#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

7

symppaa

6 kuukautta sitten

Itseäni on kiusattu jo monta vuotta tic-liikkeeni takia jolle en itse voi mitään. Olen joutunut kuuntelemaan huuteluita ihmisiltä jotka eivät edes tunne minua. Kiusaamista on ollut koulussa, vapaa-ajalla kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Kaikki alkoi kun olin kolmos luokalla, vanhemmat oppilaat kiusasivat. Kerroin asiasta silloiselle opettajalleni, joka sanoi että kyllä ne sen lopettaa, mutta eivät lopettaneet vaan kiusaamista jatkui tämän porukan osalta vielä kutos luokkaan asti, jolloin minulla vaihtui opettaja ja hän otti kiusaamiseeni puuttumisen asiakseen. Se auttoi vähän aikaa, kunnes menin ylä-asteelle, siellä olin jokaisen "kovemman jätkän" silmätikkuna. Mutta kun kerroin asiasta rehtorille, kiusaaminen väheni huomattavasti saatoin välillä kuulla huuteluita,mutta siinä vaiheessa olin jo niin kauan kuunnellut haukkumista ja ilkeitä puheita että osasin jollain tasolla suodattaa ilkeät kommentit vaikka ne edelleen satuttivat. Nyt pari vuotta myöhemmin olen tajunnut kuinka rankasti kiusaaminen on vaikuttanut minuun ihmisenä. Muistakaa kiusatut että kiusaajilla on toden näköisesti vain omia ongelmia joita yrittävät siirtää muille. Ja kiusaajat voisitte miettiä että jo yksi sana voi saada toiselle tosi pahan olon aikaan ja kun sitä pahaa oloa panttaa sisällään jopa vuosia se saattaa olla ihmiselle kohtaloksi. Itse voin tämän kertoa sillä itselläni se ei ollut kaukana. Kiitos ja tsemppiä kaikille kiusatuille. Te ootte tärkeitä muistakaa se

Tic-liikkeinen tyyppi

1

symppaa

6 kuukautta sitten

Olin eskarissa leikin toisten kans, mutta en ollu ikinä muiden kaveri. No tulin kuitenkin opettajan kans hyvin toimeen. Eskari vuosi kulu loppuun, ja edessä oli kesäloma jonka jälkeen alkoikin koulu. Vuosi vuodelta olin vähemmän tekemisessä muitten oppilaitten kans. Mua alettiin nimittelee olan takaa ja jättää leikkien ulko puolelle niin alkoi syrjäytymiseni. Koulu vaihtu kun menin 5lk jolloin homma paheni kolmen kertaseks mua haukuttii selän takana kiusaaminen myös laajeni fyysiseks milloin ei haluttu päästää tunnille. Ja menetin ainoan kaverin jonka olin onnistunut saamaan vain, koska hän halusi olla johtaja kaveri porukassaan. Se oli eka selkäänpuukotus, ois jättäny sen tekemättä, nykyään ollaan ihan ok väleis, vaikka ei nähä juuri koskaa ku välimatkaa on se 500km ainaki, mut sillonko nähää niin tervehitää. Onnistuin saamaan kaverin muutamaks vuodeks, kunnes tämän sisko yllyttää puukottaa mua selkää. Sen jälkeen en ole hälle puhunu, enkä tulekkaan varmaan puhumaan. Sit on edessä muutto ja meen 8lk. No koulu alkaa ilman kiusaamista, mutta kyllä minä tiiän et siel mua jollain tasol kiusataan. Saan mä vähän juttu seuraa välkille, ja tunneil pystyn olee iha hyvi ryhmätöis mukana mut siihen se jääki. 9lk menee kevään vikaa päivää odotellessa jolloin enää ikinä tarvi mennä kouluu, jos siel kiusataa, no ei se ihan niin ollukkaan. Eka vuos amiksessa ja olen taas se jota kiusataan. No kesän loppu hetkil ekan vuode jälkeen, päätän vaihtaa kouluu ja tällä kertaa tuurini on hyvä saan hyvän luokan jossa tunnen kuuluvani joukkoon ja kavereita. Heitetää kavereitten kans toisista läppää joka välil on vähä surkeempaa, mut ei se mitään kunhan kaikilla on hauskaa luokassa. Isoin kiitos kuuluu nettikavereilleni varsinki niille joihin olen Discordissa tutustunu pelejen kautta en tiiä miten oisin jaksanu ilman teitä. Ootte antanu paljon voimia ja osasta teistä on tullu erittäin tärkeitä. #STOPKIUSAAMISELLE

