#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

21

symppaa

5 kuukautta sitten

Oon 11 vuotias tyttö mua on kiusattu 5vuotta ja minuun on jättänyt sellaiset arvet pelkään ihmisiän ja kiusataan vieläkin

E. P

3

symppaa

5 kuukautta sitten

Kaikki alkoi jo hoidossa. Olin 4-5 vuoden ikänen kun menin iltapäiväksi hoitoon. Jossa oma isosiskoni oli myös. Aluksi kiusaaminen oli vain yksinäisyyttä ja sitä että mua ei otettu leikkeihin mukaan. Mutta eskariin mennessä kiusaaminen lisääntyi. Ja opettaja ei puuttunut siihen millään tavalla. Jo 5-6vuoden ikäiset lapset osasivat satuttaa. Ala-asteella meno vain jatkui. Haistattelua ja syrjintää. Purkan laittoo hiuksiin. Joiltakin sain myös lyöntejä. Mutta ne sattuivat vähemmän kuin ne sanat. Ne sanat mitkä olivat kuulemma vaan vitsiä. Aloin pelätä kouluun menoa. Ahdisti. Halusin vaan jäädä kotiin nukkumaan. Kotiin missä omat siskot myös jättivät yksin. Eivät ottaneet leikkeihin mukaan. Olin enimmäkseen yksin. 5 ja 6 luokalla luovutin ja en enään edes yrittänyt. En yrittäny ystävystyä kenenkään kanssa. En enään jaksanut. Toivoin vain pääseväni pois. Mua inhottiin joka paikassa. Aloin lopulta kiusaamaan muita. Nuorempia. Kostin heille ne kaikki sanat ne joka ikisen lyönnin. Ylä-asteelle siirryttyä voin todella huonosti. Eikä vain se kiusaaminen koulussa vaan harrastuksissa ja ihan sama mihin menin mua kiusattiin tai syrjittiin. Ylä-asteella sain lopulta 3 "kaveria" tai niin kuvittelin mutta parin vuoden päästä selvis että he olivat niitä jotka mun asioita muille levitti. He aloittivat monet jutut. Lopulta aloin kiusaamaan vielä enemmän muita. Jos joku yritti kiusata mua annoin takasin mutta pahemmin. Kiusasin heitä jotka istuivat yksin välitunteja. Heitä jollainen olin itsekkin. Ei se helpottanut oloa. Ei yhtään. Halusin kuolla. Ja joka ikinen Tapa ittes kommentti vei mua lähemmäs itsemurha yritystä. Luulin että kaikki loppuis kun pääsisin ylä-asteelta mutta edelleen 6 vuotta ylä-asteen lopusta olen edelleen kiusattu. Ku menin opiskelemaan sain niskaani lisää ilkeitä kommentteja. Ja no aloin puolustamaan itseni. En antanut muille mahdollisuutta tutustua muhun. Koska pelkäsin että jokainen satuttaa vaan enemmän. Edelleen ne ilkeät kommentit ja lyönnit estävät mua elämästä. Edelleen pelkään joutuvani kohteeksi. Ja edelleen olen kohde. Jopa ihmiset jotka eivät tiedä kuin nimeni huutelevat ja nauravat ilkeyksiä. Kuinka monta vuotta mun tarvii vielä jaksaa? Kuinka monta ihmistä saa vielä murtaa mua enemmän? Kuinka paljon mun tarvii antaa anteeks? Ja miten pystyn elämään kun tiedän tehneeni jollekkin toiselle samoin? Kiusatusta tuli kiusaaja. Syrjitystä tuli syrjiä. En anna muiden tulla liian lähelle jotta he eivät voi satuttaa. Tällä hetkellä jokanen hyvä kommenttikin tuntuu vittuilulta. Jokainen katse tuntee halveksuvalta. Jokanen ihminen kuitenkin vain satuttaa. Koska voin taas olla onnellinen? Koska voin laskea suojamuurit ilman pelkoa hyökkäyksestä. Joka ikinen ilkea sana satuttaa. Anteeksi pyyntö on turhaa koska se ei korjaa haavoja.

