#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

5

symppaa

6 kuukautta sitten

Mulla on 9vuotta kokemusta kiusattuna olemisesta. Kaikki alkoi heti ekasta luokasta. Aloin pudota porukoista vähitellen. Kuullemma leikkiin ei enää mahtunut. Sit aina pikkuhiljaa jäin enemmän ja enemmän pois. Lopulta kokonaan yksin. Mä muistan vaan miten lauloin aina koulun keinussa yksin ennen kun muut oli vielä tullu. Siit tuli jotenki turvallinen olo. Sit se homma vaan paheni ja paheni. Mulle huudeltiin ja jätettiin nimettömiä lappuja penaaliin. "näytät ihan tarhaikäiseltä. Luuleks sä et joku kaipas sua tänne". Ne sanat sattu niin paljon. Mä kävin sit puhumassa kuraattorilla ja se pääty siihen et kävin kerran viikkoon pelaamassa lautapeliä. Mut ei kukaan niille kiusaajille puhunu. Vaihdoin sit koulua kutosen alussa. Sain sieltä pari kaveria. Olin ihan ilonen. Mut sit mulle yhtäkkii selvis et joku oli kirjoittanu musta johonki yleiselle paikalle jonkun lapun mun nimissä. "moi mun nimi on ***** ja mä olin ennen strippari, tykkään käyttää avaraa kaula-aukkoa ku pojat tykkää". Ja saman tyylistä tekstiä viel muutama lause. Menin opettajalle siit asiasta ja myöhemmi saatii selville et sen takan oli mun kaverit. Sit se jäin täysin yksin. Myöhemmi ne entiset kaverit oli väittänyt opettajalle et oon uhannu tappaa, joka johti siihen et mulla epäiltiin skitsofreniaa koska en muistanu että tollee ois käyny. Noh just enne tutkimuksia ne kiusaajat jäi kii siit et ne oli keksiny sen. JOKU oli tunnustanut. En vieläkään tiedä kuka. Kuitenki tää jatku ja paheni ja yritin puhuu rehtorille. Rehtoria ei kiinnostanu ei niiku yhtään. Hän selitti mulle että kato ku ihmisen aivot skannaa negatiivisuutta. Eli mä vähän niiku kuvittelen että he tarkoittaa pahaa vaik oikeesti he ei varmastikkaa niin tarkota. Tästä menin puhuu sit suoraa vanhemmille ja yritettiin yhessä saada koulu puuttuu kiusaamiseen. Ei toiminu. Mä jouduin jäämään kotiopetukseen koska en yksinkertaisesti pystyny käymää koulussa. Ahdisti niin paljon. Kävin siis pari vikaa kuukautta kotikoulua. Rehtori taas ei ois halunnukkaa antaa mulle oppikirjoja. Et ite ostais uudet. Kysyttiin sit ylemmältä taholta ni sain kirjat. Rehtori teki vielä lastensuojeluilmoituksen musta. Mut seki todettiin aiheettomaksi. Siin kohtaa oikeestaa ekaa kertaa alko tuntuu silt et nyt tää helpottaa. Tuli semmone voittaja fiilis. Nykyään saan edelleen kommentteja kaiken ikäsiltä siitä miten en näytä yhtää oman ikäiseltä ja oon niin paljon nuoremman näkönen. Tottakai se tuntuu pahalta mut se miten sen kestän. Ajattelen et katotaan 10-20 vuotta eteenpäin ni se onkiin kehu. Nyt oon kohta aloittamassa amiksen ja elämä menee paljon paremmin. Mul on luotettavia ystäviä ympärillä ja hyvä olla. Se mitä haluun sanoo, että jos sua kiusataan niin et todellakaan oo yksin. Puhu siitä aikuisille. Ja jos se koulu ei puutu niin ottakaa yhteyttä korkeampiin tahoihin. Minulla se oli koulun lautakunta ja nuorisotyöntekijät. Iso kiitos heille!

