#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

5

symppaa

7 kuukautta sitten

Kun yläsasteella oot koko koulun kiusaamisen kohde ja viimein päässy elävänä ulos siitä koulusta, kaveriporukalla joka hyväksyy sut. Ja pääset Ammattikouluun, jossa 8 kuukautta myöhemmin, löydät itte tilanteesta 9 vs 4, joka lopulta on 7 vs 2 koska kaverit putoo pois kun ei vaan jaksaneet tätä. Opettaja ei puuttunu (ei saanut auktoriteettia kiusaajiin), vasta koulun psykoloki puuttui siihen. Mutta asiat ei muuttuneet, koska koulu ei voinu siirtää muille luokille pikkuluokalta, kun liian täysiä luokkia. 3x +20 luokkia ja yks alle 15 ihmisen luokka.

Kiusattu

0

symppaa

7 kuukautta sitten

Olin koulukiusattu 3-luokalta eteenpäin koko peruskoulun ajan. Uskon, että pääsyy kiusaamiseen oli se että olin hyvä koulussa ja opettajat pitivät minusta, olin todella erilainen kuin muut luokkani tytöt ja muutin toiselta paikkakunnalta täysin eripuolelta Suomea. Uudessa koulussa oli vain sata oppilasta joista yläasteella 33. Omalla luokallani oli minun lisäkseni vain kolme tyttöä, joista yksi oli varsinainen kiusaaja ja muut hiljaisia hyväksyjiä. Ala-asteella luokallamme oli myös viides tyttö, joka kiusasi minua tämän toisen kanssa. Ala-asteen lopussa hän kuitenkin pyysi tekemisiään anteeksi ja ystävystyimme. Olemme ystäviä edelleen ja arvostan suuresti sitä että hän uskalsi pyytää minulta anteeksi päin naamaa. Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä: minut jätettiin yksin sekä välitunneilla että oppitunneilla. Muut tytöt kaipasivat seuraani vain kun koulumenestyksestäni oli hyötyä heillekkin. Onneksi luokallani oli muutama poika joiden kanssa tulin hyvin juttuun ja en ollut aina ihan yksin. Luokkani tytöt myös juoruilivat minusta, ainakin tuli sellainen tunne, kun selän takana naureskeltiin, kuulin oman nimeni ja kun olin kauempana niin huomasin pitkiä tuijotuksia kun en katsonut. Ala-asteella oli myös jonkun verran tönimistä ja lumipalloilla heittelyä koulumatkalla. Fyysinen kiusaaminen jäi varmasti vähemmälle koska olin muita tyttöjä yli päätä pidempi ja muutenkin voimakkaampi. Ylä-asteen lopulla sain kuulla että kiusaajallani oli hankalat kotiolot, ja ymmärsin että hän ehkä halusi purkaa omaa pahaa oloaan helppoon kohteeseen, eli minuun. Se ei silti oikeuta hänen tekojaan. Kiusaaminen jätti minulle syviä arpia mieleen, on hankala tutustua uusiin ihmisiin ja muistan kun lukion alussa pelkäsin etten saa yhtään kaveria ja jään taas aivan yksin. Lisäksi kiusaaminen oli osasyy masennuksen puhkeamiseen kahdeksannella luokalla. Se oli elämäni pahinta aikaa, tunsin itseni mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Tällöin minulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia ja satutin itseäni fyysisesti. Onneksi kouluni opettajat välittivät, ja aloin käydä juttelemassa asioistani ammattilaisen kanssa. Se auttoi ja mieliala koheni. Kiusattuna oleminen ja siitä puhuminen ovat silti yhä arka aihe ja sen ajattelu satuttaa. Olen huomannut että usein kiusaamiskeskustelussa kiusaaja maalataan itse paholaiseksi, joka ei juurikaan saa myötätuntoa puhumattakaan avusta. Toivoisin että samoin kuin kiusatulle tarjotaan keskusteluapua, myös kiusaajalle pitäisi tarjota tilaisuus siihen. Uskon että se auttaisi enemmän kuin se, että kiusaaja vaihtaa koulua tai häntä puhutellaan ja sen jälkeen tilanne jatkuu entisellään. Toki kiusaajan pitäisi ymmärtää ettei mikään oikeuta satuttamaan muita. Pitäisi myös opettaa lapsia ja nuoria myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Oma kiusaajani ei koskaan pyytänyt anteeksi ja aina kun tilanteista puhuttiin opettajan kanssa hän sanoi: "Ei me sua koskaan kiusattu, sä vaan kuvittelit kaiken". Tuo lause satutti ehkä eniten.

