#STOPkiusaamiselle – yhdessä kiusaamista vastaan

Joidenkin asioiden suhteen on hyvä olla nollatoleranssi. Kiusaaminen on yksi niistä. Sen lisäksi, että ei sorru itse kiusaamaan, on hyvä myös puuttua asiaan, jos näkee jotakuta kiusattavan.

Citycon on jo pitkään tehnyt yhteistyötä nuorison ja nuorison kanssa tekemisissä olevien toimijoiden kuten vartijoiden kanssa. Kauppakeskuksissamme on yhteensä yli 3 000 STOP kiusaamiselle -lupauksen tehnyttä. Lisäksi mukaan lähtevät mm. Lakko, Tuure Boelius, Jennysvoices, Karoliina Tuominen, ZoneVD, Jasminsofi, Sara Parikka, Sara Vanninen, Pesojoonas, Jekku Berglund, Tamankylanhomopoika, Veerabianca, Minja Koskela sekä Sonja Aiello. Liity joukkoon, käydään yhdessä kiusaamista vastaan!

LUE LISÄÄ CITYCONIN TOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

Katso ketkä kaikki ovat jo mukana!


Kiusaaminen voi jättää kipeät arvet niin kiusatun kuin kiusaajan elämään pitkäksikin ajaksi. Usein puhuminen auttaa. Muiden muassa tubettajat Lakko ja Tuure Boelius kertovat videoilla omista kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten he ovat selvinneet voittajina.
Lue myös some-vaikuttajien omakohtaiset tarinat.

View this post on Instagram

kaupallinen yhteistyö: Citycon Kauppakeskukset Mä oon ollut se, joka on sulkenut silmät kiusaamiselta. En oo puolustanut heikompia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Koin, että pääsen helpommalla kun käännän pääni ja välttelen vastuuta. Se mitä en tajunnut oli, että käytökselläni tein kiusaamisesta hyväksyttävää. Olin mukana tuottamassa pahaa oloa - toimin arvojeni vastaisesti ja se hävettää. Vasta sen jälkeen kun mua on puolustettu, oon tajunnut miten tärkeää se on. Miten hyvä tunne on se, ettet jääkään yksin. Että joku toinen välittää ja on valmis heittäytymään arvostelun kohteeksi, jotta sulla olis parempi olla. Jos tänäpäivänä kohtaan kiusaamista, pyrin parhaani mukaan puuttumaan siihen. Tapahtuipa se sitten ulkona kaduilla tai somessa. Tapahtuipa se tutulle tai tuntemattomalle. Välillä mietin, että kannattaakohan tässä nyt avata suu ja kuuluukohan tää ees mulle, mutta sit muistan, että mitä menetettävää mulla on? Kiusaaminen kuuluu meille kaikille, jokaisella meillä on oikeus ja vastuu puuttua siihen. Mä haluan olla mukana kitkemässä kiusaamista tästä yhteiskunnasta, eikä se tapahdu sillä että olen hiljaa ja käännän pääni. Jokainen meistä tarvii tukea ja joskus se pieni ele, joka ei vaadi multa kauheesti, voi olla korvaamaton sille toiselle. Käy lukemassa kiusauskokemuksia ja/tai jättämässä omasi osoitteessa stopkiusaamiselle.fi. Storyssa lisää ❤ #stopkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan 📷: @gullichsen

A post shared by SARA TICKLE (@saratickle) on

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö Citycon Kauppakeskukset kanssa | Tässä kuvassa puhutaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka itse olen ollut aikoinani koulukiusaaja. Kiusaaminen on helppo tapa purkaa pahaa oloa. Ei tarvitse käsitellä omaa kipua, heittää sen vaan eteenpäin. Ihmisillä on vaikeita asioita elämässä, ja kaikilla ei välttämättä ole taitoja käsitellä pahaa oloaan tai ei ole ihmisiä ympärillä auttamassa sen kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen. Osa syy kiusaamiseen voi myös olla halu kuulua joukkoon, ja halu kuulua siihen “parempaan” ryhmään mieluummin kuin alistettuun ryhmään. Halutaan nostaa omaa sosiaalista asemaa. Olen miettinyt syitä omalle kiusaamiselleni. Ehkä se oli omaa heikkouttani ja epävarmuuttani, jota yritin piilottaa olemalla kovempi, mitä olin. Ehkä se oli huomion hakemista tai hyväksyntää. Sen tiedän ettei kiusatussa ollut koskaan mitään vikaa. Koen, että turvallisten tilojen luominen, oli kyseessä sitten työpaikat, koulut tai kauppakeskukset, on tärkeässä osassa kiusaamisen lopettamisessa. On meidän kaikkien tehtävä luoda psykologisesti turvallisia tiloja ympärillä oleville ihmisille. Kohdataan ihmiset ihmisinä. Juuri niin kauniina ja keskeneräisinä, mitä he ovat. Kuunnellaan ja nähdään toisemme. Käy myös lukemassa muiden tarinoita kiusaamisesta stopkiusaamiselle.fi saitilta Kuva @yagila #STOPkiusaamiselle #yhdessäkiusaamistavastaan

