#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

101

symppaa

11 kuukautta sitten

En ollut koulussa erityisen suosittu. Parhaiten muistan, kun yläasteelta yksi poika laittoi mut roskikseen kaikkien nauraessa ympärillä. Silloin tunsin olevani roskaa.

Tuure Boelius

101

symppaa

11 kuukautta sitten

Mä olin hiljainen ja siksi sain kuulla muiden suusta kaiken mitä en tulisi koskaan olemaan. Vuosien ajan uskoin olevani kaikkea mitä kiusaajat minusta sanoi. Onneksi nykyään tiedän itse paremmin ja selvitän edelleen mihin kaikkeen kykenen!

Jennysvoices

100

symppaa

11 kuukautta sitten

Muistan yläasteelta hetken ennen oppitunnin alkua, kun vuotta vanhemmat oppilaat heitteli mua repuilla niin, että multa lähti jalat alta ja lensin selälleen lattialle. Yritin parhaani näyttää, että mua ei sattunut, mutta en saanut sanottua mitään, koska ilmat lensi pihalle. Heidän naurut muistan vieläkin.

Lakko

16

symppaa

11 kuukautta sitten

Olin koulukiusattuna monta vuotta. Ala-asteella aluksi se painotttui kouluun ja ulkopuolelle jättämiseen. Minusta liikkui inhottavia huhuja eikä kukaan halunnut niiden takia tutustua minuun. Lopulta kiusaaminen siirtyi myös nettiin, enkä saanut olla rauhassa edes kotona. Sain jopa tappouhkauksia, enkä uskaltanut enää oikein liikkuakkaan missään. Tässä vaiheessa olin jo yläasteella ja kaikki kaverinikin kääntyi minua vastaan. Olin aina yksin. Koulussa ei ollut kiva olla, eikä opiskelukaan sujunut. Kympin tytöstä tuli se, joka nipin napin pääsi läpi. Ala-asteella kiusaamiseeni yritettiin puuttua KiVa-koulun metodein, mutta ei varmaan tule kenelläkään yllätyksenä, että se oli tuloksetonta. Yläasteella en enää edes jaksanut kertoa kiusaamisesta, ei siitä olisi mitään hyötyä ollut. Kiusattuna oleminen jätti minuun ikuiset arvet. En vieläkään oikein uskalla tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään heidän kääntyvän minua vastaan ja kiusaamisen taas alkavan. Syytän edelleen itseäni päivittäin eikä saamani arvet parane koskaan kokonaan.

Nainen, 20v

17

symppaa

11 kuukautta sitten

Hei! Kun menin ensimmäiselle luokalle mulla oli vielä pari kaveria. Olin yhden kaverin kanssa joka päivä. 3 luokalla meidän välit meni jotenkin tosi huonoksi. Ja se löysi uuden kaverin. Sit mä jäin aina yksin. Eikä kukaan huomannu. Olin aina kuin ilmaa. 5 luokalla yks luokkalainen alko kiusaamaan mua. Se oli lähinnä fyysistä kiusaamista. Kerroin siitä äidille mut ei se siltikään loppunut. No 6 luokan lopussa se loppu. Alettiin olla kavereita. Kun mentiin 7 luokalle. Päästiin samalle luokalle,se unohti mut ihan täysin. Löysin uuden kaverin. No tää vanha kaveri alko kiusaamaan muun luokan kanssa tätä mun uutta kaveria. Sitä kesti lähes vuoden. Kerrottiin siitä opettajalle. No loppu se osittain. Kyl me aina syrjään jäätiin. Mutta oon niin kovin onnellinen et opettaja puuttu siihen ja se saatiin melkeen kokonaan loppumaan. :)

Nainen, 15v

22

symppaa

11 kuukautta sitten

Minua alettiin kiusaamaan 2 luokalla alakoulussa. Ensiksi se oli syrjimistä ja ei otettu mukaan juttuihin. 3-4 luokalla siihen sitten alkoi mukaan tulla fyysinen kiusaaminen tönittiin ja haukuttiin ja arvosteltiin ja vietiin tavaroita. 5-6 luokalla se fyysinen kiusaaminen vaan paheni pahenemistaan ja aina kun siihen puututtiin niin se paheni. 7 luokalla yläkoulussa kiusaaminen oli sitten jo tosi pahaa, joka päivä hakattiin ,tönittiin, lyötiin, potkittiin ja haukuttiin ja kiusattiin myös netissä. Se sitten pilasi mun koe numeroita ja opiskelujani. Se sai mut masentuneen ja pelkäsin oikeesti tosi paljon tulla kouluun joka päivä ja ilta itkin ja en meinannut jaksaa. 8 luokalla vaihdoin muuton takia toiseen kouluun jossa mua syrjitty on ja jätettiin ulkopuolelle luokasta. 9 luokalla sama jatkui vielä kuin kasi luokalla. Sain suoritettua peruskoulun ja lähdin ammattikouluun. Ammattikoulussa mua ei enään kiusattu ja sain ihania ystäviä. Mun numerot olivat luokan parhaimmista arvosanoista. Voitin yhdet meidän ammatin kilpailut vuonna 2017 joka sai mut luottamaan itseeni ja siihen että mä oon hyvä ja taitava ja että elämä ei aina ole huonoa.

Muu, 19v

15

symppaa

11 kuukautta sitten

Miulle sanottiin ei pahal mut ei haluta olla sun kanssa. Se teki kipeetä ja sattu.

