#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua nimiteltiin "läpällä" neljä vuotta. Sattuu edelleen. Välillä tuun itku kurkussa kotiin, tää kaikki vaan yhen ihmisen takia. Kutsui mua idiootiks, vammaseks, autistiks ja haukkui mun kiinnostuksen kohteita. Pahinta on, että tiedän omaksuneeni tavan ja varmasti loukannut muita...

"Läpällä"

5

symppaa

5 kuukautta sitten

Mulla oli tosi hyvä kaveri ennen, josta tuli mun kiusaaja. Tää mun "kaveri" halus ensin vetää välit poikki, en tiiä miks. Sitten viesteissä se alko haukkua mua nimillä ja syyttämään mua jutuista, mitä en ollu tehny. Mulla alko vähenee kavereita mun luokalta. Ja sen jälkeen tämä kiusaaja alkoi jakaa mun salaisuuksia ja henkilökohtaisia juttuja mitä olin kertonu sille. Mun luokkalaiset puhu p*skaa mun selän takana. Mua kutsuttiin läskiksi, vaikka oon alipainoinen, joten ajattelin että ehkä voisin laihduttaa? Olin sen jälkeen alle 30kg että ei niin paha. (Suunnilleen 27kg) Tiedän, että toi mun juttu ei ollu paha mut päätinpä jakaa.

Arpia

2

symppaa

6 kuukautta sitten

5lk, ekan kerran kiusattiin 7lk toisen kerran (asiasta kerroin ja asia hoidettiin) 8luokan kevät oli hirveä, joka päivä nävittiin ja huudeltiin kaikkea mitä ei ollu totta, en kertonut kellekään ja tää jätti syvät arvet. Kaverit ovat huomanneet että oon välil aika itsetuhoinen en vieläkään kertonut ja asia on vielä tänä päivänäkin pimennossa. 9lk taas alkoi siitä kerroin ja siinä oli jo poliisitkin mukana ja se saatiin loppumaan.

Stu

4

symppaa

6 kuukautta sitten

terve. niinkuin nimimerkki sanoo, en tiedä olenko mitään niistä kategorioista mihin kirjoittajan pitäisi kuulua, mutta antakaa kun selvennän omia kokemuksia. oon kirjoitushetkellä 16 ja kerron nyt teille vähän mitä teidän ei pitäisi minun kohdalta matkia. ei koskaan. noniin, en oo koskaan tulkinnut mun kiusaamista (semmoista etäistä, nimittelyä, syrjimistä, somessa jne.) oikeaksi sellaiseksi. jätin sen kaiken vain huomioimatta ja se kipu mitä siitä aiheutui on edelleen siellä samassa pienessä pullossa, joka kuuluisi aina olla tyhjä. jos ette ymmärtäny metaforaa, niin tarkoitan, että oon survonu kaikki ikävät tunteet ja kivut sisälle tekemättä niille mitään, koska ajattelin niiden olevan hyödyttömiä ja aikaa vieviä. noh, vuodet vierii ja huomaan kuinka alan enemmän ja enemmän välittämään niistä pikkuasioista joita mulle sanotaan tai niistä asenteista joilla mua kohtaan käyttäydytään. temperamentti kasvaa ja joskus jopa huusin täyttä kurkkua keskellä kaikkia ja säikäytin kaverinikin. joskus oon jopa pientä väkivaltaa käyttänyt, johon kukaan ei sanonut mitään. vielä voisin mainita että olen transsukupuolinen ja kun vihdoin uskalsin tulla ulos somessa, sellainen hyväksyttävä uteliaisuus kääntyi typeräksi asenteeksi ja haukkuvaksi. menetin jälleen malttini ja pistin vastaan, hieman ilkeästi ja selkeästi ärsyyntyneenä. (käyttäisin rivompia sanoja, mutta ehkä en tällä kertaa.) annoin asiat taas olla ja survoin ne kuin kurkusta alas. antaa olla. ei niistä tarvi välittää. (kyllä tarvii. älkää ikinä ajatelko näin.) tänä vuonna yritän päästä uudelleen psykologin tai psykiatrin juttusille, koska ei näytä olevan kaikki kunnossa. sen pullon sisältö on jo niin valtava, ettei se kestä kauaa. (sanoin uudelleen, koska olen ennenkin ollut, mutta valehtelin olevani kunnossa. tiedän. älkää tehkö näin.) kaikki on muuten hyvin, tällä hetkellä ei ole kiusaamistapauksia lähipiirissä ja olen iloinen siitä, mutta tarviin vielä apua päästäkseni takaisin onnellisuuteen, joka minulta on vuosi vuodelta viety aina pieni osa kerrallaan. kiitos jos jaksoitte tänne asti ja kuulkaa mua tässä vielä, älkää tehkö samoja virheitä, menkää AINA kertomaan kelle tahansa joihin te luotatte. kaikki menee hyvin. mä lupaan että kaikki kääntyy parhain päin. kiitos taas ja tsemppiä jokaiselle, missä meettekin.

