#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

11 kuukautta sitten

Mun kiusaamiseen puututtiin 7 luokalla mut sitte ku menin 8luokalle nii sit siihen ei puututtu ollenkaan ja 9luokalla se kiusaaminen paheni koko ajan. Mua haukuttiin huoraksi, potkittii, lyötiin, tönittii, hoettiin ruokalassa "syö, syö, syö" kaikkien kuullen. Mulla ei ollu kavereita juurikaan, kesälomalla - 2019 mä pelkäsin että se kiusaaja tulee samaan kouluun. Arvatkaa miten kävi? NO SE TULI😭😭😭. Mutta se ei oo vielä kiusannu mua et kai se on jo oppinut.

11 kuukautta sitten

Monesti entiset kiusatut kääntyvät kiusaajiksi lieventääkseen omaa pahaa oloaan, ja monesti sitä ei aina tajuta, kun käsitellään kiusaamistilanteita. Myös kiusaajia pitää auttaa!

11 kuukautta sitten

Mua alettiin kiusaamaan 5lk alussa en tiedä miksi mun YouTube videoita haukutaan mun luokkalaiset haukkuu kiusaa vapissa niillä on myös ryhmä minkä säännöissä lukee kiusataan mua 😔se ei oo kivaa mut sen kanssa pitää oppii elämään

11 kuukautta sitten

Niin... minua kiusattiin ala-asteella sukunimeni vuoksi, joka kuulostaa varmasti naurettavalta ja sitähän se olikin. Vaikka koitin hokea itselleni että se on vain hauskaa läppää, mutta oikeasti se oli kiusaamista ja nimittelyä. En jaksanut mainita tästä asiasta opettajille vaikka he kyllä olivatkin huomanneet asian. Ylä asteelle mentäessä kiusaamiseni loppui kun ns. kiusaajat menivät eri luokalle. Välillä joitakin kuittailuja sai kuulla. Myös ala-asteella aloittaessani sähly harjoituksissa käymisen niin sain sielläkin kuulla, että olin huono. Se meni minulla ihon alle huolella ja niin loppui se harrastus siihen, joka on todella sääli. Siitä lähtien olen varmaankin ollut masentuneena. Ala-asteen jälkeen kaveri suhteet vapaa ajalla jäivät ja niin sanotusti syrjäydyin, vaikka koulussa olikin kavereita , joiden kanssa juttelin. Tällä hetkellä olen lukiossa ja masennukseni on pahentunut. Haluan sanoa voimia kaikille muille jotka ovat tätä kokemaan. Peace. (anteeksi sekalaisesta tarinasta)

11 kuukautta sitten

Olen ollut kiusaaja, sekä kiusattu. Kiusaajana toimin kavereitteni kanssa, jotka laittoi mut tekemään ja snomaan asioita muille, enhän mä nyt mun kavereille uskaltanut sanoa ei. Näytin kavereilleni kuinka uskalsin sanoa ilkeitä asioita heikommille, hiljaisille ja jopa muutaman vuoden nuoremmille. En mä sitä osannut lopettaa, en uskaltanut lopettaa. Sitten yks päivä näin kun yksi heistä, kiusatuista, tuli pois koulun vessasta, hän näytti pelokkaalta, oli itkenyt. Tajusin heti, että syynä tähän oli minä. Olisin halunnut antaa halin ja pyytää anteeksi, mutta enhän mä uskaltanut. Olin ihan hiljaa ja kävelin vessaan. Halusin palata ajassa taaksepäin ja sanoa ei, mutta se oli jo liian myöhäistä. Seuraavana päivänä keräsin rohkeuteni ja uskalsin sanoa kavereilleni, en halua. Noh sittenhä minusta tuli kiusattu. En aluksi edes tajunnut sitä, pääsin porukkaan mukaan, mutta minulle ei puhuttu, pientä tiuskimista lukuun ottamatta. Jotain typeriä kommentteja sain kavereiltani ja nauroin vain mukana, vaikka ne satuttivat. Pikkuhiljaa alkoi tulla syrjiminen, ei kutsuttu mukaan minnekkään, "unohdettiin" sanoa missä mennään. Muutaman kerran jopa "vahingossa" tönäistiin, kampattiin ja lyötiin. "Mutta se on vain leikkiä" he sanoivat. Sitä jatkui about vuoden. Ei se vieläkään ihan täydellisesti ole loppunut, muttavähentynyt on. Olen pyytänyt jokaiselta kiusatulta joita olen kiusannut anteeksi. Onhan kiusattuna olemisesta jäänyt joitan pelkoja. Mutta kadun enemmän kyllä kiusaajana olemista. Hävettää.