Liiannuori

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Minun kiusaamiseni alkoi jo ihan ala-asteella ku olin 2lk, mutta muistan parhaiten 3lk eteenpäin. Minua syrjittiin ja haukuttiin läskiksi. Jouduttuani pien ryhmään kiusaaminen vain paheni. Liikunta tunneilla ei ollut paria, jos ainut ystäväni ei ollut koulussa. Kiusaaminen jatkui koko ala-asteen. Ylä asteelle mentäessä toivoin, että kiusaaminen loppuisi, mutta olin väärässä. Se jatkui syrjintänä, mutta siirtyi internetiin myös. Sain paljon loukkaavia ja ahdistavia viestejä facebookissa. Muutaman kerran kiusaajani väitti, että ollaan kavereita, mutta hän vain pilaili. Sain myös anonyyminä netissä paljon viestejä, jossa minua haukuttiin läskiksi yms. Jossain vaiheessa kiusaaminen laajentui paikkakuntani ulkopuolelle ja sain törkeitä viestejä ihmisiltä joita en edes tuntenut millään tavalla. Opettajat eivät koulussa puuttuneet asiaan mitenkään. Muistan ala-asteella kun sanoin, että muut nauravat minulle ja opettaja sanoi, että eivät naura. Ylä asteella henkinen hyvinvointini laski tosi voimakkaasti ja siksi 9luokalla opiskelu kärsi. Kiusaaminen jatkui vielä ammattistartin aikana. Myönnän, että kiusasin 8lk yhtä entistä kaveriani vain sen takia, että minulla oli paska olla, mutta onneksi opettaja tuli väliin nopeasti ja lopetin kiusaamisen. Kadun edelleen sitä, että sorruin kiusaamaan. Nykyään haluan auttaa nuoria, jotka ovat kiusattuja.

Kiusattu

15

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua kiusattiin ala-asteella 4.-6.luokalla jättämällä pois porukoista ja puhumalla selän takana. Paras kaveri käänty muiden tyttöjen kanssa mua vastaan, vaan sen takia etten meikannu tai pukeutunu niinkun he ja mulla ei ollut 10-vuotiaana pojat mielessä. Oli ivallista pilkkausta ja kettuilua asioista. Koulussa kiusaamiseen ei puututtu mitenkään, opettajakin oli kiusaajien puolella. Olin aina joko yksin välitunnit tai nuorempien oppilaiden kanssa, jotka tunsin. En uskaltanut kertoa vanhemmilleni kuin vasta 6. Luokalla asiasta, koska se nolotti ja oli huono fiilis siitä, että ei oo kaikki hyvin. Kiusaaminen on mielestäni aivan typerää ja jos siihen ei aikuiset puutu millään tavalla, on jotain pielessä. Aikuisten ja varsinkin opettajien tulisi olla hereillä ja puuttua kiusaamistilanteisiin ajoissa, jotta vältytään niistä johtuvista tilanteista, kuten masennuksesta tai pahimmassa tapauksessa itsemurhilta. Minuun kiusaaminen jätti pysyvät jäljet, joita vuosien varrella ollaan korjailtu ja oon saanu itsetunnon takaisin. Jatkuva riittämättömyyden tunne joissakin ihmissuhteissa kumpuaa kiusaamisen jäljiltä edelleen.

Kiusaaminen sattuu

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua kiusattiin todella paljon ykkösellä. Olen myös itse kiusannut yhtä tiettyä henkilöä koulussa ja kadun sitä aivan mielettömän paljon ja olen pyytänyt ja saanut anteeksi 🙏🏼 Mutta ei siitä sen enempää... Mua siis kiusattiin ykkösellä esimerkiksi mun parhaat kaverit oli suurin syypää siihen että koulukiusaamisen takia vaihdoin koulua ja se sattuu edelleen 🤧😢Koska ihmiset miettikää nyt teidän parhaat ja melkein ainoot kaverit juoksee sua karkuun, haukkuu sua, syrjii, valehtelee, puhuu paskaa ja sit viel ku kerrot opettajalle tai rehtorille tai ihansama kenelle aikuselle koulus, ni niit ei kiinnosta... Että ainut mitä tähän lisään on että STOPkiusaamiselle 🛑 #Stopkiusaamiselle