tietämätön

29

symppaa

5 kuukautta sitten

Kun olin 5-6 mun isä ja mun nykyinen ex äitipuoli sai kaks lasta. Äiti puolelle olin kuin tyhjää, en ollu yhtä arvokas enkä yhtä tärkee sille kuin mun ne mun 2puolsisarusta... Sillonki ku olin se osti liput sirkukseen ja sano kesken ruokailun että se "unohti" ostaa mulle lipun. Sillon isi anto lippunsa pois ja sanoi että se jää mun kaa kotii... Se äitipuoli ei antanut mun istua mun sisarusten kaa samal sohval, kattoo samaa ohjelmaa, pelata samaa pelii tai ees halata niit... Jouduin jopa nukkuu patjal. Itkin mun oikeelle Äitille kun menin sinne ja kun tulin pois. Hetki sen jälkeen isi ja äitipuoli eros... Mut jo eskarissaa alotettiin sit taas kiusaaminen mua heitettiin hiekal silmiin ja täytettiin paita kastemaadoil kosk olin ainaki pään lyhyempi ku muut. Koulussa mua alotettiin kiusaa henkisesti... Must levitettiin juoruja ja vihapuhetta. Mua kiusattiin ulkonäön, pituuden, AD-HD:n, erillaisuuteni ja kaikkien muiden outojen syiden takia. Minua kiusattiin jopa koska minulla oli traumoja äiti puolestani: tunnen tänäkin päivänä että en ole saman arvoinen kuin muut ja olen huonompi ihminen kuin muut, olen kaikessa huono eikä minulla ole vahvuuksia... Olen äänekäs ja sosiaalinen mutta päälle puskee masennus ja ulkonäköpaineet. Olen 07 ja on vaikeaa erottaa kuka on kiusaaja ja kuka ystävä, kuka heittää vitsin ja kuka faktan... Käyn edelleen musiikkiterapiaa traumojeni vuoksi ja en voisi olla kiitollisempi parhaalle ystävälleni joka on aina tukenut ja vetänyt minut kiusaamisesta pois. Häntäkin on kiusattu koska hän on paras ystäväni... ❤️ En voisi toivoa parempaa 🤞 mitä ikinä tulee enää tapahtumaan kohtaamme ne yhdessä...

Sara

18

symppaa

6 kuukautta sitten

Olin ihan tavallinen ala-aste ikäinen. Minulla meni ala-asteella 3- luokkaan asti hyvin, kunnes kaikki muuttui. Luokan tytöt alkoivat silloin pukeutumaan kaikki aikalailla samalla tavalla sekä alkoivat meikkaamaan ja vaihtamaan reppuja käsilaukkuihin. Minä en näin halunnut tehdä vaan pukeutua niinkuin itsestä hyvältä tuntui sekä käyttää reppua jossa kirjat sai kätevämmin kannettua. Tästä syystä minua ruvettiin kuitenkin koulussa kiusaamaan niin luokan tytöt kuin pojat. Itkien välillä välitunnilla yksin jossain puskassa kun kaikki kiusasivat ja vihasivat minua. Minun ulkonäköä haukuttiin, vaatteita ja naamaa. Muistan vieläkin kuinka minua ammuttiin ritsalla tunnilla ja kuinka minun lukihäiriölle naurettiin kun piti lukea jotain tekstiä ulkoa. 6- luokalla en saanut edes pitää nalle puh paitaa päällä, mikä olisi tällä hetkellä ihan okei asia, kun on taas muodissa. Ala-asteelta siirtyessä ylä- asteelle luulin kiusaamisen loppuneen, mutta ei. Ylä-asteelle siirtyi samoja oppilaita ketkä olivat minun kanssa olleet samalla ala-asteella. Ylä-asteella juorut levisivät ja ei mennyt kauaakaan kun koko koulu sai tietää kuka olen. Noh ylä- asteen selvisin kuitenkin, kun jätin kiusaajat omaan arvoonsa yhdessä mun uuden ystävän kanssa, joka oli kanssa erilainen kuin muut. Tästä kiusaamisen kohteeksi joutumisesta olen oppinut paljon itsestäni ja olen tullut paljon vahvemmaksi elämän suhteen. Mutta kiusaaminen jätti minuun pysyviä vaurioita joka on aika elämää rajoittava minun kohdallani ja se on paniikkihäiriö sekä ahdistuneisuus häiriö. Sekin, että vaikka minä olenkin erilainen kuin muut niin ei se ulkonäkö loppuenlopuksi kerro siitä ihmisestä mitään. Mielestäni minä olen hyvä ystävä ja paras kuuntelemaan muita, mutta kiusaajat eivät sitä nähneet vaan pelkän "poikkeus" henkilön, joka pukeutuu eri tavalla kuin muut. Nyttenkin kun olen paljon vanhempi niin en edelleenkään ymmärrä miksi kiusaajat eivät hyväksyneet erilaisuutta? Minä joka yritän olla kaikkien kaveri ja joka yrittää ymmärtää muita sekä tukea ystäviä kun heillä on vaikeaa. En ymmärrä miksi minä jouduin kiusatuksi?

