#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

2

symppaa

11 kuukautta sitten

Minua on kiusattu siestemänvuotta ja uskalsin kertoa siitä vasta tänä vuonna. Minua on haukuttu puhuttu selän takana pahaa ja välillä jopa saatettu tönäistä. En uskalla olla oman luokan kanssa kun tiedän, että he kuitenkin vain kiusaisi minua. Haluasisin vain elää elämääni ilman kiusaamista ja se painaa minun mieltä silti. Minua kiusataan sen takia kun olen erillainen kuin muut ja kukaan ei halua olla edes minun kanssa. Moni luulee että minulla on kaikki hyvin, mutta pettelen tunteitani varsinkin koulussa.

Silja

5

symppaa

11 kuukautta sitten

Mun tarina on pitkä mutta yritän nyt puristaa sen mahdollisimman pieniin osiin. Se alkoi ekasta luokasta, olin sosiaalinen ja iloinen lapsi ja tutustuin ihmisiin helposti. Tokalla tutustuin muihin vielä enemmän ja olin KAIKKIEN kaveri kunnes kolmos luokka tuli.. Yhtäkkiä mun sen hetken paras ystävä alkoi hyljeksimään mua ja jättää ulkopuolelle.. jopa levittää mun salaisuuksia ja juoruilla musta. Vajosin yksinäisyyteen ja sulkeuduin omien seinieni sisälle. Mun muutkin ystävät siis jättivät mut.. Aloin purkaa vihaa ja surua itseeni aloin saada hirvittävästi ulkonäköpaineita ja aloin satuttamaan itseäni peilin edessä. Kadun sitä.. mutta se tuntui niin vapauttavalta siihen aikaan. Mun käsissä on yhä arpia joita en voi enää kadottaa. Aina ollessani yksin kotona mä huusin, mä huusin niin lujaa et kipu katoais. Tätä jatkui kaksi vuotta. Ei ystäviä. Ei ihmistä kehen luottaa. Se oli hirveää... olin luonu ittelleni sovinnon että omistan kaksi puolta, toinen ulkomaailmalle, hymyilevä, sosiaalinen, nauravainen. Vaikka en ikinä ees tuntenu mitään sellasta.. Ja toinen mun yksin oloon, negatiivinen, agressiivinen ja.. masentunut.. Yhtenä päivänä mun äiti istui mun sängylle ja kysyi, ”(mun nimi), et kai ole masentunut?” Mä jäädyin.. en pystyny vastaa hetken mitään mut nauroin sen vaan pois ”en tietenkään äiti!” Mä huudahdin kyyneleet kurkussa valehdellen mun omalle äidille päin naamaa.. se sattu mut niin siinä sit kävi.. Aloin valehtelee kaikille siitä et olin okei. Mut sit tuli kutosluokka, mun luokkalaiset ei enää paljo kiusannut mua ja meille tuli myös uus oppilas. Kutsutaan sitä vaik öhmm.. Toniks. Mä ja Toni tultiin tosi hyvin toimeen ja sil oli samat mielenkiinnonkohteet kun mulla. Se oli myös aika suosittu joten muut ei enää uskaltanut kai sen takii kiusaa mua.. Meistä tuli pian parhaat kaverit ja meidän mukaan hyppäs kolmaskin tyyppi. Ollaan yhä ystäviä tähänkin päivään asti. (Nyt oon seiskalla) Mut ei, mun tarina ei pääty siihen. Palataan siis takaisin kutosluokkaan. Olin yhä lievästi masentunut ja itsetuhoinen. Lopetin syömisen melkeen kokonaan. Söin enää vain aamupalan ja yhden salaatin päivässä. Joskus huomautin siitä vahingossa Tonille ja se huolestui niin kovasti... olin iloinen mut samaan aikaan hämmentynyt. Koska jos se huolestuu niin se välittää? Mut.. miks se välittäis, niin mä ajattelin.. Oon yhä huono syöjä ja syytän itteeni agressiivisesti jos syön yli kahden leivän ja yhden kevyen aterian päivässä. Oon saanu vähän uusia ystäviä kyllä rinnakkaisluokalta... Elias ja Emma.. molemmat ihastu muhun ja jouduin särkee molempien sydämet kieltäytymällä suhteesta. Sanoin et en pystyis siihen kaiken itsevihan keskellä. Jos en hyväksy itteäni niin tuskin pystyisin rakastamaan ketään muutakaan tarpeeksi. Nyt meen siis seiskaluokkaa, tarpeeksi ystäviä ja en enää kiusattu. Silti yhä paniikkikohtauksia tulee koulussa ja joudun juoksemaan vessaan hengittelemään ja itkemään. En oo kertonu kellekkään näistä asioista mut nyt sit kerroin :D Kiitos kun luit 💗