Kiusattu

16

symppaa

6 kuukautta sitten

Mua on kiusattu yläasteelta ammattikouluun asti ja eli noin 6-7 vuotta. Nyt siitä on jo aikaa noin 7 vuotta mutta edelleen on jälkiä jäänyt ja osittain se vaikeuttaa luottamusta ja elämää. Olin siis hieman muita hitaammin kehittynyt ja tarvitsin paljon tukea koulussa, olin myös erilainen kuin muut "outolintu" syrjitty, haukuttu. Lähinnä henkisesti kiusattu. Kukaan ei halunnu tehdä ryhmätöitä yhdessä tai olla välitunneilla. Olisi hyvä jos opetettaisi että kaikki on samanarvoisia vaikka olisi minkälainen ihminen ulkonäöltään. Kaikkia pitäisi kunnioittaa ja edes kokeilla tulla toimeen.

Ikuinen lapsi

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Näin 31 vuotiaana miettii usein et olis ollut ihanaa peruskoulu ikäiselle et joku olis käynyt kysymässä onko kaikki hyvin. Silloin oman ikäiset lapset haukku jos jonkin lapsilla nimillä päällimmäisenä ”jänis” haukkumanimi oli kaikkein suosituin koska mulla on isot etu hampaat. Tai sitten olen liian lapsellinen kun tykkäsin leikkiä pienempien/nuorempien lapsien kanssa. Luulin että ammattikoulussa se olisi loppunut mutta ei ja kaikkein pahinta mikä itseä kaduttaa ammattikoulussa se kaikki peruskoulussa kisatun viha, pahalla itsensä kanssa purkautui muihin ja näin ollen minusta tuli se kiusaaja. Näin aikuisena olen ottanut kyllä kaikkiin niihin yhteyttä joita olen ammattiopisto aikana kiusannut ja pyytänyt anteeksi kaikkea sitä mitä olen tehnyt / sanonut. Ja olen saanut anteeksi. Olen myös kysynyt omilta kiusaajiltani ”miksi” ja he ovat pyytäneet anteeksi kysymykseni jälkeen ja olen antanut anteeksi. Nyt kun olen toista kertaan opiskelemassa ja ollut työelämässä pitkään olen ottanut asiakseni käydä kysymässä ”onko kaikki hyvin” jos on näyttänyt siltä että tuolla oikeasti saatetaan kiusata jotakuta. Olen myös ottanut itselleni haasteeksi käydä niissä paikoissa jossa minua on kiusattu ne tilanteet on sydämen tykytyksiä ahdistuksen tunteista tilanteita joihin en ole yksin lähtenyt vaan olen ottanut jonkun tuki verkostostani mukaan ja ne kannustuksen ovat auttaneet itseä kohtaamaan paikkoja jossa ei kukaan voi enään minua tulla kiusaamaan. On ihanaa saada se euffoorinen ole kun huomaa että olen estynyt taas yhden kiusaamis tapauksen. Olen opetellut antamaan anteeksi itselleni että olen ollut niin tyhmä. Tällaiset tapaukset on pitkiä ja hitaita prosesseja. Terveisin: tapansa parantanut.