Oma itsensä

23

symppaa

6 kuukautta sitten

Itse olen kiusattu, ja mulla on aina stressiä ja päänsärkyä koulussa. Minulla on välillä ollut itsetuhoisia ajatuksia, ulkonäköpaineita ja yhden kerran olin ihastunut yhteen poikaan mut sitten hän alkoi kiusaamaan minua, ja kiusaa edelleen. Haluan sanoa että kiusaaminen on todella vakava asia, ja se voi aiheuttaa kiusattavan itsemurhaan. Meidän täytyy lopettaa kiusaaminen, että kaikilla olisi kivaa!! #STOPkiusaamiselle

Masentunut

52

symppaa

6 kuukautta sitten

Ala-asteella mulle huudeltiin aina minne meninkin, että "oot läski" tai "laihduttaisit ny ennen kun sun jalat pettää alta". Tää kaikki ei kuitenkaan loppuun myöskään sen jälkeen kun allotin lentopallon. Sillon mulle alettiin huudella joko siitä, että Lentopallo ei oo edes kunnon urheilua tai, että minkä takia ne tolla sen läskin päästäisi kentälle. Kiusaaminen murkas mun omatuntoni aivan täysin ja alan vasta nyt lukiossa saada sitä takaisin. Harrastan edelleen lentopalloa ja nyt olen joukkueemme ykköspassari ja kapteeni. Harrastukseni on pitänyt minut jotenkin järjissäni ja tapasin sitä kautta myös parhaan kaverini, joka on auttanut mut tän kiusaamisen läpi.

...

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Minua kiusattiin ala-asteella. Olin isompikokoinen kuin meidän luokan muut tytöt, mutten mitenkään lihava. Tästäkös sitten riemua revittiin. Haukuttiin, kiusattiin, välillä jätettiin ulkopuolelle ja välillä otettiin porukkaan jos parempiakaan vaihtoehtoja ei ollut. Minulla on aina ollut tosi huono itsetunto ja olen tosi epävarma ulkonäöstäni. Uskon, että tämä kiusaaminen on siihen suuri syy, vaikka olen jo 28 vuotias. Muistan vieläkin tiettyjä lauseita mitä minulle sanottiin. Kiusaaminen todellakin jättää jäljet!!

Kiusattu 19 vuotta sitten

13

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua kiusattii koko yläkoulun ajan. Jok'ikinen luokka (siis omalta ikäluokalta) osallistu siihen. Aluksi mut jätettii ryhmän ulkopuolelle, sit alko huutelu ja lopulta musta alettii levittää perättömiä juttuja. Muistan et yks tyttö sano liikunnassa päin naamaa et "hyi vittu pysy kaukana." Kotiin päästyä purskahdin itkuun. Kaikista hirveintä oli se et opettajat ties et mua kiusattiin mut kukaa ei tehny mitään. Mä vihasin itseeni, syytin itseeni ja sit mä aloin uskoon mun mielen tarinaan siitä että kukaan ei välitä. 7 luokan puoleta välistä 8 luokan puoleen väliin viiltelin itsee koska mua ahdisti aivan saatanasti. 8 luokalla tutustuin mun parhaaseen kaveriin ja se tavallaan parin muun henkilön lisäksi pelasti mun hengen koska mä olin jo melko itsetuhonen. Vaikka mulla olikin yks tosi hyvä ystävä nii saatoin illalla ja varsinki yöllä ajatella että en haluu enää herätä. Mä saatoin varmaa rukoillakki että en enää heräis ikinä. Mut ainaku heräsin aamulla nii olin purskahtaa itkuun koska se sama paska mua kohtaan jatku päivästä toiseen. Vaikka multa kysyttiinki että miten mä voin nii en tosiaankaa kertonu kuin paljon mua ahdistaa ja sattuu mä vaan sanoin et "Mä oon okei" vaikka mä en oikeesti ollu. Musta tuntuu et jos ne pari tyyppii ja mun paras kaveri ei olis ilmestyny mun elämää nii olisin varmaa tappanu itteni tai päätyny jollekki osastolle hoitoon. Yläkoulu aikaset tapahtumat vaikuttaa yhä mun elämään. En uskalla mennä porukkaan mukaan ja pyrin olemaa omissa oloissani. Tutustuminen muihin on tosi vaikeaa ku en luota keneenkää. Kiitos

Kiusattu

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.