11 kuukautta sitten

Olen ollut lähes aina se outo tyyppi, kenestä kukaan ei pidä, jota kaikki välttelee, se tyyppi kenestä puhutaan pahaa selän takana ja jaetaan perättömiä juoruja, en edes tiedä miksi. Olen nykyään yhdeksännellä, ja minulla on enään yksi "kaveri", joka ei ole kauhean mukava ja puhuu muista pahaa, eikä meillä ole mitään yhteistä, mutta ei ole ketään muuta kenen kanssa olla😣. Olen nykyään syrjäytynyt, epäsosiaalinen, ahdistunut, masentunut ja luultavasti joku syömishäiriökin on nykyään, KAIKKI tämä on minulla kiusaamisen takia. Olen ollut tässä tilanteessa pitkään. Joskus olen "kipeänä" koska en pysty menemään kouluun kaikkien ongelmieni kanssa. Toivon että haet apua, jos on paha olla, että jaat ongelmasi jonkun kanssa, se auttaa, ei kannata pitää sitä pahaa oloa sisällään. Muista että olet ihana tyyppi ja mä tiedän että kaikki menee vielä paremmin päin *virtuaali hali*😘

11 kuukautta sitten

Mä itse olen ollut kiusattu, ja myös kiusaaja. Mua alettiin kiusata heti ensimmäisellä luokalla, haukkuen, pilkaten ja musta keksittiin tyhmiä juttuja. Mun korvaan huudettiin ja mua säikyteltiin ja kun säikähdin ne kaksi kiusaajaa vaan nauro ja lähti pois. Olin ykkösluokalla tosi ujo. En uskaltanut kertoa opettajille siitä, kotonakin se oli hieman vaikeaa. Ekan luokan loppua kohden se kuitenkin väheni, kunnes muutinkin kokonaan toiselle paikkakunnalle toisella luokalla. Koulu vaihtui ja sain uusia kavereita. Mutta ensimmäisen kouluvuoteni jälkeen jälleen uudessa koulussa olin edelleen tosi ujo enkä meinannut juurikaan päästä piireihin mukaan. Muistan eräänä päivänä itkeneeni koulun pihan portailla ja kuulleeni erään luokkalaiseni sanoneen: "Mä en ees jaksa kattoo sua." Kaikki järjestyi kuitenkin. Meistä tuli sen ihmisen kanssa tosi hyviä ystäviä silloin ja aloin tulla toimeen luokkani kanssa. Olin todella onnellinen kun vaihdoin koulua. Siellä sain ystäviä, joista muutama on ystäväni edelleen. Minusta tuli itsevarmempi. Enää en edes kuvittelisi olevani sama tyttö kuin silloin. Mutta jossain vaiheessa mielentilani muuttui. Tuli riitoja ja ongelmia kavereiden kanssa. Kävin kerran jopa yhteen kaveriini kiinni ja jouduin isoihin ongelmiin. Kutosluokalla koin tulleeni petetyksi. Minusta tuli äärimmäisen vihainen ja sanoin parhaalle ystävälleni mitä rumimpia asioita koulussa päin naamaa ja tyhmänä, jatkoin samaa haukkumista ja uhittelua netissä vapaa -ajalla. Tönin ja tiputtelin hänen tavaroitaan. Ja se jos mikä oli lapsellista ja tyhmää. Ja voin myöntää, koska sellaista tein, mulla ei ollu henkisesti hyvä olla. Purin pahaa oloani. Mun maine siinä luokassa meni täysin tyyliin. Mutta kului aikaa ja tajusin että toimintani on todella tyhmää. Pyysin anteeksi. Ymmärrän miksi hän ei heti antanut anteeksi. Hän oli minulle vihainen kauan ja pelkäsin ettemme enää palaisi ystäviksi. Mutta ajan kanssa, hän antoi anteeksi ja saimme asiat sovittua. En olisi voinut kiitollisempi olla silloin. Ja siihen lopetin kiusaamisen, enkä enää ikinä siihen lähtisi. Kiusaaminen on väärin. Kenenkään ei pitäisi joutua kiusatuksi. En osannut antaa itselleni anteeksi vähään aikaan asioiden selvittyäkään. Kaduin ja häpesin sitä mitä tein, pitkään mielessäni. Ja kadun sitä aina. Mutta se on mennyttä, eikä enää ole onneksi läsnä arjessani. Tiedän siis miltä tuntuu olla kiusattu. Tiedän myös millaista on olla kiusaaja. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole millään tavalla loistokas.