Tomboy ja ylpeä siitä

0

symppaa

7 kuukautta sitten

Kiusaamiseni alkoi jo päiväkodissa, minua sanottiin lihavaksi ja yritin vain nauraa asialle. Ensimmäisellä luokalla en vieläkään oikein ymmärtänyt mistä oli oikeasti kyse enkä osannut ajatella sitä pahalla. Vasta toisella luokalla aloin ymmärtää että ulkonäköni ei miellyttänyt ihmisiä enkä uskaltanut seno siitä kenellekkään. Viitos luokkaan asti käytin kollareita ja löysiä paitoja yleensä mustia, peittääkseni kroppani muiden silmiltä. Paras ystäväni oli huomannut minun takertuvan tosi paljon aiheen vastaan tullen vartaloni kokoon ja miten en pidä siitä, jolloin hänkin alkoi miettiä omaa ulkonäköään. Haukkuminen vitsimielessä alkoi kuutos luokalla uuden porukan myötä. Silloin se alkoi tuntua pahemmalta. Ymmärsin heidän yleensä vitsailevan ja olin kyllä astetta pyöreämpi mutta en lihava. Kun kuutos luokka päättyi ja kesäloma alkoi, paha olo iski pahemmin kuin koskaan ja tajusin olevani lievästi masentunut. Kävin päässäni läpi kaikkea ahdistavaa mitä elämässäni oli tapahtunut, ”isän juominen, minun haukkuminen, ulkopuoliseksi jääminen”. Seiskaluokalla paras ystäväni ja minä tutustuimme erääseen toiseen tyttöön samaan aikaan kuin aloin seurustelemaan. Pian sen jälkeen vähensin syömistä ja välillä en syönyt ollenkaan. Pian huomasin että uusi tyttö ja paras ystäväni olivat paljon kahdestaan ja pian jo erosin ja ex poikaystäväni kääntyi heidän puolelleen. Jäin yksin. Entinen paras ystäväni ja toinen tyttö olivat sanoneet joillekkin, että olin puhunut pahaa heistä ja eräs tyttö tuli vihaisena sanomaan minulle asiasta. Tuntui pahalta kun en ollut ainakaan tietoisesti sanonut mitään. En halunnut mennä kouluun ja tein kaikkeni päästäkseni jäämään kotiin. Kerran kuvaamataidon tunnilla opettaja kysyi miksi en ole ystävieni kanssa, en kertonut totuutta ja lähdin tunnin jälkeen kotiin. Välillä kotona yksin ollessani itkin ja huusin miten kamalaa kaikki oli. Pikkuhiljaa aloin tutustumaan exäni parhaaseen kaveriin ja meistä tuli kavereita yhteisten asioiden seurauksena. En muista mitä kävi, mutta ystävystyin sen toisen tytön kanssa uudestaan kun hänellä ja entisellä parhaalla ystävälläni meni välit. Nyt olemme ystäviä ja samalla luokalla sen tytön kanssa, mutta koen vieläkin että olen vain varalla. Ylä asteen aikana kävin monta kertaa eri paikoissa puhumassa ja olin jonkin aikaa suljetulla osastolla, kun olin jäänyt viiltelystä ja alkoholin käytöstä kiinni. Kätyn nuuskaa ja poltin tupakkia ja join. En suostunut puhumaan missään kenellekkään kunnes osaston jälkeen löysin mukavan henkilön nuorisopolilta jolle uskalsin oikeasti puhua. Lopetin kuitenkin siellä käynnin ja jatkoin hidasta itsemurhaa satuttamalla itseäni. Kasiluokalla aloin seurustelemana pojan kanssa joka asui kauempana ja näimme hieman harvemmin. Itsetunto -ja luottamus kasvoi hänen seurassaan ja hän myös kannusti jättämään itseni satuttamisen pois. Nyt voin hyvin ja tulen toimeen itseni kanssa.