Lila

6

symppaa

6 kuukautta sitten

Ala-asteella minua kiusasi yksi luokkani poika, jonka kanssa olin jopa kaveri jonkin aikaa, mutta en tiedä miksi hän rupesi tekemään sitä minulle. Minulla oli silmälasit ja se saattoikin olla yksi syy. Joka toinen päivä hän keksi jotain pääni menoksi ja teki minut joskus aivan hulluksi ja seurauksena rupesin riehumaan ja käymään hänen päälleen. Asiasta käytiin vuosia monia opettajan keskusteluita ja kiusaajani tottakai kiisti kaiken. Muistan vieläkin kun jatkuva kiusaaminen aiheutti harhaluuloja ja sen takia minua alettiin katsoa oudon silmin. Minulle kehittyi aika kovat traumat mutta niitä ei ilmene kuin aivan vähäsen nykyään. Minulla oli onneksi muutama todella hyvä kaveri joiden kanssa olen vieläkin hyvin jutussa ja vietän aikaa. He ovat aina olleet tukenani ja olen siitä hyvin kiitollinen heille. Nykyvanhemmat älkää antako lapsenne tulla kiusatuksi, se ei ole todellakaan hyväksi lapselle ja se voi pahimmassa tapauksessa tuhota ihmisen koko elämän.

Kiusattu

5

symppaa

5 kuukautta sitten

Eskarissa muo kisas yks meijän luokkalainen, kun en osannut lukea ja se osas. Ja nykyään meijän luokkalaiset kiusaa paljon enemmän, koska mulla on luki häiriö ja muita vikoja kuten rytmihäiriöitä

08

7

symppaa

6 kuukautta sitten

Minua on kiusattu koko ala-aste eri tavoilla.Suurimmaksi osaksi minua on syrjitty eikä ole otettu mukaan leikkeihin yms.Ala-asteen kolme viimeistä vuotta minua alettiin haukkua esimerkiksi ’syöväksi’,koska minulla oli akne.Minua välteltiin ja viereeni ei istuttu.Se tuntui pahalta ja sitä jatkuu vieläkin.Usein ryhmätöissä minua ei huomioida millään tavalla.Minulla on vain yksi kaveri ja hänkään ei ole mikään paras mahdollinen.En saa hankittua enempää kavereita,koska olen ujo ja minusta tuntuu ettei kukaan muutenkaan halua olla kaverini.Kiusaaminen on jättänyt sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja kouluun meneminen joskus ahdistaa.

Kiusattu

12

symppaa

6 kuukautta sitten

Kun olin pieni sanoin kaikille että isäni on kuollut. Oikeasti isäni oli alkoholisti ja minulle maailman pelottavin ihminen joten oli helpompaa kertoa hänen kuolleen ja sitä toivoin. Minua kiusattiin ala-asteellaa isäni kuolemasta ja siitä että olin muka läski ja ruma lapsi. Suurin pelkoni aina on ollut hylätyksi tulemisen pelko ja sen sain kokea pahimmillaan kun olin parhaimillaan aivan yksin 3kk. Kiusaamiseen ei puututtu ja se alkoi syömään minua sisältä ja nelosen alussa olin varma että haluan kuolla. Kuitenkin päätin että pysyn elossa äitiäni varten ja teen elämästäni parempaa. Minun kohdallani se tarkoitti että aloin itse kiusaamaan. Milloin laitoin minua vuotta nuoremman itkemään ja milloin tönäisin toisia maahan. 7 luokalla sain jopa omalla kiusaamisellani lapsuuden kiusaajani vaihtaamaan koulua. En tiedä miksi, mutta en kadu tekojani ja olen iloinen lapsuudestani. Sain kokea jotain kamalaa joka kasvatti itkevästä pikku tytöstä kauniin nuoren naisen joka ei pelkää sanoa omaa mielipidettä eikä varsinkaan pelkää muiden mielipidettä itsestään.