A post shared by Joonas Pesonen (@pesojoonas) on

Voit jakaa tarinasi nimettömänä, oletpa sitten kiusattu tai kiusaaja. Luethan ensin ohjeet. Somessa voit haastaa kaverisi mukaan kiusaamista vastaan ja julkaista oman kiusaamisen vastaisen kannanottosi käyttämällä #STOPkiusaamiselle. Tehdään yhdessä stoppi typeryydelle!

Kaipaatko apua?

3000/3000

TARINAT

2

symppaa

11 tuntia sitten

Olin eskarissa leikin toisten kans, mutta en ollu ikinä muiden kaveri. No tulin kuitenkin opettajan kans hyvin toimeen. Eskari vuosi kulu loppuun, ja edessä oli kesäloma jonka jälkeen alkoikin koulu. Vuosi vuodelta olin vähemmän tekemisessä muitten oppilaitten kans. Mua alettiin nimittelee olan takaa ja jättää leikkien ulko puolelle niin alkoi syrjäytymiseni. Koulu vaihtu kun menin 5lk jolloin homma paheni kolmen kertaseks mua haukuttii selän takana kiusaaminen myös laajeni fyysiseks milloin ei haluttu päästää tunnille. Ja menetin ainoan kaverin jonka olin onnistunut saamaan vain, koska hän halusi olla johtaja kaveri porukassaan. Se oli eka selkäänpuukotus, ois jättäny sen tekemättä, nykyään ollaan ihan ok väleis, vaikka ei nähä juuri koskaa ku välimatkaa on se 500km ainaki, mut sillonko nähää niin tervehitää. Onnistuin saamaan kaverin muutamaks vuodeks, kunnes tämän sisko yllyttää puukottaa mua selkää. Sen jälkeen en ole hälle puhunu, enkä tulekkaan varmaan puhumaan. Sit on edessä muutto ja meen 8lk. No koulu alkaa ilman kiusaamista, mutta kyllä minä tiiän et siel mua jollain tasol kiusataan. Saan mä vähän juttu seuraa välkille, ja tunneil pystyn olee iha hyvi ryhmätöis mukana mut siihen se jääki. 9lk menee kevään vikaa päivää odotellessa jolloin enää ikinä tarvi mennä kouluu, jos siel kiusataa, no ei se ihan niin ollukkaan. Eka vuos amiksessa ja olen taas se jota kiusataan. No kesän loppu hetkil ekan vuode jälkeen, päätän vaihtaa kouluu ja tällä kertaa tuurini on hyvä saan hyvän luokan jossa tunnen kuuluvani joukkoon ja kavereita. Heitetää kavereitten kans toisista läppää joka välil on vähä surkeempaa, mut ei se mitään kunhan kaikilla on hauskaa luokassa. Isoin kiitos kuuluu nettikavereilleni varsinki niille joihin olen Discordissa tutustunu pelejen kautta en tiiä miten oisin jaksanu ilman teitä. Ootte antanu paljon voimia ja osasta teistä on tullu erittäin tärkeitä. #STOPKIUSAAMISELLE

Kiusattu

2

symppaa

11 tuntia sitten

9vuotta kiusaamista. Varsinkin fyysistä väkivaltaa. Pojiilta. Potkimista hakkaamista. Vapaudenriistoa, rahan kiristystä. Kiusaaminen oli pahempaa vapaa-ajalla ja jatkui myös lesälomalla. Opeytajat näki kyllä mutteivät puuttuneet. Paitsi silloin kun löinkin takaisin. Eihän tyttö saa lyödä. Ala-asteen opettaja kiusasi myös hän oli suurelta osalta vaikuttamassa, että kiusaaminen lisääntyi ja rasistui. Yläasteella mukaan tuli vanhemmat pojat ja homma vain paheni. Elettiin 70- 80 lukua. Kiusaaminen loppui kun lähdin 86 pois paikkakunnalta. Mutta selvisin siitä. Olen antanut anteeksi kiusaajille. Mutta ei niitä unohtaa voi.

