#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

2

symppaa

6 kuukautta sitten

Olin pienenä todella ujo, joten olin helppo kohde. Minua haukuttiin ala-asteella ja minulle naurettiin. Tuoliini oltiin kerran laitettu nastoja joten istuin niiden päälle. Olen kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt olen yläasteella. tilanne on helpottunut, mutta kuulen silti vieläkin ilkeitä kommentteja ”tekis mieli hakkaa sut”. Itsetuntoni on huono ja muistan edelleen monet ilkeistä kommenteista joita sain ala-asteella. Kuitenkin eräs joka haukkui minua tuli pyytämään anteeksi ja kertoi, että syynä oli hänen oma paha olonsa. Olin iloinen, että hän pyysi anteeksi mutta niitä sanoja en silti unohda. Älä kiusaa. Se jättää ikuiset arvet.

kiusattu

8

symppaa

6 kuukautta sitten

Olen kokenut kiusaamista koko peruskoulun ajan. Siirryin nyt lukioon ja toivon että kiusaaminen jäi taakse. Ala-asteella minua syrjittiin, haukuttiin itkupilliksi, minusta levitettiin paljon valheita ja jos menin kertomaan opettajalle, niin kiusaajat käänsivät tilanteen aina toistepäin. Yläkouluun siirtyessä ajattelin, että kiusaaminen varmasti loppuu. Mutta väärin ajattelin, se jatkui, ja vielä pahempana. Syrjimistä oli vielä enemmän, haukkumista, pilkkaamista, ja minulle yritettiin vain aiheuttaa paha olo. Minua ei myöskään haluttu meidän luokan whatsapp ryhmään. Kiusaajat kiusasivat niin, ettei kukaan näkisi. Kerroin opettajille, mutta heitä ei kiinnostanut. Joskus yksi opettajista saattoi puhutella kiusaajia, mutta ei se auttanut. Joitakin opettajia näytti ärsyttävän, kun kerroin kiusaamisesta, koska sitä tapahtui niin usein, ja kerroin myös aika usein. Yhdeksännellä luokalla minua alettiin töniä ja kampata. Melkein joka viikko minulla oli joku paikka kipeä, joko olkapää, jalat tai pää. Siksi koska minua tönittiin seinää päin yleensä. Kiusaajat myös rikkoivat kenkäni. Koulunkäyntini kärsi paljon, koska en pystynyt keskittymään. Oli jatkuvasti paha olla ja pelkäsin, mitä seuraavana tapahtuisi. Olin jatkuvasti alakuloinen ja minun piti välillä pidätellä itkua. Kiusaamisen myötä minusta on tullut todella ujo, enkä uskalla tehdä uusia asioita. Oman ikäisten kavereiden saaminen on hankalaa. Eniten harmittaa, kuinka välinpitämättömästi koulussa aikuiset suhtautuivat kiusaamiseen. En todellakaan halua, että kukaan kokisi kiusaamista! Olen siksi yrittänyt tukea joitakin keitä olen kuullut kiusattavan. Pitää vain muistaa, että kiusaamisen kanssa ei ole yksin, aina on tukea<3 #STOPkiusaamiselle

