isompikokoinen kuin meidän luokan muut tytöt, mutten mitenkään lihava. Tästäkös sitten riemua revittiin. Haukuttiin, kiusattiin, välillä jätettiin ulkopuolelle ja välillä otettiin porukkaan jos parempiakaan vaihtoehtoja ei ollut. Minulla on aina ollut tosi huono itsetunto ja olen tosi epävarma ulkonäöstäni. Uskon, että tämä kiusaaminen on siihen suuri syy, vaikka olen jo 28 vuotias. Muistan vieläkin tiettyjä lauseita mitä minulle sanottiin. Kiusaaminen todellakin jättää jäljet!!

Kiusattu 19 vuotta sitten

50

symppaa

1 vuosi sitten

Mä saan joka päivä viestei missä lukee että tapa ittees ruma läski... Noi sanat satuttaa ja jopa mun äiti kiusaa mua on ruvennut mollaamaan mua ja mun lastensuojelu laitos nii täällä nuoret haukkuvat mua läskiks ja rumaks ja kaikeks

Ekana mua kiusattiin koulussa nykyään netissä

3

symppaa

1 vuosi sitten

Muo ei oo varsinaisesti kiusattu, mutta syrjitty on. Tässä mun tarina: Olen siis ollut ensimmäiseltä luokalle asti yksinäinen koulussa. Jouduin eri luokalle tuntemieni ihmisten kanssa, ja muilla oli jo valmiiksi tuntemansa parhaat kaverit. Tuolloin en päässyt mukaan leikkeihin, ja useimmiten istuin itsekseni keinussa. Myöhemmin ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka syrji minua aiemmin. Kolmannella luokalla luokkamme kuitenkin hajotettiin ja jouduimme eri luokille. Uudella luokallani oli epäonnekseni myös heitä jotka olivat syrjineet minua aiemmin. Ryhmä-/paritöissä minun oli vaikeaa löytää ryhmää/paria, ja ruokalassakaan en ollut toivottua pöytäseuraa. Ilkeitä huomautuksia esim. Vaatteista on tullut, ja välitunnella annettiin epäsuorasti ymmärtää, etten ollut tervettullut mukaan. Uusien ystävyyssuhteiden solmimista vaikeuttaa myös se, että syrjijien seurassa ihan kivatkin tyypit käyttäytyvät heitä miellyttäen. Tämä johtaa siihen, että jäin taas yksin…

Syrjitty

0

symppaa

1 vuosi sitten

Olin kiusattu koko ala-ja yläasteen... Olin erilainen. Maailmankatsomukseni on erilainen, sillä vahva uskoni Jeesukseen näkyi koulussa käyttäytymisessä (kiroiluun, makroevoluutioon ja alkuräjähdykseen suhtautuminen, konservatiiviskristilliset mielipiteet) Tykkäsin opiskella ja oppia uutta. Olin selkeästi ikätovereitani kypsempi, vaikka itse sanonkin. Tämä oli, varsinkin yläasteella, aika kiellettyä... Kaverit hylkäs mut 7. luokan puolvälissä. Ne oli mun ainoot koulukaverit... EIkä vapaa-ajallakaan ollut kuin, onnekseni edes, veljeni ainoana hyvänä ystävänä. Asiaa ei helpottanut se, että minut oltiin pistetty poikaluokkaan... Tää kiusaaminen vaikuttaa mun elämässä vieläkin. Mun on tosi vaikee lähestyä ihmisiä, varsinkin tyttöjä, en osaa tehdä kaverisuhteita enkä tiedä miten ylläpitää sellaista, pelkään kuollakseni sosiaalisia tilanteita, masennukseen sairastuminen, viiltely jne. Lista on pitkä. Itsemurhaa oon ajatellu vakavasti jo ala-asteelta lähtien. Tällä hetkellä tilanne on toki menossa parempaan suuntaan: Olen hakenut apua, ja käyn psykiatrilla säännöllisesti. Toimiva lääkitys. Ja mikä parasta, kavereita. Niitä sain seurakunnasta. Tää on perseestä. En toivo kenellekään tällaista elämää