Tällänen tyttö vaan :)

2

symppaa

11 kuukautta sitten

En ole itse tähän asti kokenut juurikaan sen suurempaa kiusaamista - on minua haukuttu - mutta olen nähnyt kiusaamistapauksen. Tilanne hävettää sillä se oli ensimmäinen oikea kiusaamistapaus jonka koin millään tapaa, enkä tehnyt asialle mitään vaikka olisin voinut. En saanut ääntä suustani, jähmetyin. Ehkä pelotti, en tiedä. Kerroin tapauksesta luokan ryhmässä, ja sain sielläkin kuulla siitä miten en puuttunut siihen. Olin sitä ennen kuullut kiusaamisesta ja siitä mitä se voi aiheutta ja ajattelin että "Olenhan minä vahva! Tottakai minä puuttuisin, jos näkisin kiusaamista!". Mutta se olikin vaikeampaa. Ja uskon että se on tulevaisuudessakin, - olipa sitten kiusatun, kiusaajan tai sivustakatsotun näkökulmasta - mutta olen tehnyt itselleni lupauksen; aion puuttua kiusaamiseen, aion tehdä parhaani!

Hävettää, aion auttaa

3

symppaa

11 kuukautta sitten

Kiusaamiseni alkoi jo todella varhain ala-asteella, kiusattiin ulkonäöstä, tönittiin koulumatkat,varastettiin tavaroita, syyteltiin asioista mitä en ole sanonut/tehnyt ja siten leviteltiin pitkin "kyliä" ihme juoruja ja kiusattiin esim. kun olin niin huono joissain oppiaineissa "miksi tuo tyhmä on normiluokassa eikö sen kuuluisi olla apuluokalla" tyylisiä juttuja ja joissain paikoissa saanu kuulla että jollekin joku sanoo "miksi edes juttelet tuon tyypin kanssa" . sitten on levitelty juoruja että olen valehteleva ihminen kehen ei voi luottaa. Tuli nettikiusaamista, vihaisia katseita ulkona ja naureskeltiin. Tätä nykyään en uskalla tutustua uusiin ihmisiin kun pelkään että ovat kuulleet minusta juoruja ja saattavat saada uutta "potkua" kiusaamiselle. Vaikea olla sosiaalisissa tilanteissa kun kokoajan ahdistaa. Reilu 9vuotta on pitkä aika kiusaamiselle.