Kiusattu ja kiusaaja

8

symppaa

6 kuukautta sitten

Olen pieneltä kylältä kotoisin ja kävin ala asteen 30 oppilaan koulussa. Kaikki tytöt alkoivat syrjimään minua jo esikoulussa ja kun siirryin ykkös luokalle. silloin kiusaaminen paheni. Esimerkiksi minut lukittiin vessaan ja tiputettiin kiipeilytelineestä. Tätä jatkui oman ikäluokkani tytöiltä niin pitkään kunnes halusin jäädä kertaamaan kolmannen luokan. jonka jälkeen ystävystyin vuotta nuorempiin. Kiusaaminen ei ole kokonaan vieläkään loppunut edes lukiossa. nämä ovat pienen kylän ongelmia kun suurimman osan tyypeistä tuntee ihan lapsesta asti, joten he voivat levittää juoruja eteenpäin uusille tuttavuuksille. Kiusaaminen on vaikuttanut paljon minun luonteeseeni. olin joskus todella puhelias ja tykkäsin esiintyä. Vielä lukiossa pelkäsin jopa luokan eteen menemistä, sillä takarivin tyyppien katseet pistävät selässä kävellessä luokan eteen. Kun pidän esitelmää en uskalla nostaa katsetta papereista, etten näkisi kun ihmiset supattelevat toisilleen. Nykyään olen yliopiston viimeisiä vuosia vetämässä, eikä kiusaamisen jättämät arvet ole parantuneet. Olen vieläkin hyvin ujo ja sulkeutunut ikäisteni seurassa, varon jokaista liikettäni. Olen kummitäti 7 vuotiaalle tytölle joka kertoi minulle että muutama tyttö kiusaa häntä koulussa. Hän ei ollut uskoltanut kertoa opettajalle tai vanhemmilleen, mutta oli joskus kuullut äitinsä puhuneen että minulla on kiusatun taustaa. Omalla kohdallani en enää voi muuttaa ja puuttua kiusaamiseen mutta pystyin estämän yhden elämäni rakkaimman pikku ihmisen alkavan kiusaamis kierteen lopettamisessa. Onneksi hän uskalsi kertoa kiusaamisesta hyvissä ajoin eikä antanut kiusaamisen jatkua yhtä pitkään kuin tädillään. Ja nykyään onneksi puututaan paremmin kiusaamiseen. Minun aikaani ala-asteella jos kerrottiin kiusaamisesta se vain paheni. Lukiossa opettajat eivät halunneet myöntää että lukiossa voi vielä kiusaamista tapahtua.

pienen kylän tyttö

6

symppaa

6 kuukautta sitten

Kiusattiin haukkumalla ja kaikkee potkimalla sain kerrottuu ja Sit se loppu hetkeks mut sit heti tultiin sanomaan miks kerroit läski ja lähettiin pois ja seurattiin Ja laulettiin pilkka lauluja mut sit mun kaverit auttoi mua ja sit neki oli mum tukena vanhempien lisäksi Ja sit se loppu ne ei enää tullu kaikki kaverit oli rohkeita ja meni väliin ja sano hei lopettakaa jo se kiusaaminen ja sit se ei enää jatkunu

Siitä selvii

18

symppaa

6 kuukautta sitten

Kiusaaminen kohdistuu yleensä aina "erilaisiin" lapsiin/nuoriin. Jos et tykkää tästä tai pukeudu näin tai noin on helppo joutua kiusaamisen kohteeksi. Omat kokemukset kiusaamisesta on ala- sekä yläasteelta. Ala-asteella kiusaaminen äityi niin pahaksi, että vanhempieni tuella vaihdoin koulua takaisin entiseen. Kiusaaminen ehti kestää yli vuoden, jonka aikana minua syrjittiin, haukuttiin ja mielipiteitäni ei kuunneltu. Kyseisen koulun puolesta asiaan suhtauduttiin täysin ala-arvoisesti. Oppilaille järjestettiin keskenään "selvittelyjä", joissa kiusaajat ja kiusattu ohjattiin huoneeseen keskustelemaan ilman aikuista! Eipä ole helppoa siinä kiusattuna 1 vs. 4 tilanteessa yrittää sanoa mitään. Kun vanhempani ottivat yhteyttä kouluun ja kävivät keskustelemassa opettajan sekä rehtorin kanssa, perheellemme ehdotettiin perheterapiaa, koska minussa oli ilmeisesti "jotakin vialla", kun muut lapset kiusasivat minua. Koulun vaihdoin jälkeen minua ei enää kiusattu, mutta yläasteelle siirtyessäni jouduin taas ilkeiden juorujen ja haukkumisen kohteeksi. Tosin tuohon mennessä olin ehtinyt kasvattaa nahkani paksuksi enkä antanut ilkeilijöiden kommenttie häiritä elämääni niin paljon, sillä minulla oli myös omat kaverini toisin kuin entisellä ala-asteellani. Tästä kaikesta minulle on jäänyt arpia, joiden kanssa olen saanut työskennellä nyt aikuisena. Hyvänä esimerkkinä on se, että vasta viime vuosien aikana olen tajunnut että uudet ja tuntemattomat ihmiset eivät automaattisesti vihaa ja halveksu minua, vaikka usein pienen kiusatun minäni aivot minulle vielä joskus väittävät.