Kiusattu

1

symppaa

11 tuntia sitten

Olen ollut jo 9 vuotta peräkkäin yksin ilman parasta kaveria tai hyväksyntää oman ikäisiltä ja joutuu olemaan nuorempien kaveri, en päässyt mukaan koukkuun, olin ilman paria parityöissä ja näin jos toinen ei halunnut olla kanssani pari, istuskelin yksin käytävillä. Kukaan ei kysyny multa mitään, haukuttiin hamsterin kustannuksella luokan ryhmässä johon puutuin ja sain tukea j apua siinä, alasteella luiseri lappu selkään, kukaan ei selvästikään halunnu olla mun kaveri. Ja nyt 9 vuoden jälkeen amiksesta tunnen vieläkin olevani uuden ryhmän ulkopuolella, kun muilla on hauskaa mä olen hiljaa ja seuraan vierestä. Mä vaan aina mietin et miks, miksi mulle just tätä tapahtuu, mikä mussa on vikana, miks ja miks. Masennustakin jo hieman oireilen, en tiedä pääsenkö koskaan olemaan ilman kiusaamista. Tuntuu että kahleet pitelee mua kiusatun puolella en pääse vapaaksi en pääse olemaan itseni. Haluan vain olla se mikä olen mutta se ei ole mahdollista. Älkää kiusatko se sattuu se jää mieleen se ei ole hauskaa, ette pystyis olee edes yhtä päivää kiusattu. Älkää tehkö toisen elämästä huonoa, älkää alistako. Pliis lopettakaa.

Aina ulkopuolella

0

symppaa

12 tuntia sitten

Melkein koko peruskoulun jouduin nöyryytyksen ja nauramisen kohteeksi. Pari tyttöö nauro jatkuvasti mul, jos vähänkin mokasin jonkun asian ja sen takia oon TODELLA epävärma itsestäni ja pelkään mokaamista. Samat tyypit myös nöyryytti mua opettajien ja muiden oppilaiden edessä. Välillä piiloteltiin tavaroita tai sanottiin ”Toi sen teki”, vaiks en ollu niiden kanssa koko päivänä. Myös mun salaisuuksia leviteltiin ”vahingossa” ja siitä sain kuulla vihjauksi myös muiltakin. Peruskoulun jälkeen sain uusilta luokkalaisilta alkaa kuulemaan ulkonäöstäni. Mulla on finnejä ja oon punainen... sain kuulla ”Tiiäks minkä värine on paloauto” ”Jos sä menisit punast seinää vaste, sun kasvoi ei erottais siit” jne. Kaiken ton jälkeen saan kuulla välil kommentei ”Kyl sun jo noist pitäis päästä yli” ”Älä nyt tommosist välitä” ”Et sä voi tommoste antaa vaikuttaa sun elämään”. Ja noi kommentit tuli/tulee läheisten suusta todella ivallisella äänellä joka viestii ”Se on sun oma vika, et kärsit noist ongelmist”. En vieläkää luota mun tulevaisuutee ja en nää siin mitää hyvää tapahtuvan. Myös ulkonäköpaineet on liia isot ja välil saatan vaa velloo päässäni ajatust ”Et voi olla kaunis, koska oot noin punane” ”Ei ketää voi rakastaa tälläst punanaamaa”. Ja noi puna kommentit tuli mun kavereitten suusta ja se teki siit viel pahempaa. Samaa aikaa nii tärkeet ihmiset ja samaa aikaa ne ihmiset jotka pilas mun itsetunnon. Ulkonäköpaineet on alkanu siirtyy myös painoon ja yritän kovasti taistella sitä vastaan, et se ei pääse valloilleen. Itsevarmuut ei oo vieläkää löytyny mistää ja nään silmissäni vaa muitten menestyvän. Muut saa elää onnellisesti ja mä kärsin kaikest...

Kiusaaminen jättää IKUISET arvet

0

symppaa

12 tuntia sitten

Elikkäs, olen tämmöinen kuudesluokkalainen poika ja minua on kiusattu 1. Luokalta lähtien. En ole varma kiusaamisen syystä, mutta epäilen vahvasti minun r-vikaa. Minua on koulussa tönitty, lyöty, haukuttu, potkittu ja vaikkamitä muuta. Jos joku kokee samanlaista tilannetta, niin tässä muutama vinkki: puhukaa asiasta kunnolla ensin kotona, ja sitten ottakaa yhdessä kouluun yhteyttä. Yritä olla mahdollisimman vähän tekemisissä kiusaajiesi kanssa. Ja jos sinua kiusataa koulussa, niin mene heti kertomaan opettajalle. Jos he haukkuvat sinua kantelupukiksi tai muuksi vastaavaksi, älä anna sen estää sinua, muuten tulet jatkossa katumaan sitä että jätit silloin kertomatta. Toivottavasti minusta oli apua. Ja jos täällä onihmisiä jotka kiusaa tai on kiusannut, niin lopettakaa.

