#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

6

symppaa

11 kuukautta sitten

Lupaan olla kiusaamatta kiusaaminen on hirveä asia mitä maailmassa on!

#STOPkiusaamiselle

4

symppaa

11 kuukautta sitten

Oon kokenu häpeää, ja itkua kiusaamisen takia. Mitä kiusaaja muka hyötyy siitä? Tuleeko vain mukava olo olla päällikkö ja saada vallan tunnetta? Olen itse tämän vielä kovin lyhyen elämäni aikan yhdesti kiusannut. Tilanteessa ei sitä kylläkään taida tajuta, miltä kiusatusta tuntuu. Oltiin siis tramboliinilla. Naapuri(pari vuottamua nuorempi) pukkasi noin 5v pojan trampalla maaha ja se sano jotain "Au!" ja se kiusaaminen loppu sitte siihe. Pyydeltiin sen jälkeen kovasti anteeksi ja nyt meijä välit on hyvät nyt. ,')

Kiusaaja

16

symppaa

11 kuukautta sitten

No, oon ollut lähes aina arka ja sisäänpäinsuuntautunut, jonka takia ihmisiin tutustuminen on ollut vaikeeta, jos toinen ihminen ei ota muhun minkäänlaista kontaktia. 2-3 luokalla mun vanhat kaverit ja jopa parhaimmat kaverit potki mut kaveriporukoista pellolle, kamalaa oli se, että ne mun parhaimmat kaverit oikeestaan alotti sen. Alkuun yritin mennä niiden seuraan, mutta ne oli aina piilossa jossain päin meidän koulua. Loppujen lopuksi tyydyin olemaan aina yksin nurkissa tai metsässä (metsässä olo on nykyään kiellettyä). Muistan jonkun takia tosi vähän asioita niistä ajoista, mutta jossain vaiheessa kouluun meno alkoi tuntua lähes vastenmieliseltä, koska mullei ollut kavereita. Sitten muistan, kun kesäloma oli loppumaisillaan ja mietin, että oonkohan mä taas yksin. Loppujen lopuksi tää juttu selvis, mutta mun välit mun vanhoihin kavereihin ei oo vieläkään selvinnyt, vaikka oon jo seiskalla. Noi ajat on jättänyt muhun aika paljon arpia, jotka ei vaan tunnu lähtevän pois. Musta oikeestaan varmaan näkee, että mä oon ollut joskus pahoin syrjitty, koska mä aina meen reunimmaisille paikoille kaikessa. Mä oon ollut aina salailevaa luonnetta, en kerro mitään, mikä voisi aiheuttaa huolta tai muuta negatiivista tunnetta muissa ihmisissä. Aikoinaan koulukummeilla oli tapana haukkua mua (kun olin itse 1lk, eli pieni kummi), kun äiti kysyi, onko mulla mennyt kaikki hyvin koulupäivän päätteeksi, mä vaan sanoin, että on mennyt, loppujen lopuksi jäin kiinni. Samoin, kun päiväkodissa yks tyyppi heitti mua tahallaan täysillä lelujunanvaunulla päähän ja mulle tuli kuhmu, niin sanoin vaan että kaaduin ja löin pääni. Sain yhden kaverin 3-4 luokalla, se tuli meidän kouluun jostain kaukaa, silläkin oli koulukiusaamistaustaa, joten tunnuin samaistuvani siihen ja meistä tuli aika hyvät kaverit ja ollaan vieläkin. Me ollaan muutenkin aika samanlaisia, vaikka se onkin mua vuoden vanhempi, meinaan me tykätään samoista jutuista. Vitosella-kutosella ei oikeestaan ollut oikeen mitään, paitsi, että joillain meidän luokkalisilla pojilla oli tapana haukkua ja vältellä mua, mutta mua se ei oikeen kiinnostanut ja kaikki pojat ei kiusannut mua, joten en halua yleistää, kun osa niistä on aika järkeviä. Mä en kuitenkaan olisi oma itteni, jos mua ei olisi aikoinaan alettu syrjimään, sillä en olisi välttämättä taiteilija, jos niin ei olis käynyt ja piirtäminen mulle nykyään sellanen turvakeino, että jos on tylsää, niin voi tarttua kynään ja paperiin ja kehittyä pirtämisessä. Enkä varmaan kuuntelis tänlaista musiikkia kuin nykyään (esim. Rammstein, Nirvana ja Apulanta) ja mun musiikkimaku näkyy nykyään mun pukeutumisessa, koska mua syrjittiin sillon, siitä että mä matkin, joten muutin tyylini tällätteeksi hevari tyyliseksi ja leikkasin tukankin.

Anonyymi seiskaluokkalainen

12

symppaa

11 kuukautta sitten

Kun päätin 6.luokan kaikki oli vielä hyvin ja olin sellainen iloinen ja sosiaalinen. Menin 7. luokalle avoimin mielin, koska luokkani vaihtui ja oli päässyt yli masennuksesta. Mut sit se kaikki taas alkoi. Seiskalla mua jätettiin ulkopuolelle, luvattiin. mut sit mentiinki muitten kaa ja keksittiin tekosyitä miks munkaa ei voitu olla. Aikaa kului ja masennuin taas. Musta oli tullu taas se joka itki välitunnit vessassa piilossa. Sit tutustuin 3 tyyppiin, jotka oli mulle aivan ihania. Sain vertaistukea ja rohkeutta heiltä. Kasin keski vaiheilla näistä kiusaajista osa halusinkin olla mun kaa välkillä. En tiedä johtuiko se siitä, että olin hyvä koulussa ja multa sai helposti vastauksia vai siitä että olin saanut mopokortin ja olin silloin ainut meijän luokalta. Sain mun hyvältä kaverilta silloin inspista ja uskalsin pukeutua miten halusin, olin laihtunut yli 10 kg. Nykyään kaikki on hyvin mulla ja oon kiusaamista vastaan. Arpia ja jälkiä tästä on mut yritän päästä niistä parhaani mukaan yli mut koskaan se ei tuu tapahtuun kunnolla. Olkaa rohkeita, jonku rakastaa teitä varmasti!❤️

kiusaajista kavereita?

