#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Alaluokalla kiusattiin paljon, sillä olin tosi erillinen kun muut ja nimeni oli tosi outo, ********. Siitä sai väänneltyä vaikka minkälaisia haukkumanimiä, pahimpia olivat ******-ja ******. Tälläisestä alkoi tulla hirveän huono itsetunto ja alkoi itsekkin ajatella että nimi on aivan hirveä. Tästä en uskaltanut kertoa kenellekään aikuiselle ja "kaverit" antoivat vain olla. Erilaisuus on rikkautta, kaikkien pitää saada olla ylpeä siitä, että on erilainen.

Kiusattu

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Usein kiusaamisesta puhutaan koulussa tapahtuvasta oppilaiden keskeisistä kiusaamisista, mutta minun tarina liittyy opettajaa ja minuun. Ennen koulun käynnin aloittamista äitini kertoi minun olleen hyvin innokas koulun aloittamisesta, innostus kuitenkin loppui nopeasti kun toisella koulu viikolla kun silloinen opettajani kertoi minulle ettei minusta tulisi koskaa yhtään mitään ja etten osaa yhtään mitään. Innokkaana ja tunnokkaana oppilaana kyseinen tieto musersi minut moneksi vuodeksi, enkä osannut edes yrittää asioita joissa olisin voinut olla hyvä tai edes ajatella että olisin/voisin olla jossain asiassa hyvä tai että kelpaisin sellaisena kuin olen. Kyseinen opettaja myös syrji minua sekä muita oppilaita luokassa useasti, sillä emme osanneet lukea kouluun tultaessa. Muistan kerran kun luokkatoverini käsityöntunnilla ei saanut neulaa langansilmään ja opettaja huusi hänelle niin että luokkatoverini alkoi itkeä. Koko ensimmäisen luokan koulun käynnistä jäi hyvin kylmä ja pelottava kokonaiskuva. Olin pitkään opettajalle hyvin katkera hänen opetustavastaan ja toivoin että häntä jotenki ”rankaistaisiin” asioista, joita hän aiheutti oppilailleen opetustavoillaan, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että hän purki huonoa oloa tai ongelmiaan oppilaisiin. Olen useasti miettinyt kirjoittavani opettajalle kirjeen, jossa kertoisin miten hän vaikutti minuun ja kasvamiseen minuksi. Hänelle anteeksi antaminen oli hyvin vaikeaa, mutta joskus kuitenki päätin antaa anteeksi hänelle itseni takia, jotta pääsisin ns. eteenpäin asiassa ja rauhan itselleni tapahtuneesta. Anteeksi antamisen jälkeen on ollut helpompaa, eikä asia ole vaivannut minua niin paljoa kuin ennen.

Opettajan kiusattu

8

symppaa

6 kuukautta sitten

Melkein koko peruskoulun jouduin nöyryytyksen ja nauramisen kohteeksi. Pari tyttöö nauro jatkuvasti mul, jos vähänkin mokasin jonkun asian ja sen takia oon TODELLA epävärma itsestäni ja pelkään mokaamista. Samat tyypit myös nöyryytti mua opettajien ja muiden oppilaiden edessä. Välillä piiloteltiin tavaroita tai sanottiin ”Toi sen teki”, vaiks en ollu niiden kanssa koko päivänä. Myös mun salaisuuksia leviteltiin ”vahingossa” ja siitä sain kuulla vihjauksi myös muiltakin. Peruskoulun jälkeen sain uusilta luokkalaisilta alkaa kuulemaan ulkonäöstäni. Mulla on finnejä ja oon punainen... sain kuulla ”Tiiäks minkä värine on paloauto” ”Jos sä menisit punast seinää vaste, sun kasvoi ei erottais siit” jne. Kaiken ton jälkeen saan kuulla välil kommentei ”Kyl sun jo noist pitäis päästä yli” ”Älä nyt tommosist välitä” ”Et sä voi tommoste antaa vaikuttaa sun elämään”. Ja noi kommentit tuli/tulee läheisten suusta todella ivallisella äänellä joka viestii ”Se on sun oma vika, et kärsit noist ongelmist”. En vieläkää luota mun tulevaisuutee ja en nää siin mitää hyvää tapahtuvan. Myös ulkonäköpaineet on liia isot ja välil saatan vaa velloo päässäni ajatust ”Et voi olla kaunis, koska oot noin punane” ”Ei ketää voi rakastaa tälläst punanaamaa”. Ja noi puna kommentit tuli mun kavereitten suusta ja se teki siit viel pahempaa. Samaa aikaa nii tärkeet ihmiset ja samaa aikaa ne ihmiset jotka pilas mun itsetunnon. Ulkonäköpaineet on alkanu siirtyy myös painoon ja yritän kovasti taistella sitä vastaan, et se ei pääse valloilleen. Itsevarmuut ei oo vieläkää löytyny mistää ja nään silmissäni vaa muitten menestyvän. Muut saa elää onnellisesti ja mä kärsin kaikest...

