#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

18

symppaa

10 kuukautta sitten

Olin ihan tavallinen ala-aste ikäinen. Minulla meni ala-asteella 3- luokkaan asti hyvin, kunnes kaikki muuttui. Luokan tytöt alkoivat silloin pukeutumaan kaikki aikalailla samalla tavalla sekä alkoivat meikkaamaan ja vaihtamaan reppuja käsilaukkuihin. Minä en näin halunnut tehdä vaan pukeutua niinkuin itsestä hyvältä tuntui sekä käyttää reppua jossa kirjat sai kätevämmin kannettua. Tästä syystä minua ruvettiin kuitenkin koulussa kiusaamaan niin luokan tytöt kuin pojat. Itkien välillä välitunnilla yksin jossain puskassa kun kaikki kiusasivat ja vihasivat minua. Minun ulkonäköä haukuttiin, vaatteita ja naamaa. Muistan vieläkin kuinka minua ammuttiin ritsalla tunnilla ja kuinka minun lukihäiriölle naurettiin kun piti lukea jotain tekstiä ulkoa. 6- luokalla en saanut edes pitää nalle puh paitaa päällä, mikä olisi tällä hetkellä ihan okei asia, kun on taas muodissa. Ala-asteelta siirtyessä ylä- asteelle luulin kiusaamisen loppuneen, mutta ei. Ylä-asteelle siirtyi samoja oppilaita ketkä olivat minun kanssa olleet samalla ala-asteella. Ylä-asteella juorut levisivät ja ei mennyt kauaakaan kun koko koulu sai tietää kuka olen. Noh ylä- asteen selvisin kuitenkin, kun jätin kiusaajat omaan arvoonsa yhdessä mun uuden ystävän kanssa, joka oli kanssa erilainen kuin muut. Tästä kiusaamisen kohteeksi joutumisesta olen oppinut paljon itsestäni ja olen tullut paljon vahvemmaksi elämän suhteen. Mutta kiusaaminen jätti minuun pysyviä vaurioita joka on aika elämää rajoittava minun kohdallani ja se on paniikkihäiriö sekä ahdistuneisuus häiriö. Sekin, että vaikka minä olenkin erilainen kuin muut niin ei se ulkonäkö loppuenlopuksi kerro siitä ihmisestä mitään. Mielestäni minä olen hyvä ystävä ja paras kuuntelemaan muita, mutta kiusaajat eivät sitä nähneet vaan pelkän "poikkeus" henkilön, joka pukeutuu eri tavalla kuin muut. Nyttenkin kun olen paljon vanhempi niin en edelleenkään ymmärrä miksi kiusaajat eivät hyväksyneet erilaisuutta? Minä joka yritän olla kaikkien kaveri ja joka yrittää ymmärtää muita sekä tukea ystäviä kun heillä on vaikeaa. En ymmärrä miksi minä jouduin kiusatuksi?

Oma itsensä

6

symppaa

10 kuukautta sitten

Mun paras kaveri perusti WhatsApp-viestiryhmän, johon lisäs mut ja sen poikaystävän. Se ja sen poikaystävä alko kirjottaa sinne "läppiä" musta ja piirtämään mun kuvien päälle. En tienny sillon mitä tehä. Luin viestit ja itkin. Poistuin ryhmästä mutta ne vaan lisäs mut sinne uudestaan ja jatkoi. Näin jälkeenpäin aateltuna miettii että ois pitäny kertoa asiasta jo silloin.

..