5

symppaa

11 kuukautta sitten

Mun kaveria on kiusattu koulussa. Ja aina kun olen mennyt puolustamaan, niin olen itsekin joutunut kiusatuksi. Me ollaan puhuttu opelle ja rehtorille, mutta ei ole auttanut. Tämä kiusaaja mm. haukkuu ja uhkailee. Mun mielestä kiusaaminen on typerää ja sen on pakko loppua. Pistetään stop kiusaamiselle!

Yks tyttö vaan

6

symppaa

11 kuukautta sitten

Meidän koulussa on tietyt kaveri porukat, ne "suositut" ja ne "ei suositut". Itse kuulun tähän "ei suosittuihin". Tunneilla jos opettaja valitsee parit ja satunkin joutumaan jonkun "suositun" kanssa pariksi, nii heti alkaa "en vitussa ole ton kanssa, hyo vittu" sit sitä alkaa aina miettimään "mikä mussa on vikana🤷" jatkuvaa katselua oudosti ja supettelua, ei hyväksyntää ja syrjintää. Päässä sit miettii joka pv, miksi minä? Mitä olen tehnyt ansaitaksenk tämän?

Life223

18

symppaa

11 kuukautta sitten

mua ei oo aktiivisesti kiusattu, lähinnä laitettu itsetuntoo hiljaa alas. muistan kun olin viis ja meidän naapurissa asu tyttö joka oli mun kaveri. hän melkosen usein muistutteli että vaikka olin vuotta nuorempi olin "läskimpi". itkin asiasta silloin tällöin. no tulee 1. ja 2.lk ja mulla oli kaks hyvää ystävää. ainoo vaan että toinen niistä tuli tosi urheilullisesta perheestä ja mut toinen kaveri kerto mulle usein että se oli puhunu musta jotain että oon läski ja "meidän pitäis varmaa laittaa se urheilee kun se on sellanen pullukka". asiaa ei paljon helpottanut että olen aina ollut varhainen lapsi että murrosikä alkoi mulla näkyä jo sillon 1. ja 2.lk ja mm. menkat tuli jo 3.lk :)...muistan kun olin nii vihanen (olin siis 8) ittelleni että oon niin läski että yritin teipata mun reidet ja vatsan niin että näyttäisin laihemmalta, mutta revin sen pois kun tajusin ettei se auta. (ja perjaatteessa oisin myös kuollu koska veri ei ois kiertäny reisivaltimossa että..juuh) kolmosluokalta muistan kun yks meidän luokkalainen sanoi että näytän siltä että oon ollu ruoka-aikana kotona ja kaikki nauro. sinä yönä mä sitten itkin, mun vanhemmat tuli kun ne kuuli et mä itken, selitin nille mitä koulussa kävi ja äiti sano että voidaan kokeilla yhdessä laihduttamista jos se auttais °______°........no vaikka tää olikin vaan tällänen epämääränen huonojen muostojen muistelu nii ehkä tää silti autto jotai. :) ja tsemppii kaikille joita kiusataan älkää antako sen jatkua yhtään pidempään koska te ette oo sen arvosia joten kertokaa jollekki, okei. <3

•______•

0

symppaa

11 kuukautta sitten

Omat kaverit puhuu meidän luokkalaisesta pahaa hänen selän takana ja nauraa sille, mitä hän sanoo, tekee tai mitä tahansa. Tuntuu pahalta kun en heti mennyt kiusatun puolelle, koska pelkäsin. Olin itsekin välillä pitänyt häntä outona, mutta en sanonut sitä ääneen. Juttelimme kun olimme kahdestaan pari eräässä koulujutussa. Hän kertoi hänen elämästä kamalia asioita. Kiusaamisesta, pahasta äitipuolesta, kiusaavasta isäpuolesta, ahdistulsesta ja masennuksesta. Silloin tajusin miltä hänestä tuntuu ja päätin auttaa häntä olemalla edes hänen ainoa kaveri!

Minäolen

4

symppaa

11 kuukautta sitten

Mua kiusattiin eskarista 3lk asti. Kai 3lk sain kerran koulussa yhdeltä kiusaajalta puupölkystä päähän. Mun koko elämä on hevoset. Rakas harrastus, en vois elää ilman sitä. Kuitenkin, asia mikä sen pilaa: kiusaaminen. Mua on syystä tai toisesta alettu kiusaamaan tallilla. Yhtenä päivänä sain viestin mun entiseltä kaverilta: "koko talli pitää sua kusipäänä" musta on levinny siellä asioita ties minkälaisia, mutta en tiedä yhtään mitä. Sä joka oot kiusattu, et oo yksin.

Kiusattu

11

symppaa

11 kuukautta sitten

Mua alettiin kiusaamaan ala-asteen loppuvaiheessa, enimmäkseen syrjintää ja ulkopuolelle jättämistä. Yläasteella olin masentunut(kiusaaminen oli siihen yksi syy) eikä kiusaaminen siihen loppunut. Mua katottiin ilkeesti ja syrjittiin. Kerran yks luokkalainen tyttö sano mulle et kuole ja oli kuulemma "läppää". Näin jälkikäteen mietin et johtuuko tää siitä et mulla on epilepsia vai mikä homma. Olin aina yksin.

Kiusattu

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.