18v, poika

7

symppaa

1 vuosi sitten

Minulla on ollut syntymästä asti paljon sairauksia mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Kun menin kouluun minä olin aina yksin koska en asannut hankkia kavereita minä kuitenkin tunsin monia mm meidän luokalta mutta olin välitunnit aina yksin. Kakkosen luokalla sain itselleni ensimmäisen kunnon ystävän. Hän oli minulle ainä läheinen leikimme paljon yhdessä ja naurettiin. Kolmosen luokalla minua alettiin vähän kiusaamaan siitä että olen kasvissyöjä ja minulla on sydänsairauksia. Nelos luokalla ystävästäni alkoi kiusaamaan minua mm nimitteli löi potki yms en enää halunnut olla hänen kaverinsa. Vedennen luokan syksyllä olimme jälleen ystäviä minua alkoi kiusaamaan tosi moni, minä aloin viillellä, se kuitenkin loppui samana talvena. Viidennen luokan keväällä minulla alkoi tulla poissaolo kohtauksia eli en pystynyt liikkumaan ja olin todella poissa oleva. Kun kuudennes luokka alkoi minulla oli hirveät ulkonäkö paineet ja pelkäsin kauheasti mitä muut ajattelevat minusta. Syksyllä minun jalkoihin tuli hermoston toiminnallinenhäiriö ja en pystynyt kävellä, minua siispä alettiin kiusaamaan enemmän ja olin kaikille vain ilmaa. Aina kun olin käytävällä pyörätuolini kanssa minut vain töykeästi siirrettiin pois tieltä. Minulle tuli uusi poissaolo kohtaus joka kesti jopa tunnin ajan en pystynyt tehdä mitään mutta näin ja kuulin kaiken, se oli tosi pelottavaa. Olin noi pari viikkoa osastolla. Alku keväästä minun mielenterveys ongelmat vain pahenivat aloin viileelä päljon, raavin ja hakkasin ja hakkaan yhä itseäni olin pari viikkoa psykiatrisella osastolla. Aloin käymään psykiatrille juttelemassa ja minulle tehtiin psykologin testejä. Kesällä minulle todettiin lieväkeskivaikea masennus. Nyt olen seitsemännellä luokalla mutta minulla on yhä itsetunto ongelmia, masennusta, ahdistusta ja syömisestä on tullut vähän ongelma. Kun aloin yhdesti miettimään tuta kaikkea paskaa niin kaikki alkoi vain kiusaamisesta. Kiusaaminen voi jättää henkiset tai fyysiset arvet, minulle se jätti molemmat. #stopkiusaamiselle

Kiusattu

5

symppaa

1 vuosi sitten

1-2 luokalla olin normi pikkutyttö jolla kavereita oli, luulin että näin elämä oltiin mulle asetettu. Vaikka ykkös luokalla myöhästelin koulusta ja en tehnyt aina läksyjä se ei onneksi muuttanut mitään ä. Pääsin musiikkiluokalle 3luokalla se oli parasta! Sinä vuonna kuitenkin kiusaaminen alkoi... Oli kaks poikaa jotka kiusas mua, en tiiä miks? Eka otin kaiken huumorina enkä loukkaantunut. Mutta sitten se vain paheni, ne töni mua, potki talvisin jäälle ja vaikka sanoin opelle vaikka kuinka monta kertaa, nii mitään ei tapahtunut. Ope vaan sanoi että hän puhuu rehtorille mutta ei! Ope ei muka muistanut. Olin viisi kuukautta kiusattu, kunnes asia hoidettiin loppuun. Minua ei enää kiusattu, mutta sitten alkoi kiertää huhuja että paraskaverini varastaisi rahaa. Ja minä tyhmä lähdin siihen mukaan, se tuntui hirveältä, sitten kun asia oli sovittu tajusin että kuinka typerä olenkaan ollut! Nykyään saan kuulla koostani sisaruksilta huumorin merkeissä. Tsemppiä kaikille kiusatuille!

kiusatusta kiusaajaksi

66

symppaa

1 vuosi sitten

Mä tiedän miltä tuntuu olla kiusaajien puolella ja mä tiedän myös miltä tuntuu olla se, joka on tullut kiusatuksi. Kumpikaan ei tunnu kivalta, enkä toivo sitä kenellekkään. Lopetetaan toisemme kiusaaminen, aletaan arvostamaan toisiamme yhä enemmän ja välittämään.

Sonja Aiello

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.