0

symppaa

10 kuukautta sitten

Heips, vähän ensin alkutietoja oon nyt 19-v ja oon koko elämäni ollu aina vähän isokokonen. En koskaa mikää sairaalloisen lihava mut pientä ylipainoo. Ekan kerran ku muistan et muo siitä kiusattiin se oli ala-asteella, oltiin 5-luokalla. Mun luokkalainen poika kysy "ootko raskaana" ku vuotta vsnhempi poika oli käskeny kysyy. Aloin itkee ja kaverit oli tukena ja tää poika pyys anteeks "se oli läppä". Mulle se ei ollu läppä, itkin sen loppupäivän mut en kertonu asiasta kellekkää, osa kavereista kuuli mut asiast ei puhuttu sen jälkeen mitää. Yläasteella mun luokkalaiset ja rinnakkaisluokkalaiset pojat alko kiusaamaan muo, sanallisesti. Ei haluttu ikinä ryhmätöissä samaan ryhmään, mun sukunimee huudeltiin luokassa ja käytävillä ja naureskeltiin perään. En itkeny koulussa asian takii ku yhen kerran yläasteella. Mut itkin joka päivä kotona. Vaikka se oli vaan et mun nimee huudeltiin ja naureskeltiin, otin sen tosi pahasti. Luulin et mussa oli oikeesti jotain vikaa. Jälkeenpäin oon tajunnu et ei mussa ollu vikaa, olin helppo uhri vähän hiljanen ja se tyttö joka ei koskaan sanonu takas mitään. Nää pojat eioo kukaan pyytäny mult asiast anteeks ja vieläki jos sattumalta nään ne jossain, alkaa ahdistas tosi paljon ja meen piiloon. En pysty kohdata niitä. Tää koko juttu on saanu mun itsetunnon super alas ja tuhos mun yläasteajan. Vihasin koulunkäyntii yläasteella koska pelkäsin et mitä jos joskus se kiusaaminen menee pidemmälle ku sanalliseks. Ei onneks koskaan menny. Kiusaaminen jättää ikuiset jäljet. Vieläki taistelen itsetunnon kans ja sen kans et oliko mussa vai kiusaajissa vika.

Mävaa

4

symppaa

10 kuukautta sitten

Minua alettiin kiusaamaan 7 luokalla ihan 9 luokan loppuun asti. Jotain oli kuitenkin vielä ammattikoulussakin. Olin ala-asteen eri koulussa kuin ylä asteen. Mun paraskaveri muutti pois 6 luokan jälkeen ja vaihtoi koulua. Kului 7 luokkaa noin puoli vuotta niin kuulin että mun paraskaveri tulee samaan kouluun josta olin iloinen. Ennen kun sain kuulla tuosta minua syrjittiin eikä mulla ollut yhtään kaveria uudessa koulussa. Kun paraskaverini kuitenkin tuli häntä alettiin myös kiusaan kun hän oli minun kaveri. Mua haukuttiin, heiteltiin kuminpalolilla luokassa, roiskuteltiin vettä päälle, kuiskittiin käytävillä kun menin ohi ja kerran oli laitettu nasta mun penkin alle ja astuin sen päälle jäin sit ottaan sitä luokkaan pois ennen kun menin välitunnille. Olin siis erityisluokalla ja mun luokalta kaikki kiusasi minua paitsi paraskaverini. Joka päivä koulun jälkeen menin huoneeseen itkeen ja mietin mikä minussa on vialla tai miksi edes elän?Puhuin opettajille ja kävin kahdesti kiusaajien ja rehtorin kanssa juttelemassa kiusaajien piti pyytää anteeksi joka kerta mutta se vaa jatkui... Jäin pois koulusta kun en kestänyt äiti aina ilmoitti kouluun että oon sairaana kun ymmärsi syyn miksi sinne en halua. Lähdin sitten opiskeleen ammattikouluun meni puoli vuotta siellä että tutustun keneenkään kun pelkäsin. Sielläkin yks poika pussas mua väkisisn ja sain uhkaus viestin missä luki sidon sut tuoliin ja ammun haulikolla. Tuntu etten kestä enää.. Lopetin syömisen ja laihduin. Opiskelin eri paikkakunnalla joten kotona söin paljon että jaksan olla pois kun olin asuntolassa. Asuntolassa en syönyt muuta kuin kuivaa näkkileipää tai sipsejä join vettä, Koulussa en paljon syönyt. Meinasin pyörtyä liikuntatunneilla jollolin liikkunan opettaja huomasi jonkun olevan pielessä. Kaverit alko kattooon että syön. Nyt kun olen suht normaali mua sanotaan läskiksi joten haluisisn taas laihtuu mutta oon oppinut ettei aina kaikkee tarvi kuunnella. En vieläkään uskalla tutustuu ihmisiin kun pelkään kiusatuksi tulemista yhä edelleen. Kiusattuna oleminen jätti muhun pahat arvet. Jos näen jonkun joka minua on kisannut mua alkaa ahdistaa ja haluun äkkii pois. Toivon ettei ketään kiusattaisi tai ettei kukaan kiusaa ketään. Jokainen on just täydellinen sellaisena kuin on. <3

Kiusattu :(

6

symppaa

10 kuukautta sitten

Mua kiusataan koska oon kiusatun ja aika vihatun tytön kaveri, hengaan nuorempien kanssa ja oon tosi "nolo".

