#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

11 kuukautta sitten

Minuun kohdistui runsaasti kiusaamista sekä päiväkodissa että koulussa, sekä fyysistä (enemmän päiväkodissa) että sanallista (enemmän koulussa). Nyt olen jo yli viidenkymmenen, mutta silti en ole unohtanut noita 1970- ja 1980-lukujen tapahtumia. Opettajistani kolme käyttäytyi minua kohtaan typerästi tätä asiaa selvitettäessä. Luokilla 4-9 vv. 1978-1984 biologiassa ja maantiedossa, luokiilla 5-8 vv. 1979-1983 A1-saksassa ja luokilla 5-9 vv. 1979-1984 historiassa olleet opettajat vastasivat säännönmukaisesti koulukiusaamista koskeneisiin avunpyyntöihini huutamalla "En kuuntele!", pahimmillaan koko muunkin luokan kuullen. Tästä seurasi että lukujärjestykseni tienneet luokkatoverini kohdistivat pahimmat kiusaamiset juuri niihin välitunteihin, joita seuraava tunti oli joko biologiaa, maantietoa, saksaa tai historiaa, jotteivät jäisi kiinni koska tiesivät että niiden oppiaineiden opettajani ummistavat avunpyynnöiltäni säännönmukaisesti korvansa. Vuonna 1987 ylioppilaaksi kirjoittaessani ruotsin kielen ylioppilasaineessa käsittelin tätä asiaa, mainiten myös missä oppiaineissa ja millä luokka-asteilla minua opettaneet opettajat vetäytyivät vastuusta sulkemalla korvansa. Erityisesti biologian ja maantiedon opettaja oli muutenkin sellainen että kiusasi oppilaitaan monin tavoin. Määräsipä kerran koko 33-oppilaisen luokan jälki-istuntoon koska maantiedon tunnin alussa auskultantti ei saanut joukossa olleita kahta serkusta lopettamaan keskusteluaan. Siis sama rangaistus 2 syyllisen lisäksi 31 syyttömälle oppilaalle. Mielestäni ainakin kyseinen biologian ja maantiedon opettaja oli valinnut itselleen väärän ammatin ryhtyessään opettajaksi, hän oli tähän ammattiinsa temperamentiltaan täysin soveltumaton.

enoleunohtanut

9

symppaa

1 vuosi sitten

Mua on kiusattu tosipitkää ja mä oon saanut siitä apua. Mua pelotti mennä kouluu, mut mä selvisin siitä kyllä. Nyt mä elään onnellisesti, mulla on kavereiden kanssa kaikki hyvin.

Nainen, 15v

101

symppaa

1 vuosi sitten

En ollut koulussa erityisen suosittu. Parhaiten muistan, kun yläasteelta yksi poika laittoi mut roskikseen kaikkien nauraessa ympärillä. Silloin tunsin olevani roskaa.

Tuure Boelius

0

symppaa

11 kuukautta sitten

Moi! Ei kannata odottaa kiusaajalta anteeksipyyntöä. Mä olen odottanut sitä useammalta henkilöltä. Jotkut ihmiset ovat vain itsekkäitä. Esim. meillä oli luokkakoukus ja ajattelin antaisikohan kiusaaja anteeksi. Hän vältteli mua, mutta kun hän tuli vessasta niin juttelin vähän hänen kanssaan. Hän vastsasi "No anteeks jos oot tulkinnut mun teot kiusaamisena". Ymmärsin että anti olla, ei toiselta saa anteekspyyntöö... Näin kyllä hänen helpottuneet ilmeet luokkakokouksen loppuvaiheella kun lähdin pois luokkakokouksesta. Toinen kiusaajani piti mielipiteistään niin kovin kiinni..., hänestä pääsin irti kun opiskelujen jälkeen menimme omille teille.

"Mennyt on mennyttä"

0

symppaa

11 kuukautta sitten

Olen myös ollut kiusattu että kiusaaja kumpikaan ei ole kiva juttu. Minua on kiusattu joka luokka 1-5. Jopa jo kutosella. Minua ei ole paljoa fyysisesti kiusattu mutta henkisesti on. Minua on kiusannut 2 henkilöä + heidän kaverinsa. Toivon että tämä loppuu. Kiusaaminen on turhaa.