Nainen

11

symppaa

11 kuukautta sitten

Kaikki alkoi kun menin uuteen kouluun. En tuntenut ketään mut luulin et saisin aika nopeesti kavereit. Aluks kaikki meni iha hyvi mut sit muut huomas et oon outo siitä se kiusaamine alko. Mua kiusattii noin 4vuotta ei se kyl vieläkää oo kokonaa loppunu mut jooh. Se kiusaaminen ei ollu niin pahaa mitä se vois olla mut kyl se silti satutti olin aina yksinää kukaa ei vaa jaksanu mua. Onneks sit tapasin yhen tosi mahtavan ihmisen joka on ollu mun tosi hyvä kaveri ainaki 5vuotta. Kiusaaminen jätti muhun aika pahat arvet enkä sen takia pysty liikkumaan melkein missään kun en voi tietää mitä mulle huudellaan. Suosittelen kertomaan jollekkin jos just sua kiusataan ite tein sen virheen et en kertonu ois ehkä pitäny. ♡

Nainen, 14v

9

symppaa

11 kuukautta sitten

Olin koulukiusattuna koko koulu aikani. Ulkopuolelle jättäminen, ei ehkä kuulosta radikaalille, mutta kun sitä jatkuu koko nuoruuden, kummasti se vaikuttaa. Lopulta sitten niin, että sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa, vaikka itse tahtoisi osallistua ja olla, alkaa vetäytyä, kun ei ymmärrä eikä osaa lukea toisia ihmisiä. Käyttäydyin sitten itsekkin, kuin idiootti. Käyttäydyn edelleen, kuin idiootti, koska toisille itsestään selvät sosiaaliset asiat saattavat olla minulle epäselviä ja suorastaan loukkaavan tuntuisia. Ja kun kritiikissä on kuunnellut vittuilun sävyä tai suoranaista vittuilua, mikään järkevä palaute pyytämättä, ei ole muuta kuin vittuilua. Varmaan ikuisesti muistan, kun minua haukuttiin anorektikoksi, kun kerrankin laitoin vähän ihon myötäisemmän paidan päälle. En sen jälkeen laittanut, ehkä kymmeneen vuoteen. Itse olisin vaatinut aikaa tutustua rauhassa. En tuntenut oloani turvalliseksi luokassa jakaa juuri mitään henkilökohtaista. En edes ala asteella. Meillä oli sellainen tehtävä, olin ehkä kuusi, kun piirrettiin talo ja esiteltiin se muille, sitten kysyttiin millainen se avain siihen on, että kaverit pääsee käymään. Taisin silloin jo vastata, että se on piilossa tai heitetty pois. Myöhemmin jouduin töissä työpaikka kiusatuksi, kokemattomuuteni ja ikäni vuoksi. Seuraavassa työpaikassa, minua muuten vaan kohdeltiin alempiarvoisena juoksupoikana, vaikka arvoltani olin sama, kuin kollegani. Erona vain, että olisin halunnut mennä ja tehdä, enkä jumittua pyörittelemään peukaloita, hetkinä, joina oli tyhjää. Se kärjistyi lopulta työaikani kyttäämiseen, minun piti raportoida kollegalleni missä menen ja miksi. Sain siirron muihin tehtäviin ja paloin loppuun osaamattomuuttani. itsesyytöshän ei lopu, koen aina olevani huonompi, kuin muut, kun en jaksa yhtä paljon. Soimaan itseäni joka virheestäni, koska kukaan muu sitä ei enää tee. Kiusaan siis nykyisin itse itseäni, olen niin ehdollistunut siihen, että aina tulee sanomista. Ääni jolla itseäni kiusaan, ei ole omani. Vaan viimeisimmän kiusaajani. Vaikka nykyisellään olenkin antanut anteeksi, mikä muuten helpottaa kohtuullisen paljon, niin olen miettinyt olisiko tämä voitu välttää, että olisi ollut joku aikuinen, jolle ne kiusaajat olisivat pahaa oloaan voineet purkaa, sitä muuta osuutta siitä, kuin ulkopuolelle jättämistä. Sen sijaan, että aikuisen ihmisen pitää kiusata ja simputtaa toista, en ole osannut antaa anteeksi vielä. Aikanaan sekin, kerroin jo olevani hidas. Lämpenen hitaasti ja unohdan hitaasti. Mutta minä kykenen antamaan anteeksi. Nykyisin minulla on mahtava kumppani, joka pitää minusta, koska olen minä. Ei arvostele tempperamenttista ja hidasta luonnettani, ei painoani, ei mitään. Hän osaa myös ilmaista huolensa, kuten aikuinen ihminen jos siihen on tarvetta. Ehkä siksi, että hänen oma elämänsä on peilikuva omastani. Vain paria lukua jäljessä. Olemme sosiaalisia erakoita, mutta roolipeleissä ja kirjoissa voimme olla mitä tahansa, niissä kun kaikki on mahdollista.

Muu, 27v

9

symppaa

11 kuukautta sitten

Kiusaaminen alkoi eka luokalla. Olin pyöreämpi lapsi ja minulla on pigmenttihäiriö. Kiusaajat olivat omia luokkalaisia ja vuoden vanhempia minulla oli vain 1 kaveri omalla luokallani. Huudeltiin että haisen ja olen läski ja mun kanssa ei kukaa ikinä koskaan halua olla... huudettiin kun kävelin jossain että evakuoikaa alue se tulee tuolta menkää kaikki pois edestä ei kukaan saa olla lähellä yks poika juoksi edessä ja huuteli niin ja loput takana seuras että kaikki totteli että piti siirtyä edestä kun mä tulin. Kaikesta piti huomauttaa ja kierrettiin kaukaa ja haukuttiin, puhuttiin selän takana ja mulkoiltiin huudeltiin perään aina kun menin ohitse. Enkä uskaltanut kenellekkään kertoa siitä.

Nainen, 19v

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.