Epäsuosittu tyttö

6

symppaa

10 kuukautta sitten

Itselläni kiusaaminen alkoi ylä-asteelle siirryttäessä. Kaveriporukka ala-asteelta hajosi, mutta silloinen hyvä ystäväni jatkoi samaan kouluun kanssani. Tutustuimme uusiin luokkalaisiin ja meille muodostui pieni kaveriporukka. Seiskaluokan kuluessa minut alettiin kuitenkin jättää yksin ja aloin tuntemaan oloni ulkopuoliseksi. Eräs luokallamme ollut poika otti minut silmätikukseen ja kiusaaminen alkoi. Vaikka en koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa, henkinen kiusaaminen sattui. Nimittely, tavaroihini koskeminen ilman lupaa, naureskelu ja ulkopuolelle jättäminen levisivät vähitellen niin että pilkkanimeni tunnettiin kaikissa ikäryhmän luokissa. Olin täysin yksin ja en nähnyt ketään vapaa-ajallani ja muistan selvästi, kuinka paljon vanhempien hyvää tarkoittavat kavereiden näkemistä koskevat kysymykset sattuivat. Onnekseni tapasin kasiluokan talvella rippikoulutarroja kerätessäni ala-asteen aikaisen ystävän ja aloimme pitää taas yhteyttä. Tutustuin hänen kauttaan toisessa koulussa oleviin ihmisiin ja tunsin pitkästä aikaa kuuluvani joukkoon. Yhdeksännellä luokalla uusien kavereiden tukemana uskaltauduin kertomaan kiusaamisesta vanhemmille, jotka ottivat yhteyttä kouluun ja järjestettiin tapaaminen, jonka tarkoituksena oli haluamani koulun vaihto. Luokanvalvojan ja rehtorin mukaan tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista ja kiusaamiseni lakaistiin maton alle vetoamalla siihen, että "Pojat ovat poikia". Sinnittelin peruskoulun loppuun kiusaamisen, sekä siitä seuranneen masennuksen ja syömishäriön kanssa ja menin kymppiluokalle, sillä keskiarvoni oli laskenut 9->5 ja haaveenani oli päästä lukioon. Kiusaaminen loppui seinään opiskelupaikan vaihtuessa. Minulla kesti vuosia olemaan sujut itseni kanssa ja ymmärtämään, ettei puhevikani, seksuaalinen suuntautumiseni tai harrastukseni olleet minkäänlainen oikeutus kiusaamiselle. Olen hyvä tällaisena kuin olen. Sain lukioon mennessä ystäviä, joihin pidän edelleen tiiviisti yhteyttä. Vaikka lukioon pääseminen siirtyi vuodella kiusaamisen vuoksi en kanna siitä häpeää. Jos voisin sanoa jotain kasiluokkalaiselle itselleni sanoma olisi selvä. Oot täydellinen sellaisena kun oot ja vaikka muut naureskelis sun erilaisuudelle tai ei-niin tavanomaisille mielenkiinnonkohteille älä yritä väkisin muuttaa itseäsi. Yritä löytää joku luotettava ihminen, jolle voit kertoa asiasta. Jo se että on joku, joka kuuntelee auttaa. Toivon, että nykyään koulut ottavat kiusaamisen vakavammin kuin mun aikana. Kiusaamisesta kertominen on rohkeutta vaativa teko ja olisi ehdottoman tärkeää, että koulu puuttuisi siihen vähättelyn sijaan.

saturnus

0

symppaa

10 kuukautta sitten

mua on kiusattu ku olin10. Mun kiusaaminen alkoi kesäleirillä. Mistä mun milestä alkoi mun kiusaaminen alkoi siitä, kun mun kiusaajat pakotti mut kastelemaan mun housut. Jos en ois kastellut kastellut mun housuja, oisin ollut "pissis". Samalla leirillä mun kiusaajat pakotti tekemään asioita mitä en ois halunnut tehdä. No kun leiri loppu pian alkoi sitten koulu ja mun kiusaajat oli mun kaa samalla luokalla. Kun koulu alkoi, niin kiusaaminen siirtyi myös enemmän haukkumiseen. No yhtenä päivänä olin saanut tarpeekseni. Olin menossa minun harrastukseeni, mutta käännyin sen siaan kotia. Seuraavana päivänä opetta puuttui asiaaan, mutta se ei loppunut siihen. Mun päälle kaadettiin möys sahan puruja ja haukuttiin. No samoin opelle siitä ja sitten siitä asti on kiusaaminen loppunut minun osalta.