Kiusatusta kiusaajaksi

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua kiusattiin koko ala-asteen ajan, koska olin erilainen ja en ole mukamas ”täysin suomalainen” vaikka olen syntynyt Suomessa ja mun vanhemmat on Lähi-Idästä. Mulle huudeltiin sitä että olen terroristi, murhaaja yms. ja tavaroitani piiloteltiin. He kuiskuttelivat minusta kaikkea pahaa selän takana ja lähettivät minulle someen kaikkea todella sietämätöntä. He kiusasivat minua pari kertaa jopa julkisella paikalla - ostoskeskuksessa eikä kukaan puuttunut asiaan. Sen jälkeen en uskaltanut enää lähteä yksin ulos. Kerroin siitä opettajalle mutta hän ei välittänyt. Olin 2 vk pois koulusta. Piilotin aamulla reppuni, vaatteitani ja kenkiäni vaatekaappiin. Kirjauduin salaa vanhempien Wilmaan ja väärensin poissaolot terveydellisiksi. Piilouduin sitten meidän talon saunaan ja itkin siellä. Eräänä päivänä luin luokan ryhmän viestejä ja minusta huhuttiin sitä että olisin yrittänyt itsemurhaa. ”Kuolispa se vitun huora vaa pois, tekis kaikille suuren palveluksen” Olin saanut tuollaisia viestejä monia kertoja ja sitten en kestänyt enää. Äitini oli jäänyt silloin kotiin, mutta kun kuulin että hän meni vessaan, menin hakemaan keittiöstä veitsen. Äiti kuuli kun joku oli keittiössä mutta juoksin nopeasti takaisin saunaan. Istuin siellä itkien keittiöveitsi kädessä, mutta sitten äitini tuli kylppäriin ja kuuli itkuni. Hän oli niin shokissa kun huomasi että mitä pitelin kädessäni. Kerroin sitten hänelle kaiken tapahtuneen. Silloin oli vielä aamupäivä, joten äiti laittoi minut heti autoon ja lähdettiin kouluun. Jouduin siellä selittämään rehtorille kaiken. Rehtori oli hyvin vihainen kiusaajille, mutta hän sanoi että voin mennä kotiin, koska sanoin etten pysty olemaan siellä. Sain sitten aikuisilta apua ja se kiusaaminen saatiin loppumaan. Olen niin onnellinen kun äiti huomasi minut ja hankki minulle saman tien apua. Olen nyt ylä-asteella ja saan välillä kuullaa jotain pientä härnäystä entisiltä kiusaajiltani, mutta opin kuitenkin pitämään puoliani.

Uskaltakaa hankkia apua

16

symppaa

5 kuukautta sitten

minua on syrjitty seksuaalisen-suuntautumisen, musiikkimaun, ulkonäön, sukupuolen, harrastuksien ja tiettyjen ohjelmien katsomisen takia (esim. piirrettyjen katsomisen takia).

syrjitty

4

symppaa

5 kuukautta sitten

Mua kiusataan koska: pukeudun tummiin, oon homo, mul on adhd, oon erilainen, pidän poikien vaatteita, mul ei ollu muita kavereita kun vaan mun serkku,koska kukaan ei halunnut olla mun kaveri,oon nolo....sain mun ekan kaverin vasta 1 luokalla, mutta se ei lopettanu mun kiusaamista. Mua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin ja sanottiin että se oli vahinko ,haukuttiin kun en ollut paikalla, pilailtiin koka oon pokamainen, väitettiin että oon tyhmä koska olin huono matikassa enkä keskittynyt siihen kunnolla. Nykyään kuitenkin oon oma itseni......ennen olin hiljainen, yksinäinen ja outo. Nykyään olen paljon sosiaalisempi ja mukavampi.... Kaikki johtuu siitä että mä aloin luattaa itseeni enkä pitänyt itseäni minään tyhmänä idioottin vain olin oma itseni.mua kiusataan viäläkin..mutta mä en anna niiden pilata mun aevokasta elämää ...btw kaikille kiusaajille: Lopettakaa kiusaaminen se pilaa toisten ihmiste elämän ja koulunkäynnin. Kiusaaminen ei oo coolii se on vaan ihan tyhmää