Kiusattu

3

symppaa

11 kuukautta sitten

Kaikki alkoi jo hoidossa. Olin 4-5 vuoden ikänen kun menin iltapäiväksi hoitoon. Jossa oma isosiskoni oli myös. Aluksi kiusaaminen oli vain yksinäisyyttä ja sitä että mua ei otettu leikkeihin mukaan. Mutta eskariin mennessä kiusaaminen lisääntyi. Ja opettaja ei puuttunut siihen millään tavalla. Jo 5-6vuoden ikäiset lapset osasivat satuttaa. Ala-asteella meno vain jatkui. Haistattelua ja syrjintää. Purkan laittoo hiuksiin. Joiltakin sain myös lyöntejä. Mutta ne sattuivat vähemmän kuin ne sanat. Ne sanat mitkä olivat kuulemma vaan vitsiä. Aloin pelätä kouluun menoa. Ahdisti. Halusin vaan jäädä kotiin nukkumaan. Kotiin missä omat siskot myös jättivät yksin. Eivät ottaneet leikkeihin mukaan. Olin enimmäkseen yksin. 5 ja 6 luokalla luovutin ja en enään edes yrittänyt. En yrittäny ystävystyä kenenkään kanssa. En enään jaksanut. Toivoin vain pääseväni pois. Mua inhottiin joka paikassa. Aloin lopulta kiusaamaan muita. Nuorempia. Kostin heille ne kaikki sanat ne joka ikisen lyönnin. Ylä-asteelle siirryttyä voin todella huonosti. Eikä vain se kiusaaminen koulussa vaan harrastuksissa ja ihan sama mihin menin mua kiusattiin tai syrjittiin. Ylä-asteella sain lopulta 3 "kaveria" tai niin kuvittelin mutta parin vuoden päästä selvis että he olivat niitä jotka mun asioita muille levitti. He aloittivat monet jutut. Lopulta aloin kiusaamaan vielä enemmän muita. Jos joku yritti kiusata mua annoin takasin mutta pahemmin. Kiusasin heitä jotka istuivat yksin välitunteja. Heitä jollainen olin itsekkin. Ei se helpottanut oloa. Ei yhtään. Halusin kuolla. Ja joka ikinen Tapa ittes kommentti vei mua lähemmäs itsemurha yritystä. Luulin että kaikki loppuis kun pääsisin ylä-asteelta mutta edelleen 6 vuotta ylä-asteen lopusta olen edelleen kiusattu. Ku menin opiskelemaan sain niskaani lisää ilkeitä kommentteja. Ja no aloin puolustamaan itseni. En antanut muille mahdollisuutta tutustua muhun. Koska pelkäsin että jokainen satuttaa vaan enemmän. Edelleen ne ilkeät kommentit ja lyönnit estävät mua elämästä. Edelleen pelkään joutuvani kohteeksi. Ja edelleen olen kohde. Jopa ihmiset jotka eivät tiedä kuin nimeni huutelevat ja nauravat ilkeyksiä. Kuinka monta vuotta mun tarvii vielä jaksaa? Kuinka monta ihmistä saa vielä murtaa mua enemmän? Kuinka paljon mun tarvii antaa anteeks? Ja miten pystyn elämään kun tiedän tehneeni jollekkin toiselle samoin? Kiusatusta tuli kiusaaja. Syrjitystä tuli syrjiä. En anna muiden tulla liian lähelle jotta he eivät voi satuttaa. Tällä hetkellä jokanen hyvä kommenttikin tuntuu vittuilulta. Jokainen katse tuntee halveksuvalta. Jokanen ihminen kuitenkin vain satuttaa. Koska voin taas olla onnellinen? Koska voin laskea suojamuurit ilman pelkoa hyökkäyksestä. Joka ikinen ilkea sana satuttaa. Anteeksi pyyntö on turhaa koska se ei korjaa haavoja.

Kiusatusta kiusaajaksi

24

symppaa

11 kuukautta sitten

Vastaan tähän mieli piteeni ikävää se on jos koulussa kiusataan siihen on heti puututtuva.nytkin moni pieni koululainen on aloittanut koulun annetaan lasten olla rauhassa ei kiusata stop.toivotaan ollaan kaikille kaveri ei jätetä ketään yksin välitunnilla .kaikille hyvää koulu vuotta semppiä