Kuutosluokkalainen

10

symppaa

11 kuukautta sitten

Rasismi on kiusaamista. Minun kotikulmillani on jokapuolella erilaisuutta paheksuvia tarroja ja erinäköisiä ihmisiä tuijotetaan ja heille huudellaan. Minua ahdistaa useiden suomalaisten käytös. Erilaisuus on rikkaus, lapset leikkivät kaikenlaisten lasten kanssa, jos heitä ei kotona opeteta väärille teille kammoksumaan erilaisuutta, vastuu on vanhemmilla!

Ahdistunut

3

symppaa

11 kuukautta sitten

Kaikki alkoi jo hoidossa. Olin 4-5 vuoden ikänen kun menin iltapäiväksi hoitoon. Jossa oma isosiskoni oli myös. Aluksi kiusaaminen oli vain yksinäisyyttä ja sitä että mua ei otettu leikkeihin mukaan. Mutta eskariin mennessä kiusaaminen lisääntyi. Ja opettaja ei puuttunut siihen millään tavalla. Jo 5-6vuoden ikäiset lapset osasivat satuttaa. Ala-asteella meno vain jatkui. Haistattelua ja syrjintää. Purkan laittoo hiuksiin. Joiltakin sain myös lyöntejä. Mutta ne sattuivat vähemmän kuin ne sanat. Ne sanat mitkä olivat kuulemma vaan vitsiä. Aloin pelätä kouluun menoa. Ahdisti. Halusin vaan jäädä kotiin nukkumaan. Kotiin missä omat siskot myös jättivät yksin. Eivät ottaneet leikkeihin mukaan. Olin enimmäkseen yksin. 5 ja 6 luokalla luovutin ja en enään edes yrittänyt. En yrittäny ystävystyä kenenkään kanssa. En enään jaksanut. Toivoin vain pääseväni pois. Mua inhottiin joka paikassa. Aloin lopulta kiusaamaan muita. Nuorempia. Kostin heille ne kaikki sanat ne joka ikisen lyönnin. Ylä-asteelle siirryttyä voin todella huonosti. Eikä vain se kiusaaminen koulussa vaan harrastuksissa ja ihan sama mihin menin mua kiusattiin tai syrjittiin. Ylä-asteella sain lopulta 3 "kaveria" tai niin kuvittelin mutta parin vuoden päästä selvis että he olivat niitä jotka mun asioita muille levitti. He aloittivat monet jutut. Lopulta aloin kiusaamaan vielä enemmän muita. Jos joku yritti kiusata mua annoin takasin mutta pahemmin. Kiusasin heitä jotka istuivat yksin välitunteja. Heitä jollainen olin itsekkin. Ei se helpottanut oloa. Ei yhtään. Halusin kuolla. Ja joka ikinen Tapa ittes kommentti vei mua lähemmäs itsemurha yritystä. Luulin että kaikki loppuis kun pääsisin ylä-asteelta mutta edelleen 6 vuotta ylä-asteen lopusta olen edelleen kiusattu. Ku menin opiskelemaan sain niskaani lisää ilkeitä kommentteja. Ja no aloin puolustamaan itseni. En antanut muille mahdollisuutta tutustua muhun. Koska pelkäsin että jokainen satuttaa vaan enemmän. Edelleen ne ilkeät kommentit ja lyönnit estävät mua elämästä. Edelleen pelkään joutuvani kohteeksi. Ja edelleen olen kohde. Jopa ihmiset jotka eivät tiedä kuin nimeni huutelevat ja nauravat ilkeyksiä. Kuinka monta vuotta mun tarvii vielä jaksaa? Kuinka monta ihmistä saa vielä murtaa mua enemmän? Kuinka paljon mun tarvii antaa anteeks? Ja miten pystyn elämään kun tiedän tehneeni jollekkin toiselle samoin? Kiusatusta tuli kiusaaja. Syrjitystä tuli syrjiä. En anna muiden tulla liian lähelle jotta he eivät voi satuttaa. Tällä hetkellä jokanen hyvä kommenttikin tuntuu vittuilulta. Jokainen katse tuntee halveksuvalta. Jokanen ihminen kuitenkin vain satuttaa. Koska voin taas olla onnellinen? Koska voin laskea suojamuurit ilman pelkoa hyökkäyksestä. Joka ikinen ilkea sana satuttaa. Anteeksi pyyntö on turhaa koska se ei korjaa haavoja.