Nimimerkki

5

symppaa

7 kuukautta sitten

Mua on kiusattu jo päiväkodista asti. Oon aina pukeutunu maskuliinisemmin ja leikkinyt poikien kanssa. Olen myös ylipainoinen sairauden takia. Jouduin lopettamaan 3 erittäin rakasta harrastusta kiusaamisen. Transuksi haukkumista, hajupommiksi haukkumista, lyömistä, läskiksi haukkumista, tönimistä, tavaroiden rikkomista, uhkailua, syrjimistä. Kaikkea löytyy

Yläkoululainen

16

symppaa

7 kuukautta sitten

Mua on kiusattu yläasteelta ammattikouluun asti ja eli noin 6-7 vuotta. Nyt siitä on jo aikaa noin 7 vuotta mutta edelleen on jälkiä jäänyt ja osittain se vaikeuttaa luottamusta ja elämää. Olin siis hieman muita hitaammin kehittynyt ja tarvitsin paljon tukea koulussa, olin myös erilainen kuin muut "outolintu" syrjitty, haukuttu. Lähinnä henkisesti kiusattu. Kukaan ei halunnu tehdä ryhmätöitä yhdessä tai olla välitunneilla. Olisi hyvä jos opetettaisi että kaikki on samanarvoisia vaikka olisi minkälainen ihminen ulkonäöltään. Kaikkia pitäisi kunnioittaa ja edes kokeilla tulla toimeen.

Ikuinen lapsi

10

symppaa

7 kuukautta sitten

Kiusaaminen alkoi ala-asteella ja jatkui yläasteen loppuun. Tyttöjen kesken kiusaaminen oli aina epäsuorempaa, joten siihen ei voinut kukaan aikuinen puuttua. Enkä kyllä siitä ikinä kertonutkaan. Kiusaajat esittivät kaveria kasvotusten, sitten pilkkasivat selän takana. Monesti ryhmätöissä aloitin työn ryhmässä ja lopulta jäin yksin, koska muut ryhmäläiset vaihtoivat salaa aihetta. Yläkoulussa minusta leviteltiin juttuja, pilkattiin vaatteita ja kenkiä, jätettiin yksin. Sain kavereita muilta luokilta ja tukioppilastoiminta oli pelastukseni, mutta oppituntisin olin aina hyvin yksin. Kiusaajani eivät onneksi yksikään jatkaneet lukioon, joten elämäni suunta kääntyi ysiluokan päättyessä. Onnellisimmillani olin lukiossa ja yliopistossa, kun viimein ymmärsin, että saan olla juuri sellainen kuin olen ja minusta voidaan silti pitää, minua voidaan rakastaa.

Nainen, 31v

1

symppaa

7 kuukautta sitten

Olin kiusattu 3- vuotiaasta yläasteen loppumiseen asti. Se on jättänyt pahoja arpia jotka ovat kipeitä yhä tänäkin päivänä. Minua haukuttiin ulkonäköni,puhetyylin,arvosanojen takija. Minua on kiusattu monta vuotta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minut leimattiin aina erillaiseksi,nörtiksi,hikeksi. Osa ihmisistä haukkui minua vaimmaiseksi opoimmisvaikeuksieni vuoksi. Yläasteella kun oli itse 8-luokalla puolustin 5- luokkalaisija joita 7-luokkalaset kiusasivat. Puuttuttuani kiusaamiseen minua kiusasivat niin 7 ja 8 luokkalaiset ja 9 mentäessä kiusaajia oli 7-9 luokkalaisija. Nykyään olen amiksessa jossa oon saanut olla pää asiassa rauhassa. Muutaman kerran silti olen sieläkin joutunut ryhmän ulkopuolelle ja tönittäväksi...