Rtv

4

symppaa

11 kuukautta sitten

Minua alettiin kiusaamaan 7 luokalla ihan 9 luokan loppuun asti. Jotain oli kuitenkin vielä ammattikoulussakin. Olin ala-asteen eri koulussa kuin ylä asteen. Mun paraskaveri muutti pois 6 luokan jälkeen ja vaihtoi koulua. Kului 7 luokkaa noin puoli vuotta niin kuulin että mun paraskaveri tulee samaan kouluun josta olin iloinen. Ennen kun sain kuulla tuosta minua syrjittiin eikä mulla ollut yhtään kaveria uudessa koulussa. Kun paraskaverini kuitenkin tuli häntä alettiin myös kiusaan kun hän oli minun kaveri. Mua haukuttiin, heiteltiin kuminpalolilla luokassa, roiskuteltiin vettä päälle, kuiskittiin käytävillä kun menin ohi ja kerran oli laitettu nasta mun penkin alle ja astuin sen päälle jäin sit ottaan sitä luokkaan pois ennen kun menin välitunnille. Olin siis erityisluokalla ja mun luokalta kaikki kiusasi minua paitsi paraskaverini. Joka päivä koulun jälkeen menin huoneeseen itkeen ja mietin mikä minussa on vialla tai miksi edes elän?Puhuin opettajille ja kävin kahdesti kiusaajien ja rehtorin kanssa juttelemassa kiusaajien piti pyytää anteeksi joka kerta mutta se vaa jatkui... Jäin pois koulusta kun en kestänyt äiti aina ilmoitti kouluun että oon sairaana kun ymmärsi syyn miksi sinne en halua. Lähdin sitten opiskeleen ammattikouluun meni puoli vuotta siellä että tutustun keneenkään kun pelkäsin. Sielläkin yks poika pussas mua väkisisn ja sain uhkaus viestin missä luki sidon sut tuoliin ja ammun haulikolla. Tuntu etten kestä enää.. Lopetin syömisen ja laihduin. Opiskelin eri paikkakunnalla joten kotona söin paljon että jaksan olla pois kun olin asuntolassa. Asuntolassa en syönyt muuta kuin kuivaa näkkileipää tai sipsejä join vettä, Koulussa en paljon syönyt. Meinasin pyörtyä liikuntatunneilla jollolin liikkunan opettaja huomasi jonkun olevan pielessä. Kaverit alko kattooon että syön. Nyt kun olen suht normaali mua sanotaan läskiksi joten haluisisn taas laihtuu mutta oon oppinut ettei aina kaikkee tarvi kuunnella. En vieläkään uskalla tutustuu ihmisiin kun pelkään kiusatuksi tulemista yhä edelleen. Kiusattuna oleminen jätti muhun pahat arvet. Jos näen jonkun joka minua on kisannut mua alkaa ahdistaa ja haluun äkkii pois. Toivon ettei ketään kiusattaisi tai ettei kukaan kiusaa ketään. Jokainen on just täydellinen sellaisena kuin on. <3

Kiusattu :(

10

symppaa

11 kuukautta sitten

Muistan vieläkin miten pikku tyttö juuri 7-vuotta täyttänyt oli menossa innoissaan ekana päivänä kouluun. Siellähän odottaisi uudet kaverit ja muutokset... Ensimmäisen päivän jälkeen pikku tyttö tuli murheen murtamana kotiun, kun odotukset ei ollukkaan oikeat. Kiusaaminen jatkui milloin mistäkin väärän väriset vaatteet, hiukset väärin kiinni, "nolo" reppu ja mitä kiusaajat ikänä keksikään. Ensimmäisen kerran tyttö uskalsi sanoa ei kiusaamiselle ja kertoa opettajalle. Olihan koulu mukana kiva koulu-kampanjassa. Muistan vieläkin miten opettaja kylmästi vastasi "ei kaikkien kaveri tarvi olla". Ajat vaan paheni nyt mukana olivat oppilaat ja opettaja. Kiusaamisesta tuli myös fyysistä, mutta vihdoin tuli se päivä kun pääsi ylä asteelle. Hetken jo tyttö luuli että nyt hän voi vihdoin olla vapaa, mutta se käsitys muuttui äkkiä. Kiusaaminen palasi vielä rajummin... Juoruja, tavaroiden varastamista ja jopa koulu kirjat poltettiin. Tällä kertaa opettaja otti aiheen puheeksi, mutta se auttanut kiusaaminen jatkui. Vuodet menivät eteen päin ja oli aika mennä kohti unelma-ammattia. Ammatti koulussa kiusaaminen kumminkin jatkui. Aloin jo miettimään mikä minussa on vialla? Aina uudet ihmiset, mutta sama kohtalo. Haluan vain sanoa että miettikää ennekuin teette. Toisen loukkaaminen voi jättää pysyvät arvet. Mutta silti itse en vaihtaisi sekunttiakaan erilaiseksi. Kaiken tämän takia minusta on kasvanut vahva, rohkea ja kaunis nuori nainen. Ja kaikki tämä on tehnyt minusta juuri sellaisen kun haluan olla!