Anonyymi

0

symppaa

1 päivä sitten

Ala-asteella yksi parhaimmista ystävistäni alkoi hengailla eri porukassa. Tämä uusi "jengi" koostui sen ajan "koviksista" enkä ihan fiilannut heidän ajanviettoaan. Ystäväni ei kysynyt minua enää mukaan juttuihin yhtä usein kuin ennen ja saattoi dumpata minut kesken pleikkasessioiden tai pihaleikkien tämän uuden "jengin" takia. Tulin erittäin katkeraksi ja tästä syystä aloin härnäämään häntä koulussa ja puhumaan paskaa selän takana. Lopulta eräänä iltana hän laittoi viestin: "Miksi kiusaat, ei oo kivaa." ja silloin lapsenaivoissani kolahti. En ollut edes tiedostanut kiusaavani entistä parasta kaveriani. Koitin ensin selitellä ja perustella käytöstäni järkisyillä, mutta lopulta vaan pyysin anteeksi. Hetki siinä meni, mutta muutaman kuukauden jälkeen oltiin taas parhaita kavereita ja edelleen ollaan todella hyvissä väleissä. On päivänselvää, että silloinen käytökseni johtui omasta pahasta olosta, jota en osannut itse käsitellä. Tästä syystä toivon, että myös kiusaaja saa apua tunteidensa käsittelyssä. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Kertomani tapauksen jälkeen en ole, enkä aio koskaan kiusata ketään. #STOPKIUSAAMISELLE

Kiusaaja

0

symppaa

1 päivä sitten

Mä olin menossa kotiin mun silloiselta kaverilta (joka nykyään vaan kattoo mua ilkeesti ja varastaa jne) ja sit yhtäkkii kaks mulle ihan tuntematonta teiniä huusi/haukku mua huoraks ja rumaksi ja silleen. sen jälkeen minä oon pelänny kulkee yksin jonnekin missä saattaisi olla ihmisiä jotka näkee mut jotenkin erilaisena:(

Erilainen

0

symppaa

1 päivä sitten

Minä en ole vakavan kiusaamisen kohteeksi joutunut, mutta ala-asteella tutustuin erääseen tyttöön ja meistä tuli sitten parhaita ystäviä. Aluksi meillä meni hyvin ja oli mukavaa, mutta kun aloimme tulla läheisimmiksi, niin hän alkoi antamaan mielipiteitä minusta ja kehostani esimerkiksi ”sulla on paljon karvoja” tai ”haiset pahalta”. Olen aina ollut huono sanomaan ei, joten yleensä vain nauroin ja jatkoimme puuhia, mutta se ei oikeasti ollut kivaa ja niinpä aina vain käperryin omiin ongelmiini enkä kertonut kenellekkään. Sitten vanhemmat alkoivat huomata että minulla oli paha olla enkä halunnut käyttää lyhyitä housuja enkä mielelläni myöskään lyhythiasia ja aloin pukeutua vain mustiin huppareihin ja mustiin housuihin ja olin yleensä myös pahalla päällä tullesani häneltä ja käyttäydyin huonosti vanhempiani kohtaan. Niinpä se sitten yksi päivä tuli puheeksi ja kerroin heille kaiken. Olemme nykyään kaverin kanssa vieläkin ystäviä, mutta emme enää niin läheisiä, mutta en pysty vieläkään käyttää lyhyitä housuja tai lyhythiaisia ja pukeudun yhä tummiin vaatteisiin. Tsemppiä kaikille kiusauksen kohteille! Ja annan teille vinkin: asiasta kannattaa puhua, koska se oikeasti auttaa!❤️