Kiusaaminen jättää arvet:(

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua kiusattiin koko ala-asteen ajan, koska olin erilainen ja en ole mukamas ”täysin suomalainen” vaikka olen syntynyt Suomessa ja mun vanhemmat on Lähi-Idästä. Mulle huudeltiin sitä että olen terroristi, murhaaja yms. ja tavaroitani piiloteltiin. He kuiskuttelivat minusta kaikkea pahaa selän takana ja lähettivät minulle someen kaikkea todella sietämätöntä. He kiusasivat minua pari kertaa jopa julkisella paikalla - ostoskeskuksessa eikä kukaan puuttunut asiaan. Sen jälkeen en uskaltanut enää lähteä yksin ulos. Kerroin siitä opettajalle mutta hän ei välittänyt. Olin 2 vk pois koulusta. Piilotin aamulla reppuni, vaatteitani ja kenkiäni vaatekaappiin. Kirjauduin salaa vanhempien Wilmaan ja väärensin poissaolot terveydellisiksi. Piilouduin sitten meidän talon saunaan ja itkin siellä. Eräänä päivänä luin luokan ryhmän viestejä ja minusta huhuttiin sitä että olisin yrittänyt itsemurhaa. ”Kuolispa se vitun huora vaa pois, tekis kaikille suuren palveluksen” Olin saanut tuollaisia viestejä monia kertoja ja sitten en kestänyt enää. Äitini oli jäänyt silloin kotiin, mutta kun kuulin että hän meni vessaan, menin hakemaan keittiöstä veitsen. Äiti kuuli kun joku oli keittiössä mutta juoksin nopeasti takaisin saunaan. Istuin siellä itkien keittiöveitsi kädessä, mutta sitten äitini tuli kylppäriin ja kuuli itkuni. Hän oli niin shokissa kun huomasi että mitä pitelin kädessäni. Kerroin sitten hänelle kaiken tapahtuneen. Silloin oli vielä aamupäivä, joten äiti laittoi minut heti autoon ja lähdettiin kouluun. Jouduin siellä selittämään rehtorille kaiken. Rehtori oli hyvin vihainen kiusaajille, mutta hän sanoi että voin mennä kotiin, koska sanoin etten pysty olemaan siellä. Sain sitten aikuisilta apua ja se kiusaaminen saatiin loppumaan. Olen niin onnellinen kun äiti huomasi minut ja hankki minulle saman tien apua. Olen nyt ylä-asteella ja saan välillä kuullaa jotain pientä härnäystä entisiltä kiusaajiltani, mutta opin kuitenkin pitämään puoliani.

Uskaltakaa hankkia apua

3

symppaa

6 kuukautta sitten

Hui....Tarinan alkaa siis ihan ala-asteelta.Olin normaalipainoin jonkin aikaa,kunnes painoni nousi. Monet kouluni tytöt haukkuivat minua ulkonäköni ja kokoni vuoksi. Vaihdoin koulua ja sain kuulla r-vikani takia aivan liian paljon paskaa. Tällöi alkoi myös fyysinen kiusaaminen. Oman luokkani pojat vitsillään ärsyttivät,minut opetettiin sanomaan takaisin. Eli löin takaisin, tätä ei olisi ikinä kannattanut. 3 vuotta luokkalaiseni kiusasivat jahtasivat ja saattoivat härnällään lyödä.Muistan kerran kun minua pommitettiin hernepusseilla tai heiteltiin "leikkimökissä" niin että ranteeseen tuli haava. Olin myös kiusaaja,tämä sai minut vihaiseksi. Itkin todella usein ja jo 4lk suunnittelin itsemurhaa. 6lk. saapui ja luulin ,että päästyäni 7lk asiat muuttuisivat...tästä helvettini alkoi. Yritin sopeutua joukkoon,mutta sain vain arvosteluita ja valituksia miksi en voi tehdä tätä sun muuta.Samaan aikaan yritin sietää kotona olevaa pahaa.Asiat eskaloituivat liikuntatuntiin jolloin päätin lukittautua vessaan ja olla menemättä syömään.Tämän päivän jälkeen näin 9lk. olen käynyt 2 kertaa ruokalassa. Ahdistun ja olen saanut luvan menemättä,käyn edlleen 2 vuotta terapiassa syömiseni takia.Olen pitänyt järkyttävän paaston ja satuttanut itseäni. Olen suunnittellut itsemurhan ja melkein toteuttanut sen. Entinen kaverini pelasti minut. Asiat ovat nykyään parempaan,mutta edelleen 7lk hämärää,koska olin pahasti masentunut.8lk menin ilkeällä asenteella,mutta kotona olin ihan rikki.Jäin koulusta pois joinakin päivinä,kävin terkkarilla ja puhuin muille.Mikään ei auttanut. Nykyään yritän vain elää,kaikki asiat ovat kertyneet yhdeksi mytyksi. MIETI aina mitä sanot.Millä kiellelä tai tavalla tahansa.Se satuttaa aina.