...######

9

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua on kiusattu mun koon ja muodon takia koska olen vähän isompi kokosempi sain aina katseita selkäni takana puhuttiin minua on myös haukuttu possuks ja haukuttu vaateiden perusteella. Olen ollut myös enemmän poikatyttö sillä halusin pelata jalkapalloa poikien kanssa jonka takia mulle sanottiin koko ajan että älä oo poikien kanssa lopulta me muutimme pois ja vaihdoin koulua niin kiusaaminen on loppunut ja olen löytänyt itsenilaisia kavereita

Nyt riittää

9

symppaa

6 kuukautta sitten

Olin koulukiusattuna koko koulu aikani. Ulkopuolelle jättäminen, ei ehkä kuulosta radikaalille, mutta kun sitä jatkuu koko nuoruuden, kummasti se vaikuttaa. Lopulta sitten niin, että sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa, vaikka itse tahtoisi osallistua ja olla, alkaa vetäytyä, kun ei ymmärrä eikä osaa lukea toisia ihmisiä. Käyttäydyin sitten itsekkin, kuin idiootti. Käyttäydyn edelleen, kuin idiootti, koska toisille itsestään selvät sosiaaliset asiat saattavat olla minulle epäselviä ja suorastaan loukkaavan tuntuisia. Ja kun kritiikissä on kuunnellut vittuilun sävyä tai suoranaista vittuilua, mikään järkevä palaute pyytämättä, ei ole muuta kuin vittuilua. Varmaan ikuisesti muistan, kun minua haukuttiin anorektikoksi, kun kerrankin laitoin vähän ihon myötäisemmän paidan päälle. En sen jälkeen laittanut, ehkä kymmeneen vuoteen. Itse olisin vaatinut aikaa tutustua rauhassa. En tuntenut oloani turvalliseksi luokassa jakaa juuri mitään henkilökohtaista. En edes ala asteella. Meillä oli sellainen tehtävä, olin ehkä kuusi, kun piirrettiin talo ja esiteltiin se muille, sitten kysyttiin millainen se avain siihen on, että kaverit pääsee käymään. Taisin silloin jo vastata, että se on piilossa tai heitetty pois. Myöhemmin jouduin töissä työpaikka kiusatuksi, kokemattomuuteni ja ikäni vuoksi. Seuraavassa työpaikassa, minua muuten vaan kohdeltiin alempiarvoisena juoksupoikana, vaikka arvoltani olin sama, kuin kollegani. Erona vain, että olisin halunnut mennä ja tehdä, enkä jumittua pyörittelemään peukaloita, hetkinä, joina oli tyhjää. Se kärjistyi lopulta työaikani kyttäämiseen, minun piti raportoida kollegalleni missä menen ja miksi. Sain siirron muihin tehtäviin ja paloin loppuun osaamattomuuttani. itsesyytöshän ei lopu, koen aina olevani huonompi, kuin muut, kun en jaksa yhtä paljon. Soimaan itseäni joka virheestäni, koska kukaan muu sitä ei enää tee. Kiusaan siis nykyisin itse itseäni, olen niin ehdollistunut siihen, että aina tulee sanomista. Ääni jolla itseäni kiusaan, ei ole omani. Vaan viimeisimmän kiusaajani. Vaikka nykyisellään olenkin antanut anteeksi, mikä muuten helpottaa kohtuullisen paljon, niin olen miettinyt olisiko tämä voitu välttää, että olisi ollut joku aikuinen, jolle ne kiusaajat olisivat pahaa oloaan voineet purkaa, sitä muuta osuutta siitä, kuin ulkopuolelle jättämistä. Sen sijaan, että aikuisen ihmisen pitää kiusata ja simputtaa toista, en ole osannut antaa anteeksi vielä. Aikanaan sekin, kerroin jo olevani hidas. Lämpenen hitaasti ja unohdan hitaasti. Mutta minä kykenen antamaan anteeksi. Nykyisin minulla on mahtava kumppani, joka pitää minusta, koska olen minä. Ei arvostele tempperamenttista ja hidasta luonnettani, ei painoani, ei mitään. Hän osaa myös ilmaista huolensa, kuten aikuinen ihminen jos siihen on tarvetta. Ehkä siksi, että hänen oma elämänsä on peilikuva omastani. Vain paria lukua jäljessä. Olemme sosiaalisia erakoita, mutta roolipeleissä ja kirjoissa voimme olla mitä tahansa, niissä kun kaikki on mahdollista.