Kiusattu

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Muistan kun muutimme omakotitalosta kerrostaloon olin tuolloin 7 vuotta vanha jo ekoina päivinä minun kiusaaminen ja se oli yhtä helvettiä kun niistä oli hauskaa kun en saanut happea koska minulla oli astmakohtaus tätä sitten jatku aina teini-ikään saakka. Ensin kotipihalla ja sitten välitunneilla koulussa olin tuolloin kansakoulussa sitten kun meni kansalaiskouluun niin jokapäivä kun kävin vessassa niin pääni työnnettiin pönttöön huuhdeltiin siis minun pääni. Sitten yksi keksi kun on joukko takana niin hän voi tehdä mitä vaan niin kuin hakata välitunnilla vaikka yritin päästä pakoon. Sitten kun menin ammattikouluun näin miten raakoja saman luokan oppilaat minua ei kiusattu mutta rinnakkaisluokan poikaa esim. metallityötunnilla kuumenti hitsipillilä juotospuikkoja tökki tätä poikaa vain siksi kun hän oli erinlainen. Siitä puhuttiin opettajalli mutta ne vaan sanoi että pojat on poikia ja karastuu työelämään. En todellakaan usko että karaistuu vaan päinvastoin, päähän siitä sekoo kun aina kaikkea hölmöä saa kestää ihan opettajien luvalla. Itseäni kiusattiin kotipihalla joten olen saanut elinikäisiä arpia, pahimpia niistä on päänvammat joita olen kärsinyt nyt jo yli 40 vuotta. Mutta näillä on mentävä mitä onkin sitten sattunut, erittäin vaikea masennus ja kipujen takia melkein joka päivä toivoisin että olen kuollut. Jos minä näen että jotakin kiusataan olen aina mennyt väliin, kaikkein karsein näky oli kerran kun kaverin kanssa ajeltiin korttelirallia nähtiin kun 2 poikaa ja tyttö potki ja hakkasi kehitysvammaista poikaa se on tosiaan jäänyt karuimpana kokemuksena kuin myös ammattikoulun poika. En enää jaksa kirjoittaa kun sormet eivät aina toimii vaan joudun kirjoittamaan aina kutakuinkin kahdesti joskus kolmesti, joten päätän tarinani tähän.

Kiusattu

14

symppaa

6 kuukautta sitten

Itseäni alettiin kiusaamaan ala-asteen vitosluokalla. Kiusaaminen oli sanallista ja henkistä, joka ainakin itseäni henkilökohtaisesti satutti eniten. Kiusaaminen jatkui lopun ala-asteen ja jatkui myös yläasteella, koska kiusaajani tulivat samaan kouluun. Se jatkui samanlaisena sanallisena ja se vaikutti niin paljon vielä nuoreen tyttöön, että jopa pelkäsin ja inhosin mennä kouluun ja en sinne silloin aina kovin mielellään mennyt. Samaa joka päiväistä kiusaamista siis jatkui 5. luokalta, aina 9. Luokan kevääseen, jolloin se yllättäen väheni. Ei se vieläkään kokonaan loppunut, mutta reilusti väheni. Mutta ei se enää korjannut sitä, mitä olin vuosien aikana saanut tai joutunut kokemaan. Enkä kyllä suositukaan ollut, päinvastoin.

Nainen 25v

10

symppaa

6 kuukautta sitten

Minua kiusattiin ala-asteella siitä että en harrastanut 3 vuoteen urheilua. Ihmiset aina katsoi ja arvosteli ja tuomitsi minua koska en harrastanut urheilua. Ja sillon kun en halunnut osallistua johonkin urheiluun niin minulle tultiin sanomaan ”tietenkään et halua osallistua, sehän olisi urheilua” ja se ei tuntunut kivalta. Minulle tultiin päivittäin kertomaan kuinka en harrasta mitään ja selän takana puhuttiin. Toki tykkäsin urheilla mutta mikään laji ei sopinut minulle. Kun oli käynnit terveyden hoitajan luona, hän kysyi että harrastanko mitään ja minua aina nolotti kun sanoin en.

....

0

symppaa

6 kuukautta sitten

Muistan päivän, kun alotin uudessa koulussa. Se oli aivan mukavaa ja kivaa, no pariviikkoa myöhemmin alkoi se minun kiusaaminen puhuttiin seläntakana pahaa. Olin mä ihan missä vaan niin aina oltiin mollaamassa tai haukkumassa. En jaksanu enää sitä mun kiusaamista sitä oli jatkunu liian kauan parin päivän kuluttua mulla oli niin paha olla että puhuin opettajalle siitä ja sit kokonaa yks kaks kiusaaminen loppu ❤️🙂 Haluan sanoa että ketään ei saa haukkua tai mollata tai nimitellä❤️ TE OLETTE ihania just sellasena kun olette älkää välittäkö kiusaajat hakee huomioo 🙂❤️ muistakaa ketään ei saa kiusata ❤️🥀 #STOPkiusaamiselle

Kiusattu

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.