Apuaenosannuthakea

1

symppaa

6 kuukautta sitten

Ala-asteen alussa oli yksittäisiä kiusaamistapauksia, kuten lyömistä tai lällätystä. Varsinainen kiusaamisongelma alkoi 5-luokalla, kun vaihoin toiseen luokkaan. Minut jätettiin aivan ulkopuolelle enkä saannut kavereita. Minua haukuttiin tyhmäksi ja lavastettiin ilkivallan tekijäksi. Sitten porukka väitti, että olin muka kiusaaja, johon opettaja uskoi. Sitten mentiin yläasteelle ja suuri osa mun luokkalaisista tuli samaan luokkaan. Siellä oli myös uusia ihmisiä, jotka kuitenkin päätyivät minua vastaan. Minut jätettiin jälleen ulkopuolelle ja ei lisätty luokan Whatsapp-ryhmään. Kerroin luokanvalvojalle, mutta ei uskonut minua vaan sanoi, että se on mun oma syy, miksi olen yksin. Töitäni haukuttiin. Vaatteitani heiteltiin. Minulle naurettiin. Kasiluokalla mun mielenterveys huononi ja aloin viiltelemään. Osa opettajistani alkoivat myös syrjimään minua. He eivät auttaneet minua, kun sitä tarvitsin, arvostelivat minua ilkeästi sekä välttelivät minua kun tulin lähelle. Minulla on kavereita toisessa luokassa, osa lapsuudenystäviä ja loput äskettäin tutustuneita. Heihin sain tukea. Keväällä sanoin reksille että halusin vaihtaa luokkaa. Ysiluokalla sitten pääsin uuteen luokkaan, jossa oli mukavia luokkakavereita ja opettajia. Myöhemmin alkoi lukio, jonne menin yksin. Sitten kiusaaminen alkoi. Kiusaajani oli yksi tyttö, joka oli tuttu ala- ja yläasteelta. Aiemmin teki mitä tahansa, ettei tarvitsisi työskennellä mun kanssa. Väitti muille koululaisille, että haukuin heitä. Jäin aivan yksin. Kukaan ei halunnut olla ystäväni, eikä kukaan sietänyt minua. Erosin lukiosta huhtikuussa. Tämän kesän aikana kerroin lukion reksille, että kyseinen tyttö juoruilee ja kiusaa. En tiedä, onko reksi edes puhunut kiusaajan kanssa. Opiskelen nykyään amiksessa toisessa kaupungissa. En ole päässyt tollaisista kokemuksista läpi ja usein ajattelen menneitä. PS. Jos olet kiusaamisen uhri, kerro aina kiusaamisesta luotettavalle henkilölle!

Kiusaamisen uhri

1

symppaa

6 kuukautta sitten

Minua ei ala-asteella koskaan kiusattu ja minulla oli paljon kavereita. Sitten menin ylä-asteeleelle ja sain aivan surkeen luokan. Luokka täynnä kiusaajia, huutajia ja ihmisiä joiden keltainen neste on noussut huomattavasti pään korkeudelle. Olen kolmatta vuotta jaksamassa sitä luokkaa. Kaverini eivät uskalla viitata tunneilla, koska kiusaajat repivät ihan pienistäkin asioista jotain josta pilkata tai nauraa. Luokkamme kiusaajat kiusaavat jopa omaa "kaveriaan", se on todella säälittävää. Olen yrittänyt auttaa ja menin seiskalla kertomaan asiasta opettajalle, juttu otettiin puheeksi mutta se ei loppunutkaan. Se jatkuu edelleen. En tiedä miten auttaa kiusattua,hän on todella mukava ja fiksu. On aivan hiton väärin kohdella häntä niin. Kyllä minä vielä jotain keksin. Niin minua ei ole kummemmin kiusattu ja kavereitani olen monesti puolustanut. Mutta ne tyypit on pilanneet meidän yläaste ajat. ViHAan NiiTä. Hyvin säälittävää yrittää pönkittää omaa asemaa alentamalla muita olemattomilla asioilla.Mutta kyllä me kaikki selvitään. Ja hei sinä joka luet tätä mun aika huonoo juttuu ni su pitää tietää että oot iha mahtava tyyppi. Oikeesti. Sä oot hiton vahva. Ja muista et sä oot paljo korkeemmalla tasol ku ne epävarmat pikku kiusaajat. Sä pärjäät <3