Kiusattu

17

symppaa

7 kuukautta sitten

Hei!! No siis tossa ala-asteella olin sellasessa 6 tytön porukassa ja olihan meillä ihan hauskaakin mutta kävi sitte sillai että aina kun minä lähdin vaikka vessaan tai jonnekkin muualle mun ns. Kaverit puhuivat paskaa musta ja tämä jatkui niin kauan kunnes meijän porukka hajos ja siinä porukassa oli yks tyttö joka käytännössä haukku kaikkia koko ajan ja kukaan ei vaan uskaltanu sanoo hänelle vastaan koska se mitä hän olis sanonu sulle ku sanoit vastaan ei olis ollu kauheen nättii. Sillä tytöllä oli aina jotain sanottavaa musta ja muista ihmisistä. Hänen takiaan aloin koulussa meikkaamaan koska ajattelin että hän hylkäisi mut jos en käyttäis meikkiä. No mutta siis tällä tytöllä oli sellaine tapa tutustua ihmisiin ja yhtävystyä niiden kanssa ja puhu heistä paskaa ja sitten kun hän kyllästyisin hänen "kavereihin" hän vain jättäisi heidät ja ei olisi enää ystävä. Kyseisen tytön kanssa olen taas samassa koulussa ja olen nähnyt hänen tekevät tätä samaa temppuaan toisillekkin ihmisille ja se vaan ottaa hermoille. Esitän ystävällistä hänen edessään vaikka todellisuudessa inhona häntä. Jopa omat vanhempani tietävät tytön teoista mutta asialle on vaikea tehdä mitään kun kukaan ei kuitenkaan kuunetelisi. Tällaisen pienen pätkän kerroin sitten minusta ja inhottavasta tytöstä. Oli hyvä saada kertoa jollekkin tästä joka ei ole sukulainen tai ystävä. Toivon että kiusaaminen loppuu ja niikuin aina sanoin ystävälleni jota valitettavasti kiusataan ja en voi tehdä asialle mitään koska hän asuu toisessa maassa mutta siis sanon aina "kiusaajat ovat vain kateellisia sinulle" ja toison niin että se saa hänen ajatuksensa pois kiusaajista mutta tässä siis oli minun pieni tarinani. Kiitos ja hei

Kiusattu tyttö

13

symppaa

7 kuukautta sitten

Siis aloitetaan ala-asteesta. Olin ala-asteella aika yksin ja minun haukuttiin ja syrjittiin. Olin aina se joka valittiin viimeisenä. Olin niin pieni etten uskaltanut sanoa asiasta vanhemmilleni vaan annoin kiusaamisen jatkua. Opettajatkaan eivät huomanneet sitä. Noh sitten kun olin 6lk meidän luokalle tuli uusi oppilas ja sitten ne kiusaajat saivat hänetkin mukaan siihen, että minua kiusataan. Yksi välitunti on jäänyt aidosti minun mieleen. Olin välitunnilla normaalista ja sitten yksi minua isompi poika tulee minun viereen ja rupeaa tönimään minua.. Sitten kaikki muutkin pojat jatkavat samaa ja tytöt nauravat vieressä. Meidän koulun eskarilaiset kävivät minun onnekseni sanomassa siitä opettajille ja opettajat tulivat väliin. En ees halua kuvitella missä kunnossa olisin oikeasti sen jälkeen ollu. Kun pääsin ylä-asteelle 7lk sujui hyvin ilman sen suurempaa kiusaamista. Mutta sitten koitti 8lk se pahin. Minua haukuttiin todella todella pahasti ja jätettiin porukasta oman siskoni takia.. Olin silloin aivan rikki.. En sanonut mitään kelekkään vaan itkin joka ilta itseni uneen.. Nyt käyn lu2 vuotta ja minua ei kiusata enää! Haluan oikeasti sanoa, että kertokaa heti jollekkin jos näätte kiusaamista tai sinua itseä kiusataan! Se ei ole oikein olipa tilanne mikä tahansa!

Yksinäinen

0

symppaa

7 kuukautta sitten

Hei! Ja heti aluksi nyt sanon että juu ehkä (tai no tein) väärin. Mutta kuitenkin: Olen 12 vuotias tyttö, jolla ei elämä ikinä ole ollut parhaasta päästä. Ja olen kiusannut ihmisiä. Esimerkiksi XXXB kanssa (nimet muutettu) piirsimme koulun vessoihin joka on myös väärin, ja kirjoitin että XXXA. On kirjoittanut ja tehnyt kaikki nämä piirrokset vessaan. No, XXXA ei ikinä ole ollut paras kaverini, mutta yritän muuttua!! Olen satuttanut XXXA:ta henkisesti, ja ihan vähän fyysisesti. Oikeastaan syy oli silloin se, että minun oli paha olla, enkä saanut apua!! Oikeasti voidaanko antaa apua ihmisille? No ihan sama, myös olen kiusannut syystä että minua on kiusattu. Haukuttu, tönitty, nolattu yms. ja minä taistelen etten kiusaa vaikka en koe saavani tarpeeksi apua esim. Isän kuolemassa 2017. Mutta joo, siinä nyt vähän tekstiä, ja muistakaa että nimet ovat keksittyjä!!

ite kiusannut

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.