Kiusatusta kiusaajaksi

2

symppaa

11 kuukautta sitten

Minua on kiusattu siestemänvuotta ja uskalsin kertoa siitä vasta tänä vuonna. Minua on haukuttu puhuttu selän takana pahaa ja välillä jopa saatettu tönäistä. En uskalla olla oman luokan kanssa kun tiedän, että he kuitenkin vain kiusaisi minua. Haluasisin vain elää elämääni ilman kiusaamista ja se painaa minun mieltä silti. Minua kiusataan sen takia kun olen erillainen kuin muut ja kukaan ei halua olla edes minun kanssa. Moni luulee että minulla on kaikki hyvin, mutta pettelen tunteitani varsinkin koulussa.

Silja

20

symppaa

11 kuukautta sitten

Olen ollut kiusattu. Ala-asteen 1-2lk. olin ensimmäisessä koulussa ja siellä meni hyvin. Siirryin oppimisvaikeuksien takia erityiskouluun 3-4lk. Sitten päätin tulla takas koska pärjäsin hyvin, sitten alkoin 5lk. ja kiusaaminen. Piilottiva vaatteet koulun roskiksiin, sylkivät purkkaa sisäkenkiin, tönivät rappusissa kun jalka oli murtunut, heitti pipon talvella vesilammikkoon, yms. Ja se kaikki jatkui 6lk. Sitten päätin siirtyä erityiskoulun yläkouluun jossa oli miun kaverit 3-4lk. Se oli ihanaa aikaa kun ei kiusattu. Mutta sitten alkoi ammattikoulu... Siellä näky paljon vanhoja inhottavia tuttuja jotka puhu täyttä puppua miusta muille ihmisille, niin kukaan joka tunti heidät ei halunnu tulla tutustuu. Jopa osa parhaista kavereista joitten kanssa olin ylä-asteen. Mie murruin täysin, edes omassa luokassa ei otettu porukkoihin mukaan. Myöhemmin alko iskeä masennusta, heti 1 vuoden aikana. Miusta kiusaamiseen pitää oikeesti puuttua kunnolla rankalla kädellä. En ite edes uskalla tutustua oman ikäsiin ihmisiin kaiken sen sanomisen ja yksin jättämisen jälkeen. Tällä hetkellä on vain 3 parasta ystävää jotka ovat tuttuja ylä-asteelta ja ylipäätään siitä erityiskoulusta. Ja sen lisäksi uusi poikaystävä. Heidän avulla jaksan. Mie en ole koskaan kiusannut ketään. Enkä aijo kiusata sillä tiedän millasta se on. Ja se mikä satutti eniten oli se että kun pikkusiskoa alettiin kiusaamaan myös koska hänen ikäluokkansa oli miun kiusaajien siskoja/veljiä/serkkuja. Siskolta revittiin tukkaa, tehtiin samoja vaate tempauksia, yms. Ja samoin nyt ammattikoulussa kiusaaminen ja yksin jättäminen jatkuu. Miksei kiusaamista voida jo lopettaa?! Itkettää lukea uutisia pikku lapsista jotka masentuu ja miettii pahinta kiusaamisen takia. STOP KIUSAAMISELLE!

"Ansku"

22

symppaa

11 kuukautta sitten

Mua ei oltu ikinä ennen kiusattu (1-7lk) mut 8lk pari tyyppiä alko haukkumaa mua mykäks ja et he ei oo koskaa kuullu et puhun vaik puhun todella usein myös heidän kuullen mun kavereille. Se ei ehkä kuullosta kiusaamiselta mut siltä se tuntu. Sitä haukkumista oli varmaan kuukauden ajan niissä luokissa missä istuin näiden "kiusaajien" lähellä. Monena iltana itkin, koska en halunnu mennä seuraavana päivänä kouluu ettei mua haukuttais . Kerroin tästä äitille ja hän laittoi heti opettajalle viestiä tästä tilanteesta. Opettaja ymmärs hyvin ja seuraavalla tunnilla vaihdettiin paikat. Tästä pienestä "kiusaamisesta" jäi mulle tosi epävarma olo enkä pysty enää olemaan meijän luokassa oma itteni ja olemaan ns. normaalisti, koska pelkään oman pääni sisällä et mua aletaan taas haukkua. Tiedän itekki et oon hiljaisempi ihminen enkä tykkää puhua koko ajan kaikkien kanssa, mutta voisi ne kiusaajat miettiä et onko sen kiusatun mielestä tommonen käytös kivaa. Yritän parhaillaa päästä yli siitä haukkumisesta ja vielä pitäs jaksaa 1v. ennen ku pääsee eroon niistä kiusaajista.

Pienikin asia jättää jäljet

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.