Kiusaaminen jättää IKUISET arvet

5

symppaa

6 kuukautta sitten

mua alettiin kiusaamaan ku olin seiskaluokalla. olin semmosessa kaveriporukassa jossa tyypit oli ihan mun parhaita kavereita ja mulle tosi rakkaita. oltiin suunniteltu että lähettäis tekemään jotain taas porukalla mutta sitte yheltä porukan jäsenistä tuli idea josta en itse tykännyt ja sanoin että no tehtäisiinkö mielummin toisin. olen äitini ja siskojeni kanssa todella läheinen ja kerroin kaverini ideasta koska mielestäni se ei ollut sopivaa. minä tein väärin. koko porukka kääntyi sen jälkeen minua vastaan. sain kommenttia instagramliveissä, whatsapissa ja kasvotusten sekä vihaisia katseita koulussa. minulle kerrottiin suoraan että pilaan muiden ihmisten elämät olemalla minä. tiedän itse tehneeni tilanteessa väärin mutta toivoisin myös kavereideni tietävän etten ollut ainoa joka teki väärin. juteltiin asioista opettajan avustuksella ja saatiinkin suurin osa selvitettyä. muutamia asioita jäi kuitenkin auki. tällähetkellä en ole pahimpien kiusaajieni kanssa tekemisissä oikeastaan ollenkaan. muutama poika on isommassa porukassa johon kuuluu lähes kaikki ikäiseni lestadiolaiset kotipaikkakunnaltani. nykyään minulla on aivan todella ihania ystäviä. rakastan teitä. kiusaaminen, vaikka se ei ollut edes niin pahaa kuin olisi voinut olla, on jättänyt arpia. mietin paljon mitä muut minusta ajattelevat ja vaikka pikkuhiljaa pääsen siitä yli, suurimman osan ajasta ajattelen että kroppani pitäisi muuttua ollakseni hyväksyttävä. mutta kaikille kiusatuille todella isot tsempit!! feel u<333

kasiluokkalainen

8

symppaa

5 kuukautta sitten

Hei. Oon jo nyt pia täysikänen mutta oon kokenut kokoikäni kiusaamista ja tämän vuoksi masennuin pari vuotta sitten. Oon kokenut koulukiusaamista/syrjimistä n.6vuotta tuntuu pahalta kun itse ei voi tehdä mitään... koittaa vaan olla iloinen kaikesta huolimatta.. minusta on levitetty paljon huhuja ja juoruja jotka ei ole totta mutta edes juttujen alkuperää ei ole tultu minulta kysymään.. on vain ignoorattu kaikkialla.. kaiken tämän lisäksi myös perheessä minua on kiusattu... tuntuu kuin en kuuluisi minnekkään kaikkialla vain kiusataan ja syrjitään tai puhutaan juoruja tai pahaa.... olen käynyt pariin otteeseen psykan kans puhumassa ja suosittelen kyllä lämpimästi sitä kaikille! :) tsemppiä muillekkin jotka kamppailee näiden asioiden kanssa!!