mieti tekojesi seurausta

5

symppaa

5 kuukautta sitten

Mä itse olen ollut kiusattu, ja myös kiusaaja. Mua alettiin kiusata heti ensimmäisellä luokalla, haukkuen, pilkaten ja musta keksittiin tyhmiä juttuja. Mun korvaan huudettiin ja mua säikyteltiin ja kun säikähdin ne kaksi kiusaajaa vaan nauro ja lähti pois. Olin ykkösluokalla tosi ujo. En uskaltanut kertoa opettajille siitä, kotonakin se oli hieman vaikeaa. Ekan luokan loppua kohden se kuitenkin väheni, kunnes muutinkin kokonaan toiselle paikkakunnalle toisella luokalla. Koulu vaihtui ja sain uusia kavereita. Mutta ensimmäisen kouluvuoteni jälkeen jälleen uudessa koulussa olin edelleen tosi ujo enkä meinannut juurikaan päästä piireihin mukaan. Muistan eräänä päivänä itkeneeni koulun pihan portailla ja kuulleeni erään luokkalaiseni sanoneen: "Mä en ees jaksa kattoo sua." Kaikki järjestyi kuitenkin. Meistä tuli sen ihmisen kanssa tosi hyviä ystäviä silloin ja aloin tulla toimeen luokkani kanssa. Olin todella onnellinen kun vaihdoin koulua. Siellä sain ystäviä, joista muutama on ystäväni edelleen. Minusta tuli itsevarmempi. Enää en edes kuvittelisi olevani sama tyttö kuin silloin. Mutta jossain vaiheessa mielentilani muuttui. Tuli riitoja ja ongelmia kavereiden kanssa. Kävin kerran jopa yhteen kaveriini kiinni ja jouduin isoihin ongelmiin. Kutosluokalla koin tulleeni petetyksi. Minusta tuli äärimmäisen vihainen ja sanoin parhaalle ystävälleni mitä rumimpia asioita koulussa päin naamaa ja tyhmänä, jatkoin samaa haukkumista ja uhittelua netissä vapaa -ajalla. Tönin ja tiputtelin hänen tavaroitaan. Ja se jos mikä oli lapsellista ja tyhmää. Ja voin myöntää, koska sellaista tein, mulla ei ollu henkisesti hyvä olla. Purin pahaa oloani. Mun maine siinä luokassa meni täysin tyyliin. Mutta kului aikaa ja tajusin että toimintani on todella tyhmää. Pyysin anteeksi. Ymmärrän miksi hän ei heti antanut anteeksi. Hän oli minulle vihainen kauan ja pelkäsin ettemme enää palaisi ystäviksi. Mutta ajan kanssa, hän antoi anteeksi ja saimme asiat sovittua. En olisi voinut kiitollisempi olla silloin. Ja siihen lopetin kiusaamisen, enkä enää ikinä siihen lähtisi. Kiusaaminen on väärin. Kenenkään ei pitäisi joutua kiusatuksi. En osannut antaa itselleni anteeksi vähään aikaan asioiden selvittyäkään. Kaduin ja häpesin sitä mitä tein, pitkään mielessäni. Ja kadun sitä aina. Mutta se on mennyttä, eikä enää ole onneksi läsnä arjessani. Tiedän siis miltä tuntuu olla kiusattu. Tiedän myös millaista on olla kiusaaja. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole millään tavalla loistokas.

Kiusattu kiusaaja

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.