ämpäri

20

symppaa

10 kuukautta sitten

Olen ollut kiusattu. Ala-asteen 1-2lk. olin ensimmäisessä koulussa ja siellä meni hyvin. Siirryin oppimisvaikeuksien takia erityiskouluun 3-4lk. Sitten päätin tulla takas koska pärjäsin hyvin, sitten alkoin 5lk. ja kiusaaminen. Piilottiva vaatteet koulun roskiksiin, sylkivät purkkaa sisäkenkiin, tönivät rappusissa kun jalka oli murtunut, heitti pipon talvella vesilammikkoon, yms. Ja se kaikki jatkui 6lk. Sitten päätin siirtyä erityiskoulun yläkouluun jossa oli miun kaverit 3-4lk. Se oli ihanaa aikaa kun ei kiusattu. Mutta sitten alkoi ammattikoulu... Siellä näky paljon vanhoja inhottavia tuttuja jotka puhu täyttä puppua miusta muille ihmisille, niin kukaan joka tunti heidät ei halunnu tulla tutustuu. Jopa osa parhaista kavereista joitten kanssa olin ylä-asteen. Mie murruin täysin, edes omassa luokassa ei otettu porukkoihin mukaan. Myöhemmin alko iskeä masennusta, heti 1 vuoden aikana. Miusta kiusaamiseen pitää oikeesti puuttua kunnolla rankalla kädellä. En ite edes uskalla tutustua oman ikäsiin ihmisiin kaiken sen sanomisen ja yksin jättämisen jälkeen. Tällä hetkellä on vain 3 parasta ystävää jotka ovat tuttuja ylä-asteelta ja ylipäätään siitä erityiskoulusta. Ja sen lisäksi uusi poikaystävä. Heidän avulla jaksan. Mie en ole koskaan kiusannut ketään. Enkä aijo kiusata sillä tiedän millasta se on. Ja se mikä satutti eniten oli se että kun pikkusiskoa alettiin kiusaamaan myös koska hänen ikäluokkansa oli miun kiusaajien siskoja/veljiä/serkkuja. Siskolta revittiin tukkaa, tehtiin samoja vaate tempauksia, yms. Ja samoin nyt ammattikoulussa kiusaaminen ja yksin jättäminen jatkuu. Miksei kiusaamista voida jo lopettaa?! Itkettää lukea uutisia pikku lapsista jotka masentuu ja miettii pahinta kiusaamisen takia. STOP KIUSAAMISELLE!

"Ansku"

6

symppaa

10 kuukautta sitten

Joka kerta kun tuli kouluun lähdin koulusta minua haukuttiin niillä samoilla sanoilla. Mun vaatteita haukuttiin ja mun ulkonäköa ja mun sanomisia. En vaan jaksanu sitä enää joten kerroin opettajalle ja sen jälkeen mua kiusattiin kantelemisesta. Parin vuoden päästä se meinasi alkaa uudestaan mutta en välittänyt tai kiinnittänyt huomiota siihen ja se loppui.

Mmm

5

symppaa

10 kuukautta sitten

Mua on kiusattu eskarista-6luokan alkuun. Vieläkin tulee pieniä kiusamisia mutta en jaksa välittää, tai näyttää sitä että välitän. Kiusaaminen aiheutti mulle tosihuonon itsetunnon, mä olin tosi sosiaalinen mutta nyt oon ujo ja aika epäsosiaalinen. Yleensä yritän esittää, esm nauran aika usein vaikka ei naurata. Juttelen tunnilla jotta mua ei pidettäis nolona kun en muka uskaltais. Mua ahistaa uudet ihmiset tosi paljon. Mua ahistaa oikeestaan koko ajan joku enkä välttämättä tiiä ees mikä. Mua masentaa ja itkettää tosi usein. Musta on tullu itsetuhoinen. Oon ajatellu itsemurjaa. Kirjotin kerran itsemurha kirjeenkin. Mut en ikinä uskaltanu tehä sitä. Oon sortunu tupakkaan ja alkoholiin. Mua ahistaa et jos vanhemmat sais tietää. Ne kuitenkin tuomitsee mut. Oon varmaan koko suvun häpeä pilkku.

..

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.