kiusattu

16

symppaa

6 kuukautta sitten

Kiusaamiseni alkoi jo ala-asteen ensimmäisenä vuonna. Aluksi se oli yksin jättämistä välituntisin. Päivien/viikkojen edetessä se alkoi tulemaan myös tunneille mukaan, ryhmätöihin ei haluttu, liikuntatunneilla olin aina yksin tai opettajan parina.. Siitäkös kaikki riemastui. Toisena vuonna se kehkeytyi jo kuvataide/koulutöiden tuhoamiseen, tavaroiden varasteluun, piloihin, kuten se kun löysin repustani sinne kaadetut perunavellit ruokailun jälkeen. Kolmantena vuonna ajattelin ettei se voi enää pahentua, mutta sitten kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Minua kaadettiin maahan, heiteltiin tavaroilla Yms. Pahin/traumaattisin kaikista sinä vuonna oli kuitenkin se kun ryhmä ylempi luokkalaisia raahasi minut väkisin koulun kiikkujen luo ja hakkasivat kiikulla päähän, edelleenkin minulla on suussa posken mittainen arpi, sekä onneksi hiusten alla piilossa oleva 7cm pitkä arpi. Muistan vieläkin elävästi sen kun kävelin verissäpäin, itkien kotiin tapauksen jälkeen. Samaa rataa jatkuivatkin loput ala-asteen vuodet. Ylä-asteelle siirtyessä pelkäsin, mutta olin myös toiveikas uudesta koulusta ja luokasta, mutta tottakai pahimmat luokan kiusaajat tulivat samalle luokalle. Sama kuvio kun ala-asteella siis seurasi minua, mutta mukaan tuli lisäksi juorut ja kiusaajat saivat porukkaansa lisää ihmisiä... Nykyisin opiskelen ammattiopistossa, opiskelu on haastavaa masennuksen, ahdistuskohtauksien, paniikkikohtauksen Yms. Takia. En kykene nukkumaan 1h kauemmin painajaisten takia ja syön siksi unilääkkeitä, lisäksi käyn psykiatrilla 2x viikossa. Vanhempiani asiat eivät kiinnosta, he ovat muuttaneet 200km päähän, asun vanhemman siskoni kanssa, ja yritän kaiken keskellä pyörittää taloa pystyssä, hänen käydessä töissä.. Päivittäin olen niin rikki että romahdan illalla täysin, enkä enää saa edes kyyneleitä aikaiseksi, joka helpottaisi pahaa oloa. Kai se on vaan kestettävä tai kaivettava kuoppa...

Rikkinäinen

4

symppaa

6 kuukautta sitten

Mun kaveria on kiusattu koulussa. Ja aina kun olen mennyt puolustamaan, niin olen itsekin joutunut kiusatuksi. Me ollaan puhuttu opelle ja rehtorille, mutta ei ole auttanut. Tämä kiusaaja mm. haukkuu ja uhkailee. Mun mielestä kiusaaminen on typerää ja sen on pakko loppua. Pistetään stop kiusaamiselle!

Yks tyttö vaan

28

symppaa

5 kuukautta sitten

Mä saan joka päivä viestei missä lukee että tapa ittees ruma läski... Noi sanat satuttaa ja jopa mun äiti kiusaa mua on ruvennut mollaamaan mua ja mun lastensuojelu laitos nii täällä nuoret haukkuvat mua läskiks ja rumaks ja kaikeks

Ekana mua kiusattiin koulussa nykyään netissä

17

symppaa

6 kuukautta sitten

Hei! Kun menin ensimmäiselle luokalle mulla oli vielä pari kaveria. Olin yhden kaverin kanssa joka päivä. 3 luokalla meidän välit meni jotenkin tosi huonoksi. Ja se löysi uuden kaverin. Sit mä jäin aina yksin. Eikä kukaan huomannu. Olin aina kuin ilmaa. 5 luokalla yks luokkalainen alko kiusaamaan mua. Se oli lähinnä fyysistä kiusaamista. Kerroin siitä äidille mut ei se siltikään loppunut. No 6 luokan lopussa se loppu. Alettiin olla kavereita. Kun mentiin 7 luokalle. Päästiin samalle luokalle,se unohti mut ihan täysin. Löysin uuden kaverin. No tää vanha kaveri alko kiusaamaan muun luokan kanssa tätä mun uutta kaveria. Sitä kesti lähes vuoden. Kerrottiin siitä opettajalle. No loppu se osittain. Kyl me aina syrjään jäätiin. Mutta oon niin kovin onnellinen et opettaja puuttu siihen ja se saatiin melkeen kokonaan loppumaan. :)

Nainen, 15v

57

symppaa

6 kuukautta sitten

Mä tiedän miltä tuntuu olla kiusaajien puolella ja mä tiedän myös miltä tuntuu olla se, joka on tullut kiusatuksi. Kumpikaan ei tunnu kivalta, enkä toivo sitä kenellekkään. Lopetetaan toisemme kiusaaminen, aletaan arvostamaan toisiamme yhä enemmän ja välittämään.

Sonja Aiello

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.