Muu, 27v

4

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua on kiusattu jo päiväkodista asti. Oon aina pukeutunu maskuliinisemmin ja leikkinyt poikien kanssa. Olen myös ylipainoinen sairauden takia. Jouduin lopettamaan 3 erittäin rakasta harrastusta kiusaamisen. Transuksi haukkumista, hajupommiksi haukkumista, lyömistä, läskiksi haukkumista, tönimistä, tavaroiden rikkomista, uhkailua, syrjimistä. Kaikkea löytyy

Yläkoululainen

2

symppaa

6 kuukautta sitten

Olin koko peruskouluajan kiusattuna. Ne yhdeksän vuotta yksinjäämistä ja selkäänpuukotusta jätti todella isot arvet ja traumat. Oon aina ollu se ruma ja läski. Aina se outo. Oon taistellu oman pääni kanssa, yrittäny lähteä tästä maailmasta monesti. Siitä on nyt viisi vuotta, enkä mä vieläkään kykene menemään kouluun. En tuu varmaan koskaan saamaan peruskoulun jälkeistä koulutusta näiden haavojen takia. Mun elämä murskattiin. Mut mä yritän. Itteni takia. Joka päivä mä joudun käymään taisteluita mun pään sisällä ja jankkaamaan positiivisia asioita, sillä kun yhdeksän vuotta kuulee pelkkää pahaa itsestään, siihen alkaa uskomaan. Jos sulla on millään tavalla sama tilanne tai muuten vaan paha olla; taistele. Ittes takia. Älä luovuta. Oot arvokas ja hyvä ihminen.

Ehkä tää vielä joskus tästä.

21

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua ei oltu ikinä ennen kiusattu (1-7lk) mut 8lk pari tyyppiä alko haukkumaa mua mykäks ja et he ei oo koskaa kuullu et puhun vaik puhun todella usein myös heidän kuullen mun kavereille. Se ei ehkä kuullosta kiusaamiselta mut siltä se tuntu. Sitä haukkumista oli varmaan kuukauden ajan niissä luokissa missä istuin näiden "kiusaajien" lähellä. Monena iltana itkin, koska en halunnu mennä seuraavana päivänä kouluu ettei mua haukuttais . Kerroin tästä äitille ja hän laittoi heti opettajalle viestiä tästä tilanteesta. Opettaja ymmärs hyvin ja seuraavalla tunnilla vaihdettiin paikat. Tästä pienestä "kiusaamisesta" jäi mulle tosi epävarma olo enkä pysty enää olemaan meijän luokassa oma itteni ja olemaan ns. normaalisti, koska pelkään oman pääni sisällä et mua aletaan taas haukkua. Tiedän itekki et oon hiljaisempi ihminen enkä tykkää puhua koko ajan kaikkien kanssa, mutta voisi ne kiusaajat miettiä et onko sen kiusatun mielestä tommonen käytös kivaa. Yritän parhaillaa päästä yli siitä haukkumisesta ja vielä pitäs jaksaa 1v. ennen ku pääsee eroon niistä kiusaajista.

Pienikin asia jättää jäljet

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.