#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

3

symppaa

5 kuukautta sitten

Minua kiusattiin ensimmäisellä luokalla. Sellaista suoraa haukkumista tai sen tapaista ei tapahtunut, vaan syrjimistä ja pakottamista jne. Kaksi "parasta" kaveriani syrjivät minua, eivätkä antaneet olla kenekään muun kanssa. Olin heikko ja ujo, joten en uskaltanut sanoa heille että minä haluaisin olla muiden kanssa. He eivät antaneet minun pitää sellaisia vaatteita kuin halusin, ja se harmitti. Onneksi nykyään olemme hyviä kavereita kyseisten henkilöiden kanssa, ja asiat ovat sovitut. Enää en ole surullinen asiasta, mutta silti aina kun kiusaamisesta puhutaan, se tulee mieleen. Kiusaamista ei saisi missään tapauksessa tapahtua, koska se voi vahingoittaa kiusattua tosi paljon henkisesti ja myös fyysisesti tietyissä tilanteissa. Itse kuitenkin uskalsin silloin kertoa vanhemmilleni ja opettajalleni kiusaamisesta, ja sitä kautta asia selvisi. Muista aina se, että jos sinua kiusataan/on kiusattu, se ei tee susta yhtään sen huonompaa ihmistä. Sä olet hyvä just tollasena, ihan oikeesti. Muista kertoa siitä jollekin luotettavalle aikuiselle, tai vaikka ystävällesi. Olkaa itsevarmoja, ja nauttikaa elämästä! <3

ykkösluokallatapahtunutta

1

symppaa

5 kuukautta sitten

Olin kiusattu 3- vuotiaasta yläasteen loppumiseen asti. Se on jättänyt pahoja arpia jotka ovat kipeitä yhä tänäkin päivänä. Minua haukuttiin ulkonäköni,puhetyylin,arvosanojen takija. Minua on kiusattu monta vuotta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minut leimattiin aina erillaiseksi,nörtiksi,hikeksi. Osa ihmisistä haukkui minua vaimmaiseksi opoimmisvaikeuksieni vuoksi. Yläasteella kun oli itse 8-luokalla puolustin 5- luokkalaisija joita 7-luokkalaset kiusasivat. Puuttuttuani kiusaamiseen minua kiusasivat niin 7 ja 8 luokkalaiset ja 9 mentäessä kiusaajia oli 7-9 luokkalaisija. Nykyään olen amiksessa jossa oon saanut olla pää asiassa rauhassa. Muutaman kerran silti olen sieläkin joutunut ryhmän ulkopuolelle ja tönittäväksi...

Kiusattu

14

symppaa

5 kuukautta sitten

Minua on kiusattu ala-asteen 2 luokalta yläasteen 9 luokkaan asti koulussa ja koulumatkalla. Kiusaaminen jätti pysyvät arvet ja en hevillä luota ihmisiin.

koulukiusattu v.1991

5

symppaa

5 kuukautta sitten

Kaikki meni hyvin kakkos luokkaan asti kunnes tuntu että kaverit hylkää, en tiennyt mistä se johtui. Parissa vuodessa kaverit oli tullut takaisin ja kavereita oli tullut lisää. Nelosen lopussa luokan muut tytöt alkoi haukkumaan minua hikeksi ja läskiksi,kiusaamalla harrastukseni takia jonka syynä todennäköisesti oli kateus koska olin saanut ensimmäisen hevoseni yli vuosi sitten mutta he sai tietää siitä vasta. Vitosen alussa aloin esittämään olevani kiusaajieni kaveri, menetin siihen tosin hermoni ja kiusaaminen paheni itsetunto laski. Vitosen keväällä pyörryin koulussa minulta oli pudonnut painoa 5kg kuudessa kuukaudessa. Tajosin että olin sairastunut jonkinlaiseen syömishäiriöön olin rakastunut nälän tunteeseen, otin itsestäni vallan ja sain pois rakkauteni nälkää kohtaan. Kiusaamiselle ei tosin vieläkään näy loppua.