Kiusattu

0

symppaa

1 päivä sitten

Eka ja toka luokalla kaikki oli hyvin. Eka luokalla minulla todettiin paha oppimisvaikeus ja lukihäiriö. Kun menin kolmannelle luokalla maailmani romahti, hajosi. Minua alettiin kiusaamaan. Kiusaaminen alkoi luultavasti siitä, kun sain helpotetun matematiikan ja äidinkielen kirjat. Olen myös ollut aina vähän pyöreä. Jos koskin johonkuhun luokkalaiseeni sanoi hän ”APUA! (minun nimeni) pöpöjä”. En viihtynyt koulussa enää. Tein kaikki läksyt huolella ja sain opettajalta kehuja, mutta yhtäkään ystävää minulla ei ollut. Opettajani tiesi että minua kiusataan hän puhui luokalleni, mutta ei se tietenkään auttanut. Neljännen luokan puoli välissä siirryin erityisluokalle oppimisvaikeuksieni vuoksi. Ajattelin että se on hyvä juttu. Saan apua oppimiseen, ehkä jopa kavereita, ihan uuden paremman alun. Olin väärässä. Uudet luokkalaiset, mutta kiusaaminen jatkui. Olen aina ollut hidas lukija, mutta olen tykännyt silti lukea ääneen luokka laiseni valittivat että luen liian hitaasti, kieltäydyin siitä alkaen lukemasta ääneen. 4-6 luolan opettajani oli ihana hän tiesi miten paha lukihäiriöni on eikä siksi pakottanut minua lukemaan ääneen. Siitä luokkalaiseni valittivat että sain erityiskohtelua, koskaan ei ollut hyvä heidän mielestään. Yhtenä sadepäivänä olin mennyt kouluun kumpareissa, koulun jälkeen en löytänyt niitä mistään, löytyi lopulta vessasta täynnä vettä. Myös potkulaudastani oli kerran varastettu ohjaustanko löytyi saman päivän aikana löytötavaroista, talonmies kiinnitti uudestaan paikalleen. Vanhempani erosivat ollessani 11v. luokkalaiseni kuulivat siitä taas uusi kiusaaminen aihe. Viidennellä luokalla sain ekat silmälasini ja taas oli uusi kiusaamisen aihe. Vetäydyin vuosi vuodelta sisäänpäin, aloin kadottamaan vuosi vuodelta itsestäni sitä ihmistä joka olin ekalla ja tokalla iloista, sosiaalista ja auttavaista ihmistä. Kun kuudes luokka loppui ajattelin että nyt kiusaaminen on ohi. Väärin yläaste alkaa, uusi koulu, uusi erityisluokan opettaja, mutta vanhat luokkalaiset jotka olivat 4-6 luokat kanssani kiusaajani. Mausteena muutama uusi oppilas. Koko yläasteen aikana minut jätettiin yksin, tökittiin harpin piikillä ja kerran jopa penaalini varastettiin pulpettini päältä kun olin avaamassa ovea. Ja jos sanoin jollekin lopeta sanottiin minua kiusaajaksi. Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi se sujui hyvin, oltiin jo niin isoja melkein aikuisia että kiusaamista ei ollut. Olen nyt päiväkodissa töissä olen alkanut lukemaan ääneen kirjoja hitaasti, mutta luen. Silti en ole enää se sama ihminen joka olin eka ja toka luokan. Olen sisältä päin rikki, perheeni näkee vain uloisen itsenk se on ehkä sisältä olen ikuisesti rikki enkä enää ehjäksi sieltä tule. Olen nyt 26v. ja minun on vielä tänäkin päivänä vaikeaa luottaa varsinkin ihmisiin.

Sisältä rikki ikuisesti

0

symppaa

1 päivä sitten

Itsellä kiusaaminen vakavimmillaan 6. luokan kevätlukukaudella, ja 3-4. luokilla. Nuorempana minua kiusasi eräs poika, jota pelkään edelleen tämän takia. Hän mm. Kaatoi maahan niin että jalkaani sattui, haukkui aina kun näki ja ahdisti seinään. Ja arvatkaapas mikä oli hauskin juttu? Viimeisinpänä mainittu tilanne tapahtui keskellä koulun käytävää, joka silläkin hetkellä vilisi sekä oppilaita että opettajia, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Vanhemmalla iällä kiusaaminen oli ryhmän ulkopuolelle jättämistä, huhujen levittelyä, nöyryytystä yms. Tähän puututtiin vasta viimeisellä kouluviikolla, ja kun äitini soitti silloiselle opettajalleni että minua syrjitään, tuli opettaja sanomaan minulle: "Yritäppä kumminkin mennä muiden mukaan", ja siihen se jäikin.

Kiusattu

#STOPKIUSAAMISELLE

Some icons

Ohjeet

Kerro omin sanoin omakohtainen kokemuksesi kiusaamiseen liittyen. Voit olla kiusattu, kiusaaja, kiusatun äiti/isä, kiusaajan äiti/isä, kiusatun kaveri, kiusaajan kaveri jne. Voit myös kertoa, millä tavoin sinun mielestäsi kiusaamista voisi vähentää.

Muista korrekti kielenkäyttö.

Älä mainitse ketään nimeltä.

Pidätämme oikeuden moderoida tekstejä ja olla julkaisematta sopimattomia sisältöjä.

Sivustomme käyttää evästeitä parhaan käyttökokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. OK / Lue lisää.