:(

5

symppaa

6 kuukautta sitten

Yksi päivä mun paras kaveri oli kipeenä ja sillon melkeenpä koko luokka puhu siitä pahaa jopa minä. Seuraavana päivänä ku se tuli kouluu kerroin mitä oli tapahtunut ja se anto anteeks mut häpeen viäläki sitä mitä tein viälä ku mua ollaan kohdeltu samalla tavalla😭

Ihminen

4

symppaa

6 kuukautta sitten

Minua alettiin kiusaamaan 7 luokalla ihan 9 luokan loppuun asti. Jotain oli kuitenkin vielä ammattikoulussakin. Olin ala-asteen eri koulussa kuin ylä asteen. Mun paraskaveri muutti pois 6 luokan jälkeen ja vaihtoi koulua. Kului 7 luokkaa noin puoli vuotta niin kuulin että mun paraskaveri tulee samaan kouluun josta olin iloinen. Ennen kun sain kuulla tuosta minua syrjittiin eikä mulla ollut yhtään kaveria uudessa koulussa. Kun paraskaverini kuitenkin tuli häntä alettiin myös kiusaan kun hän oli minun kaveri. Mua haukuttiin, heiteltiin kuminpalolilla luokassa, roiskuteltiin vettä päälle, kuiskittiin käytävillä kun menin ohi ja kerran oli laitettu nasta mun penkin alle ja astuin sen päälle jäin sit ottaan sitä luokkaan pois ennen kun menin välitunnille. Olin siis erityisluokalla ja mun luokalta kaikki kiusasi minua paitsi paraskaverini. Joka päivä koulun jälkeen menin huoneeseen itkeen ja mietin mikä minussa on vialla tai miksi edes elän?Puhuin opettajille ja kävin kahdesti kiusaajien ja rehtorin kanssa juttelemassa kiusaajien piti pyytää anteeksi joka kerta mutta se vaa jatkui... Jäin pois koulusta kun en kestänyt äiti aina ilmoitti kouluun että oon sairaana kun ymmärsi syyn miksi sinne en halua. Lähdin sitten opiskeleen ammattikouluun meni puoli vuotta siellä että tutustun keneenkään kun pelkäsin. Sielläkin yks poika pussas mua väkisisn ja sain uhkaus viestin missä luki sidon sut tuoliin ja ammun haulikolla. Tuntu etten kestä enää.. Lopetin syömisen ja laihduin. Opiskelin eri paikkakunnalla joten kotona söin paljon että jaksan olla pois kun olin asuntolassa. Asuntolassa en syönyt muuta kuin kuivaa näkkileipää tai sipsejä join vettä, Koulussa en paljon syönyt. Meinasin pyörtyä liikuntatunneilla jollolin liikkunan opettaja huomasi jonkun olevan pielessä. Kaverit alko kattooon että syön. Nyt kun olen suht normaali mua sanotaan läskiksi joten haluisisn taas laihtuu mutta oon oppinut ettei aina kaikkee tarvi kuunnella. En vieläkään uskalla tutustuu ihmisiin kun pelkään kiusatuksi tulemista yhä edelleen. Kiusattuna oleminen jätti muhun pahat arvet. Jos näen jonkun joka minua on kisannut mua alkaa ahdistaa ja haluun äkkii pois. Toivon ettei ketään kiusattaisi tai ettei kukaan kiusaa ketään. Jokainen on just täydellinen sellaisena kuin on. <3

Kiusattu :(

5

symppaa

6 kuukautta sitten

Härnäsin ennen yhtä kaveriani. Juoksin karkuun, mulkoilin ja kerran halusin estää häntä menemästä kotiin koulusta. En kuitenkaan uskaltanut. Onneksi. Olin silloin nuori kolmas luokkalainen tyttö enkä ymmärtänyt kiusaamista. En ole ihan varma, mutta taisin ehkä kerran yrittää piilottaa hänen lakkinsa. En kai uskaltanut sitäkään tehdä. En muista. Nykyään ollaan parhaita kavereita ja en voi kuvitella elämääni ilman häntä❤ Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, peruisin kaikki mun ilkeät teot.

Kiusaaja

1

symppaa

6 kuukautta sitten

Siinä ei ole mitään järkee kiusaa se on tyhmää ja säälittävää

Ihminen

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.