Kiusattu

3

symppaa

4 kuukautta sitten

Olinpa kerran ala-asteella mennyt kysymään luokkatoverin numeroa koska halusin olla tämän ystävä. Olimme eri sukupuolta, joten hän heti otti tämän hyvin henkilökohtaisesti, niin kuin olisin ihastunut tähän, ja päätti kertoa siitä koko koululle, kutsuten minua rumaksi, läskiksi, oksettavaksi, jne. Hän oli erittäin suosittu ja "palvottu" tässä koulussa, joten enemmistö luokastani lähtikin sitten kiusaamiseeni mukaan. Syrjintää, juoruilua, valheiden levittelyä, haukkumista, ja vaikka mitä jatkui monta vuotta, kunnes en uskaltanut enää tulla kouluun. Muutinkin sitten koulua seiska luokan jälkeen, mutta ikuiset arvet säilyy. Siitä on noin kaksi/kolme vuotta, mutta minulla on silti hyvin syvä masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. En pysty menemään ulos yksin ja olen haavoittanut itseäni jo vuosia. Silti pelottaa että nämä mainitut ihmiset tulevat kadulla vastaan jonain päivänä ja sanovat taas jotain minulle. Muistan myös kun kerran tämä henkilö joka oli sen kiusaamisen alkulähde kuristi minua ja heitti minut maahan talvella. Niin iso määrä traumoja jäänyt, voin vain toivoa että nämä henkilöt joskus tajuavat mitä ovat tehneet. Olihan siinä kaikkea muutakin, esimerkiksi yksi poika heitti noin nyrkin kokoisen kiven minun päätäni päin, mutta onnistuin väistämään. Ja kaikkea perus nimittelyä pieniltä eka luokkalaisiltakin olen kuullut, plus yksi kerta kun joku esitti olevansa minä netissä ja lähetteli koko luokalla kaikenlaista, eikä kukaan uskonut minua kun sanoin etten se ollut minä. Suurin piirtein silloin tein ensimmäisen itsemurhayrityksen, mikä melkein veikin minut sairaalaan. Elämä on helvettiä ja kukaan ei nähtävästi kykene pitämään minusta. Toivottavasti pääsen pian pois tästä maailmasta. :)

XXX

6

symppaa

5 kuukautta sitten

Mua on kiusattu koulussa, ja kiusataaan edelleen siitä miten olen niin kookas ja ruma. En enää uskalla pukeutua tiukkoihin ja värikkäisiin vaatteisiin, tutustua uusiin ihmisiin, enkä toteuttaa unelmiani. Olen antanut niin monta kertaa kiusaajan vain jatkaa ja jatkaa, sillä en ole uskaltautunut sanoa vastaan. Meidän koulussa siihen kiusaamiseen ei puutua, vaikka kuinka siitä jauhaisi.. Haluaisin olla joskus vielä näyttelijä, ja olla oma itseni. Kuitenkin tärkeintä olisi että voisin hyväksyä itseni sellaisena kun olen.

hiljainen tyttö

2

symppaa

4 kuukautta sitten

Muista aina miettiä mitä sanot, ja sen seuraukset. Olin tietyssä kaveriporukassa, jossa oli tyttö, jolla oli kiusatun taustaa. Kaveriporukassa puhuttiin mitö sylki suuhun tuo ja haukuttiin ihmisiä ristiinrastiin toisten selkien takana. Ei ikinä tarkoitettu sitä kiusaamisena, se vaan oli meidän tapa (aivan idioottimainen sellainen). Tämä tyttö sai jostain syystä kuulla tästä. Vasta vuoden jälkeen selvisi, että hän tiesi siitä. Sanoi, ettei meihin kannata tutustua ja olemme kiusanneet häntä. Tämä oli täysin oikeutettua. Veimme asian läpi ja menimme puhumaan asian puhki opettajan kanssa. Tyttö itki, ja itsekin meinasin purskahtaa itkuun. Olen aina ollut kiusaamista vastaan, mukamas sitten. En halua uskoa vieläkään mitä tein, mutta kadun sitä varmasti koko loppuelämän. Olemme nyt sovussa. Ylimpiä ystäviä ei meistä enää tullut, mutta onneksi nyt kaikki on ok.