Rohkea!

6

symppaa

11 kuukautta sitten

Mua kiusattiin 3-4lk aika paljon. Enimäkseen nimittelyä. Koska kiusaajat olivat vanhempia kuin minä niin minulla on vieläkin hieman negatiivinen mieli koulun vanhemmista oppilaista. Eräs kaverinikin oli kiusattu, häntä kiusattiin koko ala-asteen ajan ja on nyt eri koulussa kuin minä. Nyt Ylä-asteella on tullut muutama tapaus jossa perääni on huudeltu muttei pahempaa.

Kiusattu

0

symppaa

11 kuukautta sitten

Tää kiusaaminen alko siitä, kun kerroin tälle ihmiselle (joka oli mun kaveri), että joudun muuttamaan, koska mun vanhemmat eros. Olin silloin neljännellä luokalla, ja olin ollut tämän ihmisen kaveri noin vuoden. Aloin huomaamaan, että hän ei ollut enää oma itsensä. Huomautin siitä hänelle, ja hän vastasi, että se johtuu siitä, että muutan. Noin vuosi myöhemmin, sanoin, että muutan kutosen ja seiskaluokan välissä pois. Hän ei tykännyt kuulemastaan. Siitä lähtien, hän halusi hengata mun kanssa TOSI usein, mutta olen aina ollut sellainen, joka mielummin hengaisi yksin kuin kavereiden kanssa, joten kieltäydyin pyydöistä päästä kylään. Aloin saamaan tältä samalta ihmiseltä viestejä, jotka oli todella myrkyllisiä mielelleni. Tässä on yksi esimerkki viesteistä: " Mikä sua vaivaa?! Tajuuks sä kuinka paljon satutat mun tunteita?! Millane kaveri on sellainen, joka ei halua olla kaverisa kanssa?! Mä en enää halua olla sun kaveri." Tällaisia viestejä sain todella usein, ja aloin vajota itsetuhousuuteen. Se oli ensin kynsien teroittamista ja sitten raapimista, ja jossain vaiheessa se venyi viiltelyksi. Siinä vaiheessa tajusin, että en voinut odottaa sitä, että muuttaisin vasta vuoden päästä pois, vaan pyysin äidiltäni, että muutto aikaistuisi. Se onnistui, joten jouduin odottamaan noin pari kuukautta, että kesäloma alkaisi. Viimeiset pari kuukautta olivat ne pahimmat. Tämä sama ihminen alkoi omia kavereitani, ja aloin olemaan eristäytynyt muista. Monina koulupäivinä menin yksin eristäytynylle alueelle itkemään, ja toivomaan, että kaikki tämä olisi ohi. Noin kolmanneksi viimeisenä viikkona siihen kouluun tuli uusi oppilas. Meistä tuli hyvät ystävät, ja en ollut enää yksin koulussa. Se sai minut iloiseksi. Aloin ignooraamaan sitä tyyppiä, joka laittoi mulle niitä viestejä, ja kun koulu loppui, estin hänet kokonaan. Sain paljon tukea äidiltäni ja terapistiltani, joka sai minut lopettamaan viiltelyn. Toivon, että jos sinä, joka lukee tätä tekstiä on kiusattu, itsetuhoinen, masentunut, tai jotain muuta, niin puhu jollekin. Se voi olla vanhempi, kaveri johon luotat tai joku tuntematon tai joku johon luotat. Ja sillä ei ole väliä, onko kiusaaminen henkistä tai fyysistä. Jokainen ihminen ansaitsee apua, jos sitä tarvitsee. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä. ❤

"Kaveristani" tuli minun kiusaajani

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.