11 kuukautta sitten

Muutin viime jouluna Englantiin enkä osannu puhua yhtään enkkua. Mun luokalla oli yks tyttö joka alko kiusata mua siitä. Muut tyypit mun luokalla oli mulle tukena ja nyt mulla on paljon kavereita eikä se kiusaaja niin paljoo kiinnosta.

11 kuukautta sitten

Olin päivä-kodissa siihen aikaan minulla oli paljon syyliä minua kiusattiin sen takia jain monta kertaa piirin ulko puolelle kun muut leikkivät ja nauroi minä taas olin yksi jossain. Kerran olin yhden pojan kanssa leikkimässä kiipeily telineella kunnes hän tiputtaa minut sieltä alas en vielläkään tajua miksi. Kiusaaminen loppui vähäksi aikaa kun taas ala-asteella se jatkui olin välillä yksin välkilla ja suokalassa olin kuin ilmaa 3-luokalla munulle ja kavereille tuli riita en tiedä vielläkään mistä se riitä päätyi reksin puheille, meidän piti sopia hänen vanhenpiensa luona,Tuohon aikaan en välittännyt muiden mielipideista mutta 3-6 välissä se muuttui täysin sen riidan jälkeen aloin miettiä itsensä satuttamista en tehnyt sitä . Vitosella eräs pika sanoi minua läskiksi se osui kunnolla minuun. Minulle tuli pieni masennus aloin raapimaan itseen läsistä ja painoin kynnellä niin kovaa että tuli verta . Koulussa kaverit ärsytti minua niin että lähdin vessaan itkin ja raavin ja painoin kynttä ihoon. Uskalsin vasta 5sella kertoa äitillenibettä minulla saattaa olla pieni masennus .

11 kuukautta sitten

Olin ala-asteella omien luokkalaisten silmätikku, jota aina kommentoitiin sanoilla, kuten läski. (Vaikka en ollut) olin silloin tosi herkkä, joka johti siihen et mua kiusattiin paljon, koska olin helppo. Yks henkilö uhkasikin eräänä päivänä tappaa minut meidän luokan wap ryhmässä. Lähetti siis kuvan pistoolista kuvan ja sanoi "... ei tiedä mitä tulee huomenna käymään" ilmoitin asiasta minun isälle ja meninki seuraavan päivänä kouluun isän kanssa. Se poika erotettiin meidän koulusta ja joutu jonnekki erityiskouluun (hänellä taisi olla taustalla jo jotain). Yläasteella se sama tyyppi tuli mun rinnakkaisluokalle ja alko syyttämään minua siitä kuinka pilasin hänen elämän. Minun itsetunto laski paljon ja oli perheen kanssa hieman ongelmia, joka johti masennukseen. Nyt olen lukiossa ja kaiken pitäisi olla nyt ihan ok. Ethän kiusaa ketään sinä joka luet tätä, kiitos.