Anteeksi.

5

symppaa

5 kuukautta sitten

Mun tarina on et mua kiusattiin jo 1luokalta asti kun pukeuduin poika maisiin vaatteisiin niin ytyöt rupesivat kiusaamaan niistä ja sitten päätin että ei ole tyttöjen kanssa ja on In poikien kanssa totuin siihen koska veljeni asuivat vielä suurin osa kotona ja sitten siirrytään kakkoselle minä opin ajamaan pyörälläilman apu pyöriä mutta kaaduin kerran toitin isälleni joka oli 50 metrin päässä minusta mutta ei voi Un tulla apuun mutta äitini oli töissä ja soitin hänelle kesken tunnin äiti tuli kesken tunnun auttamaan minua ja koululuun kun menin pyörällä niin nua ruvettiin kiusaamaan siitä että mulla oli200 metrin koulumatka joten en olisi saanut tulla kouluun pyörällä ja nyt 3luokkaa eisen kummemmin tarvitse esitellä muutakun vaihtui paikkakunta vaihtui luokka vaihtui koulu ja 8llaankin jo 4 mua ruvettiin taas kiusaamaan vaatteiden takia no sitten 5 sitten nuoremman luokan pojat kiusasivat mua siitä kun mä olen tyttö ja no en tiiä siitä että olen lyhyt ja minun luokan yksi poika maalasi vaatteitani ja opettaja sanoi vaan :se on rakkautta jase poika heitteli mua liimapuikoilka. Mutta nyt olen 6:tosella ja kaikki on toistaiseksi hyvin

miitta q

7

symppaa

5 kuukautta sitten

joskus 3lk mua ennen hakattiin, lyötiin ja tönittiin. lopulta mulla meni hermo ja en kestäny nii aloin raapia mun ranteita auki. kukaan ei tienny sitä mut sit uskolsin kertoo vanhemmille ja ne kerto opeille ja käytiin keskusteluu vakavasti. mun mielestä mun kiusaaja on jossain laitoksen täl hetkel:(

haavoittunut

7

symppaa

4 kuukautta sitten

En tiedä miksi mutta yläasteella mua kiusattiin ja se oli hirveää aikaa. Kävelin tietyn porukan ohi ketkä nauro mulle tai haukkui ihan mun fyysistä ulkomuotoa ja ulkonäköö, sano teinipelleks haukku lihavapyllyks ja pilkkas mua mun aikana ja menin aika ihan noloks. Pari vuotta kesti ja rupes viha yltyyn että musta vielä tulee jotain jos oon kerran niin nolon näkönen. Itseni mielestä olin tuolloin tyytyväinen ja edelleen olen ja teki vain pahaa kun ihmiset nauro ja kiusas sua ilman syytä. En ymmärtänyt miksi edes. Mulla oli vaan muutama kaveri ja olin aika hiljanen ja ujo, sillon kun paraskaveri oli koulusta poissa oli hirveetä mennä kouluun. Kiersin tietyt käytävät missä yläasteen kovikset oli ja ruokalaan en uskaltanu mennä koko yläaste aikana syömään kuin ehkä kaks kertaa vaikka nälkä olo kova. Sielä joutu kulkeen ilman takkia ja ihmiset katto mua vielä enemmän. En vieläkään tiedä miks mut otettiin silmätikuks koska en mikään lihavakaan ollut ja enemmän mua kiusas tytöt. Kun yläaste loppui vaihdoin paikkakunnalta pois toiselle paikkakunnalle lukioon enkä katunut. Sain ystäviä ja kouluvuodet olivat mitä parhaimpia.